Oslon keskusta on jännittävä sekoitus vanhaa ja uutta. Itse olen opiskeluaikana 1990-luvulla käynyt Oslossa paljonkin, ja jo siihen aikaan tuntui että kaupunki eli ajan hermolla mitä rakentamiseen tuli. Muistan hyvin ihailleeni Aker Bryggen vanhaa telakka-aluetta, jonka ensimmäinen vaihe edusti valmistuessaan vuonna 1986 uutta ajattelua vanhan ja uuden yhteensulattamisessa upeassa vuononrantamaisemassa.
Kului melko pitkä aika etten käynyt Oslossa – taisipa olla melkein 20 vuotta – mutta käydessämme viime syksynä lyhyellä viikonloppumatkalla Oslossa tuntui siltä, että se kehityksen ja jatkuvan uudisrakentamisen henki jonka muistin 90-luvulta oli edelleenkin läsnä kaupungissa. Paljon on tullut uutta, mutta paljon on onneksi myös säästetty: uudet futuristiset lasipalatsit tuntuvat elävän sulassa sovussa keskustan kauniiden vanhojen tiilitalojen kanssa.
Yksi oli kuitenkin Oslossa ensivilkaisulta melko tutun oloinen – Aker Brygge. Tämä Oslovuonon rannalla sijaitseva laiturialue on vain kivenheiton päässä Oslon Raatihuoneelta, alueella jonka nimi on Pipervika. Nimensä Aker Brygge on saanut siitä, että alueella toimi vuoteen 1982 saakka Akerin telakka, aikoinaan Norjan suurin. Telakkateollisuuden loputtua mietittiin alueelle uutta käyttöä, ja uutta kaupunginosaa luotaessa rakennettiin sekä uutta että säilytettiin vanhaa.
Tänä päivänä Aker Brygge on yhdistelmä ravintola- ja huvittelualuetta, ostosaluetta ja asuinaluetta. Ehkäpä juuri viimeksi mainittu takaa sen, että alue on suosittu niin turistien kuin paikallistenkin keskuudessa. Osuuta asiaan voi tietenkin olla myös sillä, että veden äärelle rakennetut alueet yleensä aina vetävät väkeä puoleensa. Parhaimmillaan laiturialue on tietenkin kesällä, jolloin terassiravintolat (osa veden laiturilla, osa ponttoneilla) pullostelevat väkeä. Näiltä terasseilta itsellä on myös melko nostalgiset muistot nuoruuden matkoilla vietetyistä aurinkoisista kesäilloista: ilta-aurinko, tuoreet katkaravut ja kylmä olut…
Talviaikaankin talojen edustoilla sijaitsevat katetut terassit palvelevat. Näistä lämmitetyistä terasseista huolimatta illastimme syyskuisella matkalla sisätiloissa Louise Restaurant & Bar – nimisessä merenkulkuhenkisessä ravintolassa.
Ostosalueena Aker Bryggen tarjonta ei ole kovinkaan laaja. Mitään massiivista kauppagalleriaa alueella ei ole, vaan ennemminkin erillisissä taloissa sijaitsevia sisäkäytäviä, joiden varsilla on pienempiä liikkeitä – niin merkkiliikkeitä, pienempiä erikoisliikkeitä kuin ketjuliikkeitäkin. Kaikki kuitenkin pienemmässä ja melko inhimillisessä mittakaavassa.
Monelle oslolaiselle Aker Brygge on varsin arkinen paikka, sillä laiturialue on myös laivapohjaisen joukkoliikenteen solmukohta keskustassa: isot matkustajalautat liikennöivät Aker Bryggeltä useaan kohteeseen niin Oslovuonon itä- kuin länsipuolellekin. Hauska yksityiskohta, jonka tekee mielestäni laivaliikenteen erityisen sympaattiseksi on puupintainen laituri. Ehkäpä juuri se tuntuu hyvin norjalaiselta.
Tjuvholmen
Tämä Aker Bryggen jatkeena oleva alue on rakennettu nykymuotoon vuosina 2005-2014 – tätä aluetta ei siis ollut olemassa vielä 90-luvulla kun kävin Aker Bryggellä ensimmäistä kertaa. Alue koostuu kolmesta, kanavien erottamasta saaresta: Odden, Holmen ja Skjaeret.
Tjuvholmen on suureksi osaksi asuintalojen (yhteensä asuntoja on täällä noin tuhat) täyttämä, mutta sekaan mahtuu myös toimistorakennuksia sekä uloimmassa osassa sijaitseva nykytaidetta esittelevä, arkkitehti Renzo Pianon suunnittelema Astrup Fearnley-museo.
Museon ulkopuolella on puistoalue, jonka taideteosten takaa avautuu hieno näköala Akershusin linnoituksen ja Raatihuoneen suuntaan.
Myös pieni ranta löytyy aivan museoravintolan terassin edestä (itse asiassa monen Tjuvholmenin asuintalonkin edestä löytyy laiturilta uimaportaat vuonoon). Nämä asuintalot ovat muuten sen verran hulppean näköisiä, etteivät todennäköisesti aivan halvalla vaihda omistajaa. Omat venepaikatkin löytyvät monen talon edestä. Halpa ei ole myöskään alueella sijaitseva Petter Stordalenin Choice-imperiumiin kuuluva, vuonna 2013 avattu The Thief -hotelli, jonka The Independent nimesi jo ennen avajaisia Norjan ensimmäiseksi kuuden tähden hotelliksi.
Tjuvholmenillta löytyy myös 90 metriä korkea Tjuvtitten-näköalatorni, joka kävijät kuljetetaan lasihissillä 54 metrin korkeuteen (pääsymasku muistaakseni n. 30 NOK). Valitettavasti torni oli käydessämme Tjuvholmenilla kovan tuulen takia suljettu.
Oletko käynyt Aker Bryggellä ja piditkä sinä alueesta? Tai onko sinulla vinkkejä vastaavanlaisista alueista – vinkkaa kommenttiboksiin!
