Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri -ihmiskunnan synkintä historiaa

Viime kesän Krakovan matkastaamme olimme varanneet päivän Auschwitz – Birkenaun keskitysleirillä käyntiä varten. Meille oli itsestäänselvää, että halusimme tehdä retken, vaikka historia näyttäytyy synkkääkin synkempänä reilun puolentoista tunnin päässä Krakovasta.

Tämä postaus on ollut työpöydälläni jo pitkään, mutta sen kirjoittaminen on tuntunut vaikealta ja siksi kestänyt. Ei ehkä niinkään ihmeellistä, sillä Auschwitz-Birkenau ei oikein mahdu ihmisen ymmärrykseen, ja paikan kuvailemiseen on vaikeaa löytää sopivia sanoja, paikka kun on yksi synkimmistä ihmiskunnan historiassa.

Valitsimme Tripadvisorin arvosteluiden perusteella Discover Krakowin valmiin kokopäiväretken Auschwitz-Birkenaun leireille. Retki tehtiin (kuten moni muistakin Krakovan päiväretkistä) 16-hengen pikkubussilla, ajoaikaa kertyi Krakovasta n. 1 1/2 – 2 h. Bussissa mukana ollut transferopas tiedotti lähinnä retken käytännön asioista ja päivän aikataulusta mutta ei sen enempää puhunut päivän retken teeman ympärillä. Menomatkalla bussissa esitettiin video Holocaustista. Paluumatkalle ei ohjelmaa tarvittu: bussissa vallitsi melko hiljainen tunnelma ja päivän aikana nähdyssä riitti varmaankin käsittelemistä jokaiselle. Ryhmäretken etuna on (paitsi valmiiksi järjestetty meno-paluukuljetus ja suhteellisen sujuva sisäänpääsy) myös opastus – tärkeä osa jotta alueesta ja historiasta saa edes jonkinlaisen kuvan.

Kokopäiväretkeä varten suositeltiin mukaan otettavaksi eväät, koska lounasta ei sisältynyt retken hintaan. Lounasta olisi kuitenkin ollut saatavilla ja sen olisi ehtinyt myös hyvin hankkimaan myös paikan päällä. No, eväät oli hankittu, joten niillä mentiin ja pärjättiin mainiosti. Rehellisyyden nimissä keskitysleirien synkän historian äärellä ajatus tukevasta lounaasta ravintolassa ei ehkä myöskään olisi tuntunut hyvältä.

Oppaamme perillä leireillä oli hiljaa ja eleettömästi puhuva, keski-ikäinen rouva. Hänen esityksensä oli melko neutraali ja ilmeetön eikä sisältänyt paljonkaan tunneskaalaa – varmaankin pakon sanelema asia, jotta aiheesta pystyy opastamaan päivästä toiseen. Oppaan kertomat faktat, yksityiskohdat ja taustat johdattivat erinomaisesti historiaan ja keskitysleirien järkyttävään arkeen.

Auschwitzissä liikuttiin luurit korvilla mikä oli hyvä sillä välillä oli ongelmia pysyä mukana kun ryhmä ”venyi” kapeilla käytävillä. Sinänsä hyvä systeemi ontui kuitenkin välillä monien ryhmien kierrellessä leirillä lähellä toisiaan ja eri ”lähetysten” aiheuttaen välillä häiriötä toisilleen. Birkenaussa oppaalla ei ollut kuulokejärjestelmää, joten siellä piti pysytellä lähellä opasta, jotta pysyi selostuksessa mukana.
Kierros aloitettiin Auschwitz I’stä, jossa kierros kesti n. 1 h 45 min. Tämän jälkeen seurasi reilun puolen tunnin lounastauko, jonka jälkeen bussilla siirryttiin parin kilometrin päässä sijaitsevaan Auschwitz II-leiriin, joka on tunnetumpi nimellä Birkenau. Laajalla, liki 200 hehtaarin alueella kierros venyi liki parin tunnin ja yli 3 kilometrin pituiseksi. Iltapäivän paahtavassa auringonpaisteessa huonommin liikkuvan tai heikompikuntoisen kannattaa huomioida tämä, sillä varjopaikkoja ei juurikaan ole. Mukaan pitää myös ehdottomasti varata vesipullo, sillä alueelta sitä ei saa (ohjeissa sanotaan, ettei ruokaa ja juomaa saa tuoda leirialueille, mutta vesipullot olivat kylläkin sallittuja).

Birkenaussa opas otti puheeksi mikä olisi sopiva ikä tuoda lapsia paikalle, leireissä kun käy myös paljon koululaisryhmiä. Keskitysleireissä vierailijoiden  alin ikäsuositus on 14 v, ja hän kiteytti asian mielestäni hyvin: ”Ei ole järkevää tuoda leireille käymään nuoria, jotka vain kyselevät milloin lähdetään jatkamaan matkaa; täällä käyvien pitää ymmärtää mistä on kyse.”

Tunnelmat ennen käyntiä Auschwitzissä olivat itselläni melko kaksijakoiset, ja kirjoitinkin aiheesta ennen matkaa postauksen jossa pohdiskelin asiaa. Omat mietteet pyörivät paljolti sen ympärillä, että keskitysleirien ympärillä pyörii nykyään melkoinen business retkien muodossa. Itse leireillä ei rahasteta pääsymaksujen muodossa, käytäntö joka lienee kaikissa keskitysleireissä vallitseva ja hyvä niin. Opastetut kierrokset ovat maksullisia ja varattavissa (kuten pelkkä sisäänpääsykin) ennakkoon Auschwitzin nettisivuilla.

Suurin pohdintani oli kuitenkin, josko tunnelma paikan päällä kunnioittava vai onko paikasta muotoutunut pelkkä käyntikohde monien muiden maailmanhistoriaan kuuluvien kohteiden joukossa. Mietin myös ennakkoon josko tällaisista pahuuden ja julmuuden paikoista on oikein tehdä käyntikohteita – käytännössähän tässä on kyseessä massaturismikohde joka on kehitetty kansanmurhan yhdelle tapahtumapaikalle.
Käyntimme jälkeen sanon silti: Pitää – ehdottomasti! Palaan edempänä miksi.

Auschwitzissa suositellaan aina käyntiä sekä Auschwitz I’ssä että Birkenaussa, jotta saa keskitysleireistä koko kuvan. Yhdyn tähän täysin, sillä leirit ovat hyvin erilaisia niin kokonsa kuin rakenteensa osalta.

Mietteitä Auschwitz-Birkenausta on vaikeaa pukea sanoiksi, joten yritän välittää kokemuksemme pääosin kuvien muodossa. Auschwitz tiilisine rakennuksineen näytti niin paljon tavallisemmalta, ja siellä pahuus oli ikään kuin verhottu ”normaalien talojen” julkisivujen taakse: rakennukset ovat vanhoja kasarmirakennuksia, mutta puiden ja käytävien ympäröimiä. Sähköistetyt piikkilanka-aidat ja vartiotornit toki muistuttavat todellisuudesta ja siitä, että mikään ei ollut alueella normaalia.

Itseäni Birkenau järkytti enemmän, sillä siellä järjestelmällisen tappamisen mittakaava avautui koko karmeudessaan: Kyseessä oli tappamistehdas, jossa jako heti tai myöhemmin kuolemaan lähetettävien välillä aloitettiin heti junan pysähdyttyä leirin porttien sisäpuolella. Ne jotka saivat vielä elää majoitettin puuparakkeihin.
Jos Auschwitzin puolella tiiliset rakennukset näyttivät suhteellisen normaaleilta, Birkenaun puolella majoitusparakit olivat masentava näky.Parakkien määrä vetää leirissä hiljaiseksi; matalien puuparakkien rivit jatkuvat lähes silminkantamattomiin. Osasta parakkeja jäljellä on enää tiilinen savupiippu muistuttamassa siitä, että siinäkin on sijainnut aikoinaan parakki, joka käytännössä oli vain katto ja seinät eikä tarjonnut sen suurempaa suojaa kuten ei myöskään yksityisyyttä asukkailleen.

Lupasin palata siihen, miksi tämäntyyppiset kohteet ovat synkkyydestään huolimatta tärkeitä. Tammikuun lopulla vietettiin Holocaustin uhrien muistopäivää, mutta mielestäni tämä ei riitä. Jokaisena päivänä (eikä pelkästään muistopäivänä) on tärkeä muistaa mitä tapahtui, jotta tämä ei toistu. Jäljellä on enää vähän keskitysleirien kauhut kokeneita, ja siksi on tärkeää että me jatkamme kertomista emmekä unohda. Siitä meidän jokaisen pitää huolehtia, minun ja sinunkin. Auschwitz-Birkenau oli itselleni pysäyttävä kokemus, joka mielestäni jokaisen olisi hyvä nähdä. Suosittelen käyntiä jokaiselle, sillä meidän kaikkien on hyvä tuntea historiaa – myös sen synkempiä osia.

Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri vapautettiin 27.1.1945. YK:n julistamaa Holocaustin uhrien muistopäivää vietetään vuodesta 2005 lähtien 27. tammikuuta.

Voisitko kuvitella käyväsi Auschwitzissa mikäli et ole siellä käynyt? Ja jos olet käynyt paikan päällä, mikä sinulla jäi päällimmäisenä mieleen?