Edellisillan synkkääkin synkemmät pilvet olivat väistyneet herätessämme uuteen aamuun Raumalla. Ohjelmassa oli meille uusi kaupunki, 1600-luvun barokkilinna sekä ilta meille aina yhtä rakkaassa opiskelukaupungissamme, Turussa.
Hotelli Raumanlinnan aamiainen katetaan katutason Mr Jones-pubiin. Itse en ole koskaan ollut ihan vakuuttunut konseptista, jossa yhdistetään yö- ja päiväravintola samaan tilaan. Jotenkin aamiaisen syönti vanhan oluen hajussa ei ihan nappaa. Koronaturvallisuus ei nyt myöskään mennyt ihan putkeen: pubin pienessä takahuoneessa, johon aamiaispöytä oli katettu, kun oli täysin mahdotonta ylläpitää minkäänlaisia turvavälejä.
Aamiaistilan puutteista huolimatta laittaisin silti peukun ylös hotelli Raumanlinnalle.
Aamiaisen jälkeen otimme suunnan Raumalta kohti Uuttakaupunkia, joka oli meille molemmille uusi tuttavuus. Valitettavasti aikataulumme ei tällä kertaa mahdollistanut juuri kahvitaukoa pidempää pysähdystä, joten suuntasimme suoraan Rantamakasiinien reunustamalle, viehättävälle rantapromenadille.
Rantamakasiinien rivistö laitureineen on varsin viihtyisän tuntuinen alue ja voin kuvitella, että lempeän lämmin kesäilta tässä ympäristössä ei olisi ihan huono vaihtoehto. Rantamakasiineista Café Aitta tarjoaa muuten myös vuodesta 2018 majoitusta varsin kivan tuntuisessa Hotelli Aittarannassa.
Uuteenkaupunkiin on syytä palata toisella kertaa paremmalla ajalla, sillä itseäni kiinnostaisi tutustua kaupungissa sijaitsevaan Bonk-museoon.
Pienen aikataulupaineen siivittämänä matka jatkui Askaisten suuntaan. Ihan samalla tavalla kuin Vuojoen kartanoon myös Louhisaaren linnaan pitää poiketa vähän matkaa valtaväyliltä. Autoja ei kovinkaan paljon näkynyt viimeisten kilometrien matkalla, joten yllätyksemme oli suuri kun näimme Louhisaaren parkkipaikan – hyvä kun parkkipaikan saimme! Kesä 2020 oli todellakin Suomi-matkailun kesä.
Louhisaaren linnaan pääsee tutustumaan ainoastaan tasatunnein järjestettävällä, n. 40 minuutin opastetulla kierroksella. Olin etukäteen tarkistanut, ettei paikkoja voinut ennakkovarata – puhelimessa oli neuvottu tulemaan paikalle hyvissä ajoin ennen suunniteltua kierrosta. Koska emme olleet perillä kovinkaan paljon etuajassa ennen opastusta, luovuimme melkein jo toivosta mahtua mukaan kierrokselle nähtyämme parkkipaikan automäärään. Ajattelimme kuitenkin yrittää, joten kiiruhdimme lippukassalle ja mahduimme kuin mahduimmekin mukaan. Tiedoksi, että ainakin tänä kesänä järjestettiin ylimääräinen lisäkierros puoli tuntia myöhemmin mikäli tulijoita on enemmän kuin paikkoja.
Opas luotsasi meidät Flemingien 1600-luvun kodista Mannerheimien aikakauteen. Tällä kertaa on pakko myöntää, että keskittyminen historiaan hieman herpaantui kun huomio kiinnittyi upeiden salien yksityiskohtiin.
Kierroksen aikana huomasin pohtivani minkähänlaista entisajan kartanoelämä mahtoi olla. Millä asukkaat viihdyttivät itseään? Mitä päivien ohjelmaan kuului? Minkälainen oli kivilinnan arki talven pimeinä ja kylminä kuukausina? Miten täällä juhlittiin kun oli juhlien aika?
Tämäntyyppiset museot kertovat useimmiten enemmän puitteista kuin elämästä ja arjesta niissä.
Tiesitkö muuten, että Suomessa on toinenkin, ulkomuodoltaan hyvin samankaltainen linna kuin Louhisaari? Nimittäin Suur-Sarvilahden linna, Pernajassa itäisellä Uudellamaalla.
Reilun puolen tunnin automatkan päässä meitä odotti Turku, yhtä hurmaavana kuin aina. Lisää kaupungista ja majoituksesta Original Sokos Hotel Wiklundissa erillisissä kuvapostauksissa; Turku on vaan aina niin ihana ja kuvauksellinen kaupunki…
Onko Uusikaupunki sinulle tuttu kaupunki? Kerro parhaat vinkit kaupungista kommenteissa!
Kaikki kesän 2020 Länsirannikon autolomamme postaukset löytyvät Westcoast2020-tägin alta.
