Kävimme viime kesänä monen vuoden tauon jälkeen Fly&Drive-lomalla Saksassa. Tällä kertaa matka suuntautui jokilaaksoihin, tarkemmin sanottuna Moselin ja Reinin laaksoihin. Lähtöpisteeksi valikoitui tälläkin kertaa Frankfurt keskeisen sijaintinsa takia. Katso alla vinkit sujuvaan autolomaan Saksan jokilaaksoissa – tarkemmin kohde- ja nähtävyysvinkkeihin palaan tulevissa postauksissa.
Sisäinen roadtrip-romantikkoni haluaisi kylläkin mieluiten lähteä autolomalle omalla autolla Suomesta asti; se matkallelähdön tunne kun auton ajaa Turussa laivaan ja Eurooppa on edessä on nimittäin melko ainutlaatuinen. Keski-Eurooppaan on kuitenkin sen verran matkaa, että lyhyt pyrähdys ei ole Suomesta käsin mahdollinen ellei aio tehdä matkastaan pelkää autossa istumisen juhlaa. Fly&Drive-loma tarjoaa tähän ongelmaan ihan mukiinmenevän kompromissin, jossa kompakti loma on yhdistettävissä mahdollisuuteen nähdä paljon perillä.
Molemmissa matkatyypeissä on on puolensa, viinialueilla liikuttaessa Fly&Drive-loman ikävämpi puoli on kuitenkin, ettei nestemäisiä makumuistoja voi paluulennolle tuoda mukanaan siinä määrin kuin mielellään haluaisi.
”Vater Rhein” – Saksan jokien kuningas
Frankfurtin lentokentältä kurvasimme suoraan Autobahnille, ja sitä pitkin nopeasti Rheinin länsipuolelle. Bingenin kohdalla käännyimme pienemmälle, Rheinin länsirantaa seuraavalle tielle. Euroopan suuriin jokiin kuuluva Rhein virtaa Saksan läpi 695 kilometrin matkan, ja Mittelrhein Bingenistä Bonniin on Rhein-romantiikan keskittymä linnoituksineen ja kuuluisine Loreley-kallioineen. Joki virtaa tällä välillä leveänä ja niin rahti- kuin matkustajalaivoja liikkuu tällä osuudella paljon.
Molemmin puolin jokea kulkee sekä Bundesstraβe (länsipuolella B9 ja itäpuolella B42) että varsin vilkkaasti liikennöity rautatie. Karttaa kannattaa kuitenkin lukea tarkkaan etukäteen jotta on oikealla puolella jokea, sillä Rheinin ylittäviä siltoja on melko harvakseltaan. Lauttayhteyksiä on useammin, ja niillä joen ylittys hoituu muutamassa minuutissa. Me ylitimme paluumatkalla Rheinin St.Goarista St.Goarshauseniin (henkilöauto ja kaksi matkustajaa yhteensä 5,60 EUR).
Rheinin vartta seuraavilla teillä keskinopeus on korkeampi kuin Moselin vartta seuraavilla teillä. Osittain tämä johtuu hieman suoremmasta tiestä, mutta tie myös usein ohittaa kaupunkien keskustat jolloin nopeusrajoitus ei alene niin usein. Jyrkillä rinteillä näkyy vähän väliä komeita linnoja, joten taukoon voit hyvin yhdistää tutustumisen keskiaikaiseen linnaan tai vaikkapa lounaan linnan ravintolassa. Me poikkesimme Burg Rheinsteiniin ja varasimme aikaa sekä linnaan tutustumista että terassilounasta varten.
Mosel – romanttisesti mutkitteleva joki jylhissä maisemissa
Rheinin toiseksi suurinta sivujokea, Moselia voi lähteä seurailemaan jokien yhtymäkohdasta, Deutsches Eckistä Koblenzista. Me jätimme kuitenkin tällä kertaa Koblenzin väliin, ja käännyimme jo St.Goarista kohti pienempää L206-tietä, joka oikaisee matkaa Moselille vuorenselän yli. Tietöiden takia oli ohjaus kiertotielle, joten alkumatka ei mennyt ihan suunniteltua reittiä pitkin. Brodenbachin kohdalla laskeuduimme kuitenkin Moselin laaksoon, jossa matka jatkui Cochemiin, jonka olimme valinneet tukikohdaksemme kolmeksi yöksi.
Moselin laaksossa karttaa kannattaa lukea tarkkaan, jotta on oikealla puolella jokea. Siltoja ei Moselin laaksossa ole joka kylän kohdalla (joskin niitä on huomattavasti enemmän kuin Rheinin laaksossa), joten joskus joki pitää ylittää jo hyvissä ajoin ennen aiottua kohdetta. Kannattaa myös seurata tienviittoja, jotka ohjaavat yleensä hyvissä ajoin oikealle puolelle jokea. Huomattavasti kapeampaa Moselia voi paikka paikoin ylittää (pienillä) lautoilla muutaman Euron maksua vastaan.
Välillä kannattaa lähteä nousemaan laakson pohjalta ylös rinteille ihailemaan maisemia. Pienet, viinirinteiden halki ipuavat tiet ovat useimmiten hyväkuntoisia ja päällystettyjä, joskin saattavat olla kapeita ja melko jyrkkiäkin.
Mikäli on taittamassa pidempää matkaa joen varren pikkukaupunkien ja -kylien välissä kannattaa harkita nopeampaa siirtymätaivalta Autobahnia pitkin (edellyttäen, että Autobahn on saavutettavissa kohtuullisen lyhyen matkan päässä Moselin laakson tieltä; näin ei kovinkaan monessa kohdassa ole, joten itse suosittelisin varaamaan aikaa ja nauttimaan kiirehtimisen sijasta kauniista joenvarsimaisemista).
Uusia, liikkumista nopeuttavia teitä rakennetaan koko ajan. Kuvassa uusi, korkea Moselin laaksoa ylittävä Hochmoselbrücke, joka valmistuu Ürzigin kohdalle syksyllä 2018. Sillan korkein kohta on 158 m joenpinnan yläpuolella.
Yleisesti ottaen Moselin vartta seuraava tie on hyväkuntoinen ja polkupyöräilijöille on omat pyörätiensä. Keskinopeus ei kohoa kovinkaan korkeaksi melko mutkaisesta tiestä johtuen (ero on huomattava Rheinin vartta seuraavaan tiehen nähden), ja hyviä ohituspaikkoja voi joskus joutua odottamaan kauankin. Huippunopeus Moselin laaksoa seurailevalla tiellä (B49/416) on enimmillään 90 km/h, mutta käytännössä realistisempi jo matkustusmukavuudenkin kannalta on n. 70 km/h. Matkantekoa hidastavat myös lukuisat taajamat, joiden kohdalla rajoitus on 50 km/h – muista että taajamamerkki tarkoittaa tätä ilman erillistä merkkiä! Tämä on syytä ottaa huomioon päiväetappeja suunniteltaessa. Itse suunnittelisin max 150 km päivämatkaa, jotta aikaa jää myös pysähtyä nauttimaan maisemista ja pikkukylien tunnelmasta.
Muista myös nämä autolomalla Saksassa
Bundesstrasset ovat Saksassa hyvätasoisia ja suhteellisen nopeitakin. Minkä Autobahnien nopeudessa häviää voittaa usein moninkertaisesti kauniiden maaseutumaisemien muodossa. Esim. tämän postauksen avaria näkymiä saimme ihastella siirtyessämme pienempää L206-tietä Rheiniltä Moselille.
Myös Autobahnia voi toki käyttää osalle matkaa, jotta eteneminen joutuisi. Vauhdit ovat Autobahnilla kuitenkin aivan eri luokkaa kuin Bundesstrasseilla (ja meidän kotoisilla moottoriteillä), joten muista katsoa taustapeiliin – takaa saattaa lähestyä ohittaja hyvinkin nopeasti. Liikennekulttuuri on Saksan moottoriteillä hyvin siistiä ja vauhdit nykyään yleensä melko maltillisia, joten normaalin ajokokemuksen omaava suomalainen pärjää hyvin. Muista kuitenkin, että vauhtisokeus iskee nopeasti liikennevirran mukana kuljettaessa ja vauhti saattaa pysähtyä kuin seinään jos ruuhka osuu kohdalle.
Etenkin jos ollaan taittamassa pidempää siirtymätaivalta Autobahnia pitkin taukoja kannattaa pitää säännöllisesti, jottei huomiokyky pääse herpaantumaan. Ajoneuvojen määrät ovat isompia ja liikenteen tempo sen verran korkeampi, että keskittymistä vaaditaan huomattavasti enemmän kuin koti-Suomessa.
Suorat lennot Suomesta Saksaan keskittyvät suuriin kaupunkeihin ja sopiva kohde löytynee helposti riippumatta siitä mihin osaan maata on suuntamassa. Kannattaa kuitenkin muistaa suurkaupunkien tuomat ruuhkat aikatauluja suunniteltaessa. Esim. Frankfurtin keskeinen sijainti yhdessä maan vilkkaimmista Autobahnien solmukohdista tuo myös mukanaan haittapuolen valtavien autoruuhkien muodossa. Muista siis paluumatkalla varata riittävästi aikaa lentokentälle siirtymistä varten (nykyään kun pitää myös kentällä varautua ruuhkiin sekä tsekkauksessa että turvatarkastuksessa). Me olimme omasta mielestämme varanneet melko runsaastikin aikaa viimeiseen etappiin lentokentälle, mutta seisottuamme liikenneonnettomuuksien takia liikenneruuhkassa noin tunnin meinasi silti tulla kiire.
Ja muista vielä kotimatkan ja lentokentän jo häämöttäessa suunnitella ja tutkia sopiva tankkauspaikka hyvissä ajoin etukäteen jotta vältät autovuokraamoiden ylihintaiset tankkausmaksut – ettei käy kuten meille kerran Italiassa…
Unohdinko mielestäsi jonkun tärkeän vinkin autoiluun Saksassa? Kommenttiboksiin mahtuu täydennyksiä!
Kaikki Rheinin ja Moselin jokilaaksoihin tehdyn kesämatkamme liittyvät postaukset löytyvät Matkoillablogista Saksan jokilaaksot-tägin alta.
