Obertauernin hiihtomatkallamme olimme taas päätyneet hyväksi havaittuun vaihtoehtoon, jossa lähdimme matkaan jo perjantaina iltapäivälennolla Müncheniin. Tällä kertaa halusimme kuitenkin kokeilla jotain muuta, kuin tylsähköä lentokenttähotellia (Flachaun matkalla majoitumme ensimmäisen yön Mövenpick-hotellissa, Hallbergmoosissa niinikään lentokentän kupeessa), joten olimme tällä kertaa varanneet huoneen Münchenin lentokentän naapurikaupungista, Freisingista huoneen Bayerischer Hof-hotellista.
Vuokra-auton maksaessa aina täysien vuorokausien mukaan lisäkuluksi muodostuu näin ainoastaan yhden lisäyön hinta, ja sekin hintaero sattaa parhaimmassa tapauksessa kaventua perjantain iltapävälennon edullisemmalla hinnalla (laskettelukauden olleessa parhaimmillaan lauantai kun tuppaa käymään hyvin kaupaksi, mikä heijastuu hinnoissa). Myös Flachaun matkalla olimme tehneet vastaavan ratkaisun ja todenneet tämän hyväksi.
Hotel Bayerischer Hof
Hotellirakennus on suojelukohde, jonka vanhimmat osat ovat varhaisbarokkia, laajennustöiden yhteydessä rakennuksen tyyli on tosin muutettu uusgoottilaiseksi 1860-luvulla. Hotelli on 1880-luvulta asti ollut Dettenhofer-suvun omistuksessa.
Hotelli on tyypillinen, saksalaisen pikkukaupungin hotelli: keskellä kaupunkia, ei mitenkään loistelias, mutta siisti. Huoneemme edusti saksalaista tyyliä puupintoineen ja kokolattiamattoineen ja kylpyhuone oli viimeisen päälle putipuhdas ja uudenaikainen; hotellirakennuksen peruskorjaus vuosina 2012-14 näkyi vielä selvästi.
Huonehintaan sisältyi hyvin perinteikkään oloisessa Stubessa tarjoiltu tyypillinen saksalainen aamiainen – ei mitenkään über-runsas, mutta aivan riittävä.
Hotellin takapihalla on hotellivieraille varattu, maksullinen parkkipaikka (myös sisäpaikkoja), jonne johtaa hotellin seinustaa pitkin erittäin kapea, pimeä kuja, jota ajaessa sai todellakin olla kieli keskellä suuta.
Kirjauduttuamme hotelliin teimme pienen iltakävelyn yllättävänkin hiljaisen oloisessa kaupungissa (jossa asukkaita on kuitenkin n. 45.000). Illallispaikaksi valikoitui Marienplatzin laidalla oleva ranskalaistyyppinen bistro La Petite France, jossa söimme perinteiset alsacelaiset Flammenkuchenit. Niissä ei ollut minkäänlaista vikaa, päinvastoin olivat oikein herkulliset ja tunnelma täpötäydessä ravintolassa mitä parhain!
Yliopistokaupunki Freising
Freising on yliopistokaupunki joka sijaitsee n. 30 km Münchenin luoteispuolella. Kaupungissa toimi vuodesta 1020 benediktiiniläisluostari, Weichenstephanin luostari, joka lakkautettiin vuonna 1803 jolloin luostari muutettiin maa- ja metsätalousoppilaitokseksi. Wissenschaftszentrum Weihenstephanissa on kolmisentuhatta opiskelijaa, ja oppilaitos on nykyään osa Münchenin teknistä korkeakoulua. Weihenstephanin luostarin yhteydessä sijaitsee myös maailman vanhin, vuodesta 1040 toiminut, samanniminen panimo.
Freising oli myös pitkään piispankaupunki: ensimmäinen piispa Korbinian tuli Freisingiin vuonna 724, ja siitä seurasi yli tuhatvuotinen piispojen ja ruhtinaspiispojen aikakausi, joka jatkui aina 1800-luvun alkuun asti, jolloin Freisingin ja Münchenin arkkipiispantuoli siirrettiin Müncheniin.
Myös paavi Benedikt XVI liittyy Freisingin, sillä hän opiskeli (silloin Josef Ratzingerina) teologian laitoksella vuodesta 1946, vihittiin papiksi vuonna 1951 ja toimi vuodesta 1954 teologian professorina Freisingissa ja Münchenissa.
Kaupungin keskustassa sijaitsevalla Dombergilla sijaitsee Tuomiokirkon (ensimmäisen kerran rakennettu 860-luvulla) lisäksi myös Dombergmuseum, joka on Vatikaanin jälkeen maailman toiseksi suurin kirkollinen museo! Vuodesta 2013 museon on kuitenkin ollut suljettuna toistaiseksi peruskorjauksen takia.
Poikkesimme myös paluumatkalla Freisingiin, Itävallan ja Saksan rajan rajatarkastusjonojen ”syötyä” ajan, jonka olimme ennen iltalentoa kotiin varanneet Münchenin keskustaan poikkeamista varten. Järkeilimme, ettei aikaa jää Münchenissä kuin suurinpiirtein kahvikupillista varten, joten jatkoimme suoraan Freisiingiin lounaalle. Tuttuja teitä pitkin ajoimme Freisingin keskustaan, parkkitaloon – bongaatteko sen alla olevasta kuvasta?
Jos ette bonganneet, niin vasemmalla oleva rakennushan on ilmiselvä parkkitalo!
Lähdimme hakemaan Weihenstephanin panimoravintolaa, jonka olisi pitänyt sijaita Dombergilla. Eikun tossua toisen eteen ja jyrkkää mäkeä ylöspäin, tosin perillä jouduimme toteamaan että ko. ravintola oli nykyään avoinna ainoastaan ryhmille tilauksesta. Eipä tämä tieto ollut löytänyt perille internettiin saakka…
Tulipahan siis Domberg nähtyä, ja palattuamme takaisin kaupunkiin päädyimme torin varrella sijaitsevaan Café Marienplatziin, jossa nautimme ihan maittavan, myöhäisen lounaan.
Lounaan jälkeen kello näyttikin jo, että oli aika suunnata lentokentälle palauttamaan auto (vuokra-autojen talvilauantaiseen palautuspiste-infernoon, jossa kenelläkään ei yleensä ole hauskaa ja rauhallisemmillakin kavereilla yleensä pettää hermo…)
Mikäli Münchenin lentoasema läheisyydessä hakusessa on yösija, varteenotettava vaihtoehto ”keskellä ei mitään” sijaitseville lentokenttähotelleille on Freising Bayerischer Hofin lisäksi kaupungissa on myös useita muitakin hotellivaihtoehtoja. Perille pääsee muuten Münchenin lentokentältä myös paikallisliikenteen bussilla!
