Jouduin tänä kesänä miettimään bloggaajan vastuuta hieman normaalia enemmän yhden postauksen kohdalla. Ei niin, etten ajattelisi sitä yleensäkin, mutta tällä kertaa ehkä hieman normaalia tietoisemmin.
Tokihan bloggaajalla on sananvapauden nimissä oikeus omaan mielipiteeseen ja tämän julkituomiseen, mutta bloggaajilla on mielestäni isompi moraalinen vastuu kuin esim. yksittäisen yleisönosaston kirjoituksen julkaiseva ihminen. Miksi? Siksi, että blogeja seurataan usein säännöllisesti ja monet bloggaajat ovat nykyään nousseet merkittäviksi mielipidevaikuttajiksi. Bloggaamista ei enää katsota näpertelynä, vaan blogeissa esitettyjä arvioita ja mielipiteitä otetaan vakavasti.
Itse olen aloittaessani Matkoilla-blogin päättänyt pitää blogin perusvireen positiivisena, sillä en halua että blogista tulee negatiivisten asioiden temmellyskenttä. Siksi haluan pyrkiä siihen, että käsittelen blogissani pääasiassa positiivisia asioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tarvittaessa ja silloin kun on aiheellista esittäisi myös kriittisiä kommentteja ja huomioita. Pyrin aina käsittelemään matkailun maailmaa rehellisesti ja objektiivisesti ja esittämään kritiikin asiallisesti ja rakentavasti.
Bloggaajalla on kuitenkin vastuu, ja kuten tiedämme world wide web on siitä merkillinen paikka, että siellä kertaalleen julkaistut asiat tuppaavat myös jäämään virtuaaliavaruuteen – jos ei nyt ikuisiksi ajoiksi ainakin pitkiksi ajoiksi. Muistanette varmaan yhden helsinkiläisen ravintolan, jonka kriittinen arvio roikkui pitkään hakutulosten kärjen tuntumassa ko. ravintolaa haettaessa Googlen kautta.
Asioiden mennessä oikein pieleen en kuitenkaan näe kummankaan osapuolen kannalta järkevänä että palautekeskustelu käydään julkisesti blogissa. Bloggaajalla on mielestäni tässä kohtaa etenkin pientä yrittäjää kohtaan moraalinen vastuu: itse kirjoitan blogia harrastuksena mutta pieni yrittäjä tekee työtään eläkseen. Siksi on joskus on vaan parempi olla täysin hiljaa ja jättää asia käsittelemättä blogissa.
(Palautekeskustelu pitää kuitenkin ehdottomasti käydä, mutta kahden kesken mailin kautta, sillä jos jollakin voidaan viedän suomalaista palvelukulttuuria eteenpäin niin se on rehellisellä ja rakentavalla palautteella.)
Kuvastakoon tämän postauksen kuvan omena viisauden omenaa, jotta muistaisimme aina blogipostauksissamme tasapainon ja arvostelukyvyn – totuutta kuitenkaan kaunistelematta.
Onko muilla joskus ollut vastaavia pohdintoja postausten ympärillä?
4 kommenttia
Ihan asiaa. Itsekin haluan pitää omassa blogissa asiat positiviisina, mutta haluan myös olla rehellinen. Suuret hotelliketjut ovat ehkä hiukan eri laatua kuin yksityisyrittäjät, mutta sitä se nykyaikana on. Huonot kokemukset saa enemmän huomiota kuin hyvät :/
Niinpä; rehellisyyden nimissä on valitettavasti pakko nostaa myös negatiivisia asioita. Jännä juttu, että näköjään negatiiviset kokemukset kiinnostavat enemmän – toisaalta tunnistan kyllä itseni siinä, esim. Tripadvisorin hotelliarvosteluissa luen usein negatiivisiakin kommentteja yrittäessäni luoda omaa kuvaa hotellista arvosteluiden perusteella.
Asiaa, hyvin pohdittu. Olet oikeassa, että palaute on parempi antaa oikeaa kanavaa pitkin firmalle. Loppujen lopuksi kirjoitukset ovat subjektiivisia kokemuksia, sillä toinen pitää suolaisesta, toinen ruokansa ”well done” jne. Oikeaoppinen hotellien rankkaaminen vaatisi tähtijärjestelmän, jota Suomessa ei ole virallisesti. Tällöin jää kirjoittajan vastuulle objektiivisesti arvostella käymänsä hotellit samojen, vaikka omien kriteereiden perusteella. Ja läpinäkyvyyden nimessä ne kriteerit pitäisi muistaa myös kertoa.
Ja olen samaa mieltä, kannattaa kirjoittaa positiivisesti asioista, sillä muissa kanavissa tulee negatiivista tarinaa riittävästi.
Totta on, että makuasioista ei pidä kiistellä kuten ei myöskään subjektiivisista kokemuksista.
Totta puhut tähtiluokituksen osalta, toisaalta tähtiin perustuva luokitusjärjestelmäkään ei ole täysin hyvä, sillä tähdet eivät aina ole eri maissa samanarvoisia. Itse hotelliarvosteluita kirjoittaessani pyrin tuomaan esiin esim. sellaisia yksityiskohtia jotka ovat itseä miellyttäneet ko. hotellissa. Minkälaiseen ”pisteytykseen” ja eri hotellien vertailuun keskenään en ole koskaan lähtenyt, koska tämä vaatisi jonkinlaista omaa pisteytysjärjestelmää.