Viikonloppu ja alkuviikko ovat taas menneet sen verran vauhdikkaasti, etten ole aikaisemmin ehtinyt postata tunnelmia ja arvioita viime viikon Viking Grace -kutsuvierasristeilyltä. Ensimmäisiä kuvia risteilyltä olen jo julkaissut Facebookin puolella, tässä postauksessa alempana hieman lisää tunnelmia laivalta.
Viime viikolla pääsin siis vihdoinkin tutustumaan Itämeren uusimpaan risteilijään, Viking Graceen. Laivasta on kirjoitettu paljon – niin minäkin – joten ennakko-odotukset olivat korkealla. Varmuuden vuoksi päätin hieman ”himmata” omia odotuksiani, jottei joutuisi pettymään nähdessään aluksen livenä. No, eipä olisi tarvinnut, sillä Viking Grace ylitti kirkkaasti odotukseni:
Viking Gracesta voi syystä olla suomalaisena ylpeä – todellinen suomalaisen taidonnäyte, jossa insinööriosaaminen ja design lyövät kättä. Kaunis laiva on täynnä yksityiskohtia, joita riittää löydettäviksi useammallakin risteilyllä.
Kaikkialla läsnä olevan designin lisäksi laivalla huomio kiinnittyi erityisesti valoon; tuntui siltä että valo oli läsnä joka paikassa – joko luonnonvalona tai keinovalona, ja silloinkin monessa eri värisävyssä (jotka vaihtelivat myös eri vuorokauden aikoina luoden erilaisia tunnelmia matkan aikana). Viking Gracella ymmärsi miten suuri merkitys valolla ja väreillä loppujen lopuksi on tunnelman luojina!
Erityisesti muutama tila jätti isomman muistijäljen risteilyllä.
Ensinnäkin peräosan kaksikerroksinen yökerho orkesterilavan takaisella jättimäisellä videoseinällä – tällaista ei ole missään muualla. Myös yökerhon yläkerran peräosan maisemabaari häikäisi esteettömällä näköalalla taaksepäin. Mukava plussa oli, että katoavaa kansanperinnettä oleva pöytiintarjoilu näytti taas palanneen palveluvalikoimaan.
Toinen, jo etukäteen hehkutettu tila, oli valtaisa taxfree-myymälä, lajissaan Itämeren suurin 1.000 neliömetrillään. Tilan tuntua ja valoa oli yllin kyllin, ja minun huomion kiinnittivät erityisesti ”brändätyt” tuotealueet, jotka olivat ilmeisesti toteutettu läheisessä yhteistyössä tavarantoimittajien kanssa. Näyttävimpinä esimerkkeinä tunnettu kansainvälinen, vihreä olutmerkki sekä kansallinen, kirkas juoma.
Kolmas asia joka säväytti oli keulaosan ravintolakokonaisuus, joka koostui 10. kannen Buffet Aurorasta sekä 11. kannen Oscar á la Carte-ravintola – molemmista loistava näköala suoraan eteenpäin ympäröivään saaristoon suurista ikkunoista, jotka kaartuivat kauniisti koko etuseinän ympäri. Voi vain kuvitella näkymiä täältä kesäisen saariston hämärtävään iltaan…
Tottahan toki laivasta pitää tuoda esille joitakin miinuspuolia; joku on näistä ehkä kanssani eri mieltä, mutta subjektiivisesta kokemuksesta on paha kiistellä… Laivan täysin digitaalista äänentoistojärjestelmää on jo rakennusvaiheen aikana kehuttu loistavaksi. Ihmettelen, sillä mielestäni kuulutuksista oli mielestäni todella vaikeaa saada selvää yleisissä tiloissa. Myöskin ruokaravintoloiden akustiikkaan olisi voinut mielestäni kiinnittää hieman enemmän huomiota, sillä ilmeisesti runsaat kovat pinnat aiheuttivat melko hälyisän tunnelman etenkin keulan ravintoloissa näiden ollessa täynnä.
Koska Viking Grace on iso laiva, hissiauloja on kolme kappaletta normaalin kahden sijasta. Ehkäpä tästä johtuen käytävät tuntuvat paikka paikoin hieman sokkeloisilta (kun eivät ole Amorellan ja sen sisaralusten tapaan viivasuoria) – tottumiskysymys ehkä kun on uudesta laivasta kyse. Kaikenkaikkiaan kyltitys on kuitenkin hyvin hoidettu ja tiensä löytää perille.
Yksi iso asia joka jäi mieltäni askarruttamaan oli, miksei aluksessa ole käytetty vahvemmin suomalaista designia? Meilläkin on runsaasti ajattomia klasskoita, jotka olisivat sopineet kokonaisuuteen.
Ruoka & ravintolat
Keularavintoloiden näköaloja kommentoin jo yllä, mutta entäpä sitten itse ruoka? Eipä löydy moitteen sijaa! Illallisen nautimme Buffet Aurorassa, joka edusti ”päivitettyä voileipäpöytää” valikoimiltaan. Perushyvä, joskaan seisovapöytä ei henkilökohtaisesti enää oikein pysty säväyttämään minua.
Seuraavan päivänä nautimme meriaamiaisen Buffet Aurorassa – tämä oli mielestäni tavallista parempi valikoimiltaan. Ennen saapumista takaisin Turkuun nautimme vielä herkullisen á la Carte-illallisen Oscar-ravintolassa.
Tällä kertaa jäi laajempi tutustuminen ruokalistojen tarjontaan, mutta sekä Frank’s Casual Dining että myös Sweet & Salty-kahvilan valikoimat näyttivät suussasulavilta – nälkä ei varmaankaan pääse Gracella yllättämään ja tarjontaa löytyy jokaisen makuun.
Hytti
Itselläni oli matkalla S4-luokan hytti (neljän hengen ulkohytti); perusulkohytti, joka oli kuitenkin saatu muutamilla yksityiskohdilla erottumaan perinteisistä hyttityypeistä. Hytissä huomioi kiinnittyi ensimmäisenä valoon: lattian puulattiaa jäljittelevään kokolattiamattoon heijastui katosta valolla kompassiruusu. Tässä perinteinen merihenkisyys oli läsnä sisustuksessa ja viety 2000-luvulle!
Toisen puolen sänkyjen päädyssä komeili iso laajakulma-TV (jos sitä nyt oikeastaan kaipaa risteilyllä?), joka toimi samalla interaktiivisena infokanavana. Hotelleista tuttuun tapaan ruutu toivotti hyttiin tullessa tervetulleeksi nimellä. Kylpyhuone oli ”perussuunnittelua”, joskin pintoja & materiaaleja oli päivitetty tälle vuosituhannelle.
Suurin ero oli siinä hytin ytimessä, eli nukkumiseen liittyvässä: Sekä vuode että peitto olivat tavallista mukavammat; pehmeä patja, paksu mutta kevyt peite sekä upottava tyyny. Uni maittoi…
LNG-sukupolven laiva
Viking Grace’hän on maailman ensimmäinen tämän kokoluokan autolautta joka kulkee nesteytetyllä maakaasulla (LNG), ja on näin ollen ympäristöystävällisyydellään omaa luokkaansa. Peukku ylös tästä! Erillinen tekniikkapostaus tulossa edempänä.
Viking Grace saapumassa Tukholmaan. Kuva: © Matkoilla-blogi
Viking Grace, Seamore-samppanjabaari. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hauskoja ”joulukuusipallovalaisimia” oli eri puolilla laivaa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Space Alive-teema pääaulassa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Space Alive-teemaa kannelta 10. Kuva: © Matkoilla-blogi
Autokansi lastataan rekoilla. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hyttikäytävien hauskoissa kokolattiamatoissa oli myös eläinhahmoja. Kuva: © Matkoilla-blogi
