Rakas valtiollinen lentoyhtiömme Finnair on taas ollut viime aikoina kiitettävän (?) usein otsikoissa, niinpä itsekin pohdiskelen tilannetta hieman tänään.
Valtionomistuksesta vastaava ministeri Pekka Haavisto vakuutteli eilisessä uutislähetyksessä, että Finnair valtiollisena lentoyhtiönä ei ole konkurssiuhan edessä, mikäli Venäjän ilmatilan ylilentokielto toteutuisi – myöskään siksi, että Finnairilla on kotimaan ja Euroopan liikennettä. LIsäksi Haavisto näki tärkeänä ulottuvuutena Finnairin tulevaisuudessa myös suomalaisten Aasiaan-pääsyn turvaamisen.
Itse olen sitä mieltä, että meidän kaikkien suomalaisten on tässä kohtaa syytä olla huolissamme ja todellakin toivoa, etteivät pakotteet ulotu lentoliikenteeseen. Vaikkakin Finnairilla on myös muita reittejä kuin Aasiaan suuntautuvat, yhtiön tulevaisuus on rakennettu nimenomaan Aasian reittien varaan. Kylmä tosisasia on myös, ettei suomalaisten kysyntä yksin riitä ylläpitämään Finnairin nykyistä reittiverkostoa: suomalaisten (maan kokoon nähden) erinomaiset lentoyhteydet niin Eurooppaan kuin Kaukoitäänkin perustuvat nimenomaan siihen, että Euroopan liikenne syöttää matkustajia Aasian lennoille ja päinvastoin. Mikäli kysyntä Euroopassa ja Kaukoidässä mahdollisten pakotteiden takia romahtaa Finnairin toimintaedellytykset muuttuvat radikaalisti, Suomen maantieteellisen sijainnin tuoma hyöty lyhyemmästä matkasta Aasiaan kun perustuu myös siihen, että itään lennetään Venäjän ilmatilan kautta. Toivotaan siis parasta.
Syysaamu Helsinki-Vantaalla. Kuva: © Matkoilla-blogi
Finnairin tilanne on muutenkin hieman ahdistunut kun säästöneuvottelut lentohenkilökunnan eivät oikein ota onnistuakseen. Neuvotteluissa on aina kaksi osapuolta, eikä kumpikaan osapuoli ole varmaankaan 100%’sesti oikeassa, mutta yritysjohdon pitää mielestäni ottaa vastuu yrityksen kannattavauudesta ja tehdä joskus kipeitäkin päätöksiä. Toimiala on muuttunut radikaalisti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, eikä paluuta entiseen ole. Mikäli sopeutuminen vaatii radikaaleja toimenpiteitä näihin on ryhdyttävä, jotta varmistetaan yrityksen elinkelpoisuus tulevaisuudessa. Menneeseen maailmaan, jonka pelisäännöt ja edellytykset olivat täysin erilaiset ei voi enää takertua mikäli halutaan olla mukana nyt ja huomenna. Toki itsekin näkisin mieluiten suomalaisessa lentokoneessa suomalaista henkilökuntaa (tämä myös mielestäni hieman brandi-kysymys), mutta ehkä lentohenkilökunnan ulkoistus ja palkkaaminen norjalaisen miehitysyrityksen kautta tarvitaan, jotta herätään muutoksen tarpeeseen.
Asioihin on aina monta näkökantaa, eivätkä mitkään asiat ole täysin mustavalkoisia. Pitäkäämme kuitenkin lippu korkealla kotimaisen lentoyhtiömme puolesta, sillä se edustaa kuitenkin vahvasti Suomea ja suomalaisuutta. Itse tunnen aina jo melkein tulleeni kotiin astuessani jossain päin maailmaa sinivalkoiseen koneeseen – oli lentohenkilökunnan kansallisuus mikä tahansa.
