Aikainen aamulento Helsingistä rullaa portilta kohti kiitotietä ja ohittaa vielä parkissa olevia koneita lentoaseman edessä. Aamuhämärässä erottuu iso kone, joka on viime aikoina saanut paljonkin julkisuutta ja huomiota niin meillä kuin muuallakin Euroopassa. Myös vieressä istuvat matkustajat ovat huomanneet koneen, ja A350 saa lapsenomaisen innostuneita kommentteja osakseen: ”Katso, tossa on toi Finnairin uusi kone…”
Matkustin lokakuussa kotiinpäin Euroopasta Suomeen yhdellä Finnairin Airbus A350-koneella tekemillä lennoilla. Kaukoliikenteeseen tuleva uusi laajarunkokone on nyt ennen asettamista varsinaiselle leipäreitilleen tehnyt tuplamiehistöllä koulutuslentoja eri Euroopan kohteisiin, joten ihan normiliikennettähän tämä ei uudelle koneelle ole. Airbus A350’n miehistön perehdytyslennot lyhyemmillä reiteillä ovat myös toimineet uuden koneen esittelykiertueena, jonka aikana kone on esitelty niin suomalaisille kuin eurooppalaisillekin matkustajille.
Lennolla miehistön ylpeys ja innostus uudesta koneesta näkyy ja kuuluu, kun ensimmäistä kertaa A350’n kyydissä olevat miehistön jäsenet ihastelevat konetta yhdessä matkustajien kanssa samalla kun opettelevat uutta työympäristöään. Uuden työkalun tuoma piristysruiske näkyy lennon aikana harvinaisen hyväntuulisena palveluna ja hengessä matkustamossa. Kansallinen lentoyhtiömme on viime vuosien aikana ollut monta kertaa melkoisessa turbulenssissa, joten uusi kone on selvästikin tehnyt hyvää Finnairin yrityshengelle. Finnairin viestinnän ja markkinoinnin onnistunut työ lanseerausvaiheessa on tuonut positiivista nostetta ja pitkästä aikaa myös erittäin paljon myönteistä julkisuutta yritykselle. Finnair on selvästikin onnistunut lanseerauksessa – hyvä AY!
Mielenkiintoista on myös ollut huomata, miten iso asia tämän uuden koneen saapuminen Finnairin laivastoon tuntuu olevan koko Suomelle. Toisaalta ehkei mikään yllätys, sillä kansallinen lentoyhtiömme, jos mikään on yritys, josta jokaisella suomalaisella on vankka mielipiteensä. Uuden Airbus A350XWB’n näkyessä viereisellä kiitoradalla tätä kommentoidaan lapsenomaisen innostuneesti, kun taas normaalisti vieressä näkyvästä koneesta viis veisattaisiin.
Mitä uutta ja ihmeellistä uudessa koneessa nyt muka on?
Joku on ehkä sitä mieltä, ettei uudessa lentokoneessa nyt mitään ihmeellistä ole; kone kuin kone, kunhan on uusi. Sitäkin mieltä voi tietenkin olla, mutta A350 on todellakin uuden sukupolven kone: onhan tämä kone kerran palautettu takaisin piirustuspöydälle, joten ainakin voidaan sanoa että koneen suunnittelu on erityisen tarkkaan mietitty.
Tärkeimmät muutokset eivät näy silmälle, sillä 53% koneen materiaalista on hiilikuitua. Tämä näkyy koneen painossa ja tämän seurauksena myös polttoainetaloudessa, joka on tämän päivän polttoainehinnoilla erityisen tärkeä kannattavuuteen vaikuttava tekijä. Tottakai uutuuksien lista on paljon pidempi tekniikan osalta, tekniikasta kiinnostuneet voivat syventyä aiheeseen tarkemmin Airbusin sivuilla.
Laajarunkokoneen ollessa kyseessä, Airbus A350’n matkustamossa on kaksi käytävää. Penkkijärjestys on Finnairin konfiguraatiossa 3+3+3 turistiluokassa ja 1+2+1 busineksessä (ts. businessluokassa jokainen paikka on käytäväpaikka). Yhteensä paikkoja busineksessä on 46, Economy Comfortissa 43 kpl ja Economyssä 208 kpl. Turistiluokassa tilaa oli sivusuunnassa ihan mukavasti ja myös jalkatila yllätti positiivisesti.
Vertti Kiven suunnittelema matkustamo on yleisilmeeltään valoisa ja raikkaan oloinen (päiväsaikaan uuden koneen isommat ikkunat tuovat varmaankin tähän oman lisänsä, tosin lentämälläni iltavuorolla tällä ei ollut vaikutusta). Sisustus on kauttaaltaan vaalea (etenkin vaaleiden penkkien siisteinä pysyminen mietitytti ehkä hieman pidemmällä tähtäimellä) ja skandinaavisen tuntuinen.
Matkustamon valaistusjärjestelmä on LED-pohjainen ja mahdollistaa näin hyvinkin vaihtelevan ”tunnelmavalaistuksen”, joka on säädettävissä vuorokaudenajan mukaan. Erikoisuutena Finnairin koneessa on Vertti Kiven paljon huomiota herättänyt valaistus, jolla pystytään jäljittelemään myös revontulia.
(Huomioikaa, että video on muokattu 2,5 -kertaiseen nopeuteen, jotta ”revontulien” tanssi katossa näkyisi paremmin ; tästä syystä myös taustakohina & puheäänet eivät ole edustavia uudelle A350’lle, jonka matkustamo on todellisuudessa miellyttävän hiljainen.)
Koneen ilmanvaihtojärjestelmää on kehuttu, eikä suotta; vaikka perinteisiä henkilökohtaisia ilmasuuttimia ei enää ole (tai ehkä juuri tästä syystä), ilma oli koko lennon ajan miellyttävän raikas ja lämpötila sopiva, eikä vedon tunnetta esiintynyt.
Matkustamon matkatavarahyllyt ovat alaslaskettavaa mallia ja huomattavan tilavat. Tosin nämä ovat sen verran korkealla, että minunkin oli vaikeaa ulottua hyllyn takareunaan asti (vaikka pituutta on 186 cm). Monessa lentokonepenkissä sivussa oleva astinrauta olisi tässä koneessa enemmän kuin tarpeellinen (etenkin vaaleita penkkejä ajatellen); tämä siis kehityslistalle. Samaiselle listalle voisi myös laittaa vanhojen tarjoiluvaunujen ehostaminen, esim. pinnan teippauksella uuden koneen tyyliin sopivaksi. On täysin ymmärrettävää, että tarjoiluvaunujen kiertäessä eri koneiden välissä ei voida käyttää vain uusia vaunuja uudessa koneessa, mutta kolhiintuneet ja rispaantuneet vaunut erottuvat nyt ikävästi muuten upean sisustuksen keskellä.
Lentokoneen wc ei yleensä ole mikään tilaihme, mutta tästä miellyttävän poikkeuksen teki ainakin koneen keskellä sijaitseva suheellisen tilava ja kulmikas mukavuuslaitos. Business-luokan erikoisuutenahan on erillinen naisten wc, joka ehti jo herättää tasa-arvokeskustelun. Finnair tosin kiirehti huomauttamaan, että myös miehet voivat käyttää kyseistä wc’tä…
Turistiluokan penkki oli ihan mukavan tuntuinen ainakin alle kolme tuntia kestäneellä lennolla. Päätuki on säädettävissä jonkin verran korkeussuunnassa ja ”korvaläpät” voi kääntää halutessa sivutueksi. Kuten jos totesin, jalkatilaa oli yllättävänkin paljon jopa minun pituiselleni. Penkkiä kallistettaessa istuintyyny liukuu eteenpäin, toteutus joka säästää hieman takana istuvan jalkatilaa, ja takaa myös melko mukavan lepoasennon.
Pöytätaso taittuu auki kahdessa osassa, eli kovinkaan kookkaaksi se ei aukea.
Henkilökohtainen viihdejärjestelmä perustuu edessä olevan penkin selkänojassa olevaan isoon kosketusnäyttöön. 11” saattaa nykytelevisioihin tottuneelle kuulostaa pieneltä, mutta uskokaa pois vaan: lentokoneessa tämä ruutukoko on todellakin melko reilu.
Viihdejärjestelmän kautta on mahdollista seurata myös ulkokameroita (kaksi kuvakulmaa: peräsinkamera sekä näkymä eteen/alaspäin) ja reittikarttoja. Karttojen kulmia voi valita useammasta vaihtoehdosta, hauska versio on esim. cockpit-näkymä.
Elokuvia voi tavalliseen tapaan valita laajasta valikoimista, mutta ihmettelin mihin olivat kadonneet musiikkikanavat ja ajanvietepelit – ehkä puuttuivat vaan vielä nyt ”sisäänajovaiheessa”?
Uuden koneen myötä Finnair siirtyy myös wifi-yhteyden tarjoavien yhtiöiden joukkoon, tosin tämä on turistiluokassa lisämaksullinen palvelu (5 EUR/h tai 15 EUR koko matkan ajaksi). Testasin palvelua, joka maksetaan luottokortilla sen jälkeen kun on luonut itselleen (melko monimutkaisen ja -vaiheisen prosessin kautta) käyttäjätunnuksen. Wifi toimi kohtuullisella nopeudella, mutta yhteys katkesi aina vähän väliä, jolloin joutui kirjautumaan joka kerta uudelleen. Wifi on hyvä lisä, mutta vaatii vielä hieman hienosäätöä ennenkuin toimii kuten pitää.
ENTÄ SE TÄRKEIN, ELI Matkustusmukavuus?
Tämän voi kiteyttää yhdellä sanalla: Erittäin hyvä!
Matkustamo oli hiljainen ja matkustamon suorat seinät (jotka toivat mieleen Airbusin A380-superjumbon alakerran) toivat avaruuden tuntua. Tätä lisäsi myös varmaankin omalta osaltaan 3+3+3 -istumajärjestys.
Lennolla tarjoutui myös mahdollisuus kokeilla Economy Comfort-penkkiä. Lisämaksulliset Comfort-paikat turistiluokan etuosassa tarjoavat hieman enemmän jalkatilaa (n. 10 cm), ”tarvikepussin” sekä vastamelukuulokkeet käyttöön matkan ajaksi. Vaikkakin penkki on sama kuin muillakin turistiluokan paikoilla harkitsisin silti kaukolennolla muutaman sentin lisätilaan investointi (60-75 EUR / suunta).
Koneesta poistuessani käytin myös tilaisuuden hyväkseni kokeilla Business-luokan penkkiä. Kuten arvata saattaa tämä ei jättänyt mitään epäselvyyttä siitä, että businessluokka on businessluokka: Oma rauha jokaisella paikalla, penkin monipuoliset säätömahdollisuudet aina täydelliseen makuuasentoon saakka sekä tietenkin businessluokan palvelu.
Finnairin ensimmäisen Airbus A350-koneen (OH-LWA) Istuinpaikkakarttaa voi tutkailla SeatGurun puolella.
Korjattu 04.11.15: Alkuosassa ollut virheellinen luokan nimi korjattu Economy Comfort’iksi.
8 kommenttia
Alkuosassa puhut Economy Extrasta, joka on SAS:n tuote. Finnair kutsuu parannettua Economya Comfortiksi, missä on perus Economy-tuoli ja 8-10cm lisää jalkatilaa. SAS:lla, BA:lla ja LH:lla on oikea nk väliluokka, jossa tuoli on leveämpi ja tarjoaa enemmän tilaa.
Uusi kone on aina hieno ja henkilökunnan ylpeys loistaa kyllä palvelussa. Itseä tuo värimaailma ei miellytä kokonaisuutena, kaipaisin hieman kontrastia. Nähtäväksi jää kuinka käytännöllinen tuo vaalea väri on.
Kiitos tarkkaavaisuudesta ja kommentista Mika! Väärä luokan nimi oli vahingossa lipsahtanut alkuun, nyt korjattu.
Väritys on aina makuasia, tosin LED-pohjaisen valojärjestelmän etuhan on, että käytettäviä värejä pystyy muokkaamaan hyvinkin laajasti. Pidetään peukkuja, että vaalea sisustus myös pysyy vaaleana jatkossa.
Hah, mä olen varmaan ainoa, joka ei ihan hirveästi hihku uutukaisen perään. Olen liene lennellyt liikaa, kun edes A380 ei saa meikäläiselle mitään tuntemuksia. Tähänkö on tultu? Lentokonetyttö, joka vain lentelee, oli matkustusluokka mikä tahansa. Tai no joo, yksi saa meikäläisen lämpimäksi ja haaveilemaan oikein toden teolla: Etihad First Suite sais meikäläisen hihkumaan 😉 Anyway, nätiltä näyttää Finskin uutukainen, mutta samaa mietin kun sinäkin. Vaalea sisustus, sotkevat matkustajat, ateriat, punkku ja turbulenssi =puhtoiset penkit on historiaa.
Korjaus. Etihadin The Residence. Sitä mä olen himoinnut. Muistan sen aina vain sviittinä.
Heh…tätä en edes muistanut, joten oli pakko käydä virkistämässä muistia (osoitteessa http://www.etihad.com/en-us/experience-etihad/flying-reimagined/the-residence/ ).
Eipä jää Residencessä paljon toivomisen varaa minkään suhteen.
Itse olen ehkäpä hieman yllättynyt siitä, miten lentokoneet yleensä (ja etenkin uudet, isot konetyypit) ovat ruvenneet yhtäkkiä kiinostamaan enemmän.
Finnairin uuden A350’n osalta pitää vaan mahdollisten punaviiniturbulenssien kannalta toivoa, että mukana kyydissä on tarpeeksi vaihtopäällisiä .
Täytyy myöntää, että A350 vaikuttaa kokonsa puolesta nappelilta. A380 on hieman liian iso makuuni, mutta onneksi siinäkin koneessa on rauhaisia alueita. A380 kannattaa kyllä jokaisen kokeilla, melkoisen messevä ja pehmoisen laskeutumisen kone se on (Emirates, Qantas ja Hansa testattu, neljäs lentoyhtiö tulossa). Ainakin jokaisella kerralla A380 lentäessäni kone on tullut niin pehmoisesti kiitoradalle, että ihan nautinnoksi on pistänyt.
On aina niin hieno lukea muiden postauksia samasta aiheesta ja huomata miten erilaisiin asioihin kiinnitetään huomiota. Minulla menee aina ohi kaikki tekniset yksityiskohdat, määrät ja numerot. Tuntuu, ettei niitä kuitenkaan kukaan halua lukea. Kuitenkin imin tästäkin postauksesta kaiken tiedon tosi kiinnostuneena! Mahtavaa miten erilaisia juttuja voidaan kirjoittaa.
Tässäkin on hyvät kuvat ja video myös.
Mulla oli reissussa GoPro Hero 4 matkassa, mutta videoista ei tullutkaan niin hyviä kuin olisin kuvitellut. Onneksi kuvat voivat puhua puolestaan 🙂
Kiitti kommenteista Maarit!
Totta on että samoja asioita voidaan nähdä niin monesta näkökulmasta; siinäpä hauskuus juuri piileekin! Itsellä oli tällä kertaa vain pikkukamera (Canon Powershot SX210) mukana, ja siinä revontulishown värit eivät omasta mielestäni tallentuneet ihan niin hyvinä ja mahtavina kuin ne todellisuudessa näkyivät matkustamossa. Sinun kuvissa värit olivat sitä vastoin tallentuneet ihan nappiin!