Hurtigruten – maailman kaunein merimatka

Aamun valjetessa tänään kauniin utuisena ja sumuisena (kyllä! pidän sumusta, sillä se saa lähes maiseman kuin maiseman näyttäytymään aivan erilaisena ja satumaisena) mietiskelin eri kohteita, joissa on tullut käytyä juuri tähän aikaan vuodesta. Etenkin niitä, joissa kaunis sumu on tuonut oman lisänsä elämykseen. Yksi maisemallisesti ehdotttomasti vaikuttavimmista matkoista on ollut keväinen matka Norjan rannikkoa pitkin vuonna 2004, Hurtigrutenilla Bergenistä Trondheimiin. Juuri kyseisellä matkalla sumun osalta sai tyytyä nauttimaan sumusta norjalaisen säveltäjämestarin, Edvard Griegin Per Gynt-sarjan Morgenstemning-teoksen muodossa, sillä sää vaihteli kirkkaan auringonpaisteen ja puolipilvisen välillä.

Norjan rannikkoa Bergenistä Kirkenesiin seurailevaa Hurtigruten-matkaa on kutsuttu maailman kauneimmaksi merimatkaksi – eikä syyttä. Hurtigruten (vapaasti suomennettuna ”pikareitti”) on saanut alkunsa tarvematkustuksesta, kun Norjan hallitus vuonna 1893 päätti parantaa rikkonaisen rannikon kulkuyhteyksiä säännöllisellä rannikkolaivaliikenteellä. Postin ja rahdin kuljetus olivat matkustajaliikenteen lisäksi keskeisessä asemassa, siitä muistona alusten perällä liehuvissa Norjan lipuissa lukee vielä tänäkin päivän POST ristin keskellä. Liikenne hoidettiin sopimusliikenteenä, ja ensimmäinen varustamo reitillä oli Vesteraalens Dampskibsselskab. Vuosien varrella liikennettä tuli mukaan hoitamaan myös muita varustamoita, mutta kaksi viimeisintä fuusioituivat vuonna 2006 nykyiseksi Hurtigruten-varustamoksi.

Koko matka etelästä pohjoiseen ja takaisin (Bergen-Kirkkoniemi-Bergen)  kestää 12 päivää, mutta reitin voi kulkea myös pelkästään pohjoisen suuntaan (7 päivää), etelän suuntaan (6 päivää) tai lyhyemmissä pätkissä. Osassa satamia käydään sekä etelään että pohjoiseen mentäessa, mutta osassa poiketaan ainoastaan toiseen suuntaan. Isommissa satamissa viivytään kauemmin, jolloin ehtii tutustua kohteeseen joko ominpäin tai varustamon järjestämillä retkillä. Pienemmissä satamissa laiva vain käväisee laiturissa matkustajien ja rahdin ottamista tai jättämistä varten. Monessa satamassa viivytään kuitenkin sen verran, että ehtii maihin ainakin lyhyelle kävelylle. Esim. poiketessamme illalla Moldessa noin tunnin verran ehti hyvin iltapilsnerille paikalliseen pubiin – ja itse asialla siellä törmäsimme siellä myös aluksemme kapteeniin ja konepäällikköön, jotka kävivät samaisessa pubissa (iltakahvilla kylläkin!).

Matka Bergenistä Trondheimiin (2 yötä) taittui vuonna 1996 rakennetulla ms Nordkappilla. Kyseessä on melko ”normikokoinen” Hurtigruten-laiva tämänhetkisten alusten ”keskisukupolvesta”. Pituutta aluksella on 123 metriä ja bruttorekisteritonneja 11.386. Matkustajia alus ottaa 622, joista 458 on vuodepaikkoja. Vaikkakin tämä on huomattavasti Karibian risteilijöitä pienempi alus sen kulkee mukavan vakaasti, ja onpa aluksella käyty myös Etelämantereella saakka sinne suuntautuneilla erikoisristeilyillä. Pienuus on kuitenkin ehdoton valtti ja tekee laivaelämästä viihtyisän ja kotoisan. Ms Nordkappiin ja muihin Hurtigrutenin laivoihin sekä elämään laivalla on syytä palata joskus tulevassa postauksessa!

Matkustajia oli huhtikuussa vielä melko vähän, osa risteilijöitä, osa (norjalaisia) reittimatkustajia, jotka kulkivat muutaman satamavälin. Suurimman osan matkustajista muodostavat nykyään kuitenkin maailman joka kolkalta tulevat risteilymatkustajat joita riittää ympäri vuoden – tosin kesäkaudella laivat ovat yleensä täysimpiä (ja hinnat myös pilvissä).

Mutta pidemmittä puheitta – tässäpä pieni kuvakavalkaadi keväisistä vuonomaisemista.

Olen vakaasti päättänyt jonakin päivänä palata Hurtigrutenille, ja silloin teen matkan koko pituudeltaan; mieluiten menopaluu, mutta ainakin toiseen suuntaan.