Tänä vuonna olimme päättäneet lähteä talvilomamatkalle kohti alppeja ja Flachauta iltalennolla Helsingistä kohti Müncheniä. Aiemmista vuosista poiketen olimme tällä kertaa päättäneet ottaa lentokentältä vuokra-auton alle ja jatkaa sillä perille kohteeseen, Flachauhun. Emme kuitenkaan halunneet lähteä myöhään illalla, pimeässä ajamaan kohti Flachauta, joten olimme varanneet ensimmäisen yön lentokenttähotelliin.
Menolento sujui ongelmitta ja saksalaisen jämptisti Lufthansan siivin. Uudenuutukaisessa Airbusissa oli hyvin jalkatilaa ohuenohuiden penkkien ansiosta – tosin minkä jalkatilassa voittaa häviää istuinmukavuudessa: selkänojan paksuus kun on näissä uusissa koneissa kaupunkibussin luokkaa, penkkiin ei todellakaan ”uppoa”. Vajaan kolmen tunnin lennolla tämän tosin kestää hyvin. Iloinen yllätys nykyajan vesilinjaan tottuneelle lentomatkustajalle joka ei ollut pitkään aikaan matkustanut saksalaisin siivin oli lämmin sämpylä ja laaja juomavalikoima. Ordnung muss sein!
Laskeuduttuamme Müncheniin laukut, kassit ja sukset kärryyn ja pikainen spurtti kohti AVIS’in autonvuokraustiskiä. No, sitä spurttia ei olisi tarvinnut tehdä; lomaruuhkaa tiskillä ja kolme virkailijaa töissä – saldo n. 55 minuutin toimenpide saada Citroen lunastettua käyttöön. Pakaasit autoon, kytkin ylös (varovaisesti – farmarimallin C5 on järkyttävän pitkä auto, onneksi varustukeen kuului peruutustutka joka ilmoittii kiihtyvällä piipityksellä lähestyvistä seinistä).
Münchenin lentokentän tuntuma (ymmärrettävästi) suorastaan vilisee hotelleja, onhan kenttä Lufthansan toinen hubi ja aito ”suuren maailman” lentokenttä. Koska hotellitarjontaa on runsaasti (valtaosa hotelleista kuuluu johonkin isompaan hotelliketjuun) hintataso on myös varsin kohtuullinen. Mikäli iltalennon saa hieman edullisemmalla kuin aikaisen aamulennon, kannattaa harkita vaihtehtoa, jossa yöpyy ensimmäisen yön Münchenin kentän liepeillä. Rahansäästön lisäksi näin saa myös itselleen hieman rauhallisemman aamun (lue: puolenpäivän kohdalla ei vielä tule nukkumattia ikävä), kuin aamulennolle lähdettäessä kotoa kukonlaulun aikaan.
Hotellia valittaessa kannattaa hieman vertailla eri hotellien hintoja ja tarjouksia, meidän valintamme osui Mövenpick Halbergmoos -hotelliin, koska aamiainen sisältyi tällä kertaa tämän hotellin tarjoushintaan. Perille hotelliin ajoimme kentältä n. 10 minuutissa.
Suurin osa hotellin asukkaista oli selkeästi vain tekemässä välilaskun hotellissa ennen/välillä/jälkeen lentojen, joten nautimme iltateet hotellin melko tyhjässä ravintolassa ennenkuin siirryimme yöpuulle näkemään unia valkoisista alppihuipuista.
Halbergmoos aamusumussa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Perussiistissä ja tilavassa huoneessa hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aurinkoiseen mutta sumuiseen aamuun. Tavarat kasaan ja alakerran ravintolaan aamiaiselle, joka oli juuri niin hyvä kuin muistinkin Mövenpickin aamiaisen olevan: talvipuutarhamaisen ravintolan aamiaispöytään oli katettu niin suolaista kuin makeaa, tuoretta ja säilöttyä, kylmää kuin lämmintäkin popsittavaa, jolla pärjäsi pitkälle iltapäivään. Emme se suuremmin kiirehtineet vaan nautiskelimme aamiaisesta kaikessa rauhassa – ajomatkaahan ei ollut edessä kuin 220 km, joten arvioimme olevamme perillä Flachaussa hyvissä ajoin alkuiltapäivästä max 2½ h ajon jälkeen…
Toisin kuitenkin kävi: Heti Münchenin kehätielle (A99) tullessamme liikenne tössäsi, ja saksalaista Stau’ta jatkui aina Inntal-Autobahnin risteykseen saakka. Välillä mentiin madellen, välillä pysähdyttiin. Kyllähän me tiesimme, että lauantaipäivät ovat Itävallassa (ja myös Etelä-Saksassa) ruuhkapäiviä teillä, koska suurimalla osalla hotelleista lauantai on vaihtopäivä. Emme kuitenkaan olleet odottaneet, että myös Autobahn olisi näin pahasti ruuhkautunut myös Saksan puolella ja etelään päin jo keskellä päivää. No, aina oppii uutta.
Ruuhkassa istuttuamme jo parisen tuntia, katsoimme parhaaksi pysähtyä (vähintään yhtä ruuhkaiselle) rastille jaloittelemaan ja samalla ostamaan Itävallan moottoriteillä vaadittavan, auton tuulilasiin liimattavan Vignette-maksutarran. Turisteille parhaiten soveltuva 10 päivän tarra maksaa 8,50 €, muista samalla kun hankit tarran myös tarkistaa, että autossa on jokaiselle täysikäiselle matkustajalle turvaheijastinliivit (pakollinen varuste Itävallassa)
Ruuhkaa Irschenbergin rastilla. Kuva: © Matkoilla-blogi
Irschenbergin rastilla ei vielä lumen määrä ihan vakuuttanut.. . Kuva: © Matkoilla-blogi
Inntal-Dreieckin jälkeen hellitti vihdoinkin ja kaasua sai painaa normaalimmin: Rosenheim, kauempana häämöttävät alpit, viheättävästi kumpuileva maisema, Chiemsee-järvi, raja (jota ei nykyään enää huomaa kuin tullin rekkajonoista ja kylteistä), Salzburg linnoituksineen, Werfen vilistivät ohi…kohta perillä. Itävallan laaksot olivat jo parhaimmassa kevätiskussa vihreine niittyineen eikä lumesta ollut juurikaan tietoa. Onneksi vuorten huiput siinsivät iltapäivän auringonpaisteessa kauniin valkoisina, ja lupasivathan kaikki rinneraportit erinomaisia laskuolosuhteita ja runsaasti lunta rinteissä.
Flachau on autoilijalle siitä mukava kohde, että perille asti pääsee moottoritietä pitkin, eli ainakin teoriassa nopeasti. Kylällä hotellimme löytyi näppärästi, ja sisäänkirjautumisen jälkeen olimmekin jo kohta hotellin ”iltapäivä-Jausella”…aahhh – loma voi alkaa!
Jausesta, hotellista ja Flachausta lisää edempänä.
