Sunnuntai-aamu valkeni hyvin nukutun yön jälkeen yhtä aurinkoisena kuin lauantaikin mutta mitään suurempaa kiirettä ei pidetty aamiaiselle. Aamiaishuoneessa oli jos mahdollista vieläkin enemmän hulinaa kuin lauantaina, lisäksi ravintolapuolen pöytiä ruvettiin kattamaan brunssia varten heti kello kymmenen jälkeen, eli jouduimme ahtautumaan ei ihan niin mukavan aamiaishuoneen puolelle… Edellisillan tukevahko illallinen oli johtanut aiihen, ettei ruokahalu ollut aamulla mitenkään valtava, eli olimme melko nopeasti valmiita päivän seikkailuihin – sellaisinahan aina kuuluu pitää päivän ohjelmaa matkoilla!
Suuntasimme kohti Sergelin torilta lähtevää Djurgårdenin raitiovaunua, matkalla tosin teimme Kulttuuritalonn alakerrassa sijaitsevaan Designtorget-liikkeeseen lyhyen vierailun. Vaikka tällä kertaa sieltä ei mitään tarttunutkaan mukaan, siellä on joka kerta mukava käydä (nykyäänhän vieroitusoireita voi hoitaa nyös ketjun Arlandan myymälässä, terminaalissa 5). Siispä ratikkaan, jossa istuuduimme etupenkkiin. Lähtöä odotellessa meitä hieman hymyilytti konduktöörin ja kuljettajan käsivoiteiden vertailu – molemmat kun olivat mieqspuolisia; tuskin Helsingissä kuultaisiin tämänlaista keskustelua…
Skansenin portilla jonotimme reilun vartin – tukholmalaisia kun oli jonoksi asti tulossa seuraksemme joulumarkkinoille; ilmeisen suosittu tuntui olevan tämä nimenomainen sunnuntai. Jos jonottaessa ehti tulla hieman vilu, niin äkkiäkö sitä lämpesi kun kiipesi pitkän pysähtyneen rullaportaan portaa ylös Sollidenille…tulipahan siinä päivän aamuliikunta samalla suoritettua.
Liekö ollut itse Arthur Hazelius joka toivotti tervetulleeksi joulumarkkinoille? Kuva: © Matkoilla-blogi
Lieköhän ollut itse Skansenin perustaja Arthur Hazeliuksen hahmo, joka toivotti vieraat tervetulleeksi joulumarkkinoille?
Kaikenkaikkiaan meitä hurmasivat Skansenin joulumarkkinoilla alusta saakka aitous ja hieno tunnelma; missään ei näkynyt joulumarkkinoille niin tyypillistä rihkamaa vaan täällä myytiin oikeita käsitöitä. Myös kaikki myyjät olivat ajanmukaisesti pukeutuneita, joten täällä voi sanoa, että elämys oli kokonaisvaltainen.
Oman lisänsä tunnelmaan toi upea talvinen pakkassää ja lumen kruunamat maisemat. Jollain tavalla tuntui myös, että niin usein joulumarkkinoillakin läsnä oleva kiire ja hektisyys loistivat Skansenilla poissaolollaan – vaikka väkeä oli tungokseen asti kaikilla tuntui olevan aikaa odottaa vuoroaan ja sopu antoi sijaa.
Keskeisessä osassa tunnelmanluojana oli myös aukio, jossa kuusen ympärillä tanssittiin perinteisiä piirileikkejä live-bändin säestyksellä. Mieleen muistuivat elävästi ala-asteen joulujuhlat, jossa kaikkia näitä lauluja laulettiin. Ja Skansenilla tanssivat sekä aikuiset että lapset sydämensä kyllyydestä!
Skansenin joulumarkkinoille kannatti ehdottomasti tulla (ja pitää päästä uudestaan), pääsymaksu oli todellakin hintansa arvoinen. Itse asiassa ihmettelen, etten ole aikaisemmin ymmärtänyt minkälainen helmikohde Skansen joulumarkkinaviikonloppuna on.
Skansenin joulumarkkinoihin kuuluu ajoittainen tungos. Kuva: © Matkoilla-blogi
Skansenilla oli monessa paikassa mahdollista lämmitellä nuotion ympärillä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Skansenin joulumarkkinoiden leivonnaisherkkuja. Kuva: © Matkoilla-blogi
Skansenin talvimaisemaa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kävelimme käyntimme loppua kohden kohti Högloftet’ia, jossa lämmittelimme glögimukillisella. Samassa tilassa oli myös runsaasti perheitä, jotka nauttivat omia eväitään – täysin ”sallitusti” ; tämänlaiset järjestelyt ruotsalaiset osaavat…
Jatkaessamme matkaa Högloftet’ilta poikkesimme taloon, josta kuului musiikkia; tuvassa, takkatulen loisteessa kaksi Skansens Spelmän-pelimanniyhtyeen viulistia soitti kansanmusiikkia. Arvaatte varmaankin, että tunnelma oli melko taianomainen kun istahdimme tuvan pitkälle penkille lämmittelemään ja nauttimaan hetkeksi ’polskan’ sävelistä…
Vietettyämme muutaman tunnin Skansenilla suuntasimme taas kohti keskustaa ja hotelliamme hakemaan matkatavaroitamme. Olimme aamiaisen jälkeen kysyneet respasta, josko olisi mahdollista pitää huone hieman pidempään ja iloksemme tämä onnistui. Aina kannattaa kysyä, etenkin sunnuntaina (sunnuntain ja maanantain välinen yö ei yleensä hotelleissa ole varatuimpia) – pahimmassa tapauksessa kun voi enintään saada kieltävän vastauksen. Matkatavarat mukaan ja menoksi kohti ykkösen bussia ja Värtanin terminaalia, jossa tuttu Silja Serenade jo odotti. Itsepalveluautomaatti hoitaa maihinnousukorttien toimituksen melko näppärästi ja nopeasti, joten laivalla olimme hujauksessa.
Laivamatkan normaaleja kuvioita; valmistautumista iltaan, aperitiivi, nopea kierros myymälöissä ennen kun oli aika mennä syömään. Olimme varanneet pöydän illallista varten a la Carte-ravintola Maximessa, joka tarjosi sinänsä ihan kelpo suorituksen mutta tällä kertaa ei menu eikä myöskään keittiö (salin puolesta puhumattakaan) yltänyt parhaimpaansa.
Illallisen jälkeen seurasimme vielä puolenyön show’ta – rehellisesti täytyy sanoa että Miss Divet & D-dancers tarjoilivat parhaan shown jonka olen pitkiin aikohin nähnyt laivoilla. Iltaohjelmaa olisi varmaankin piisannut vielä pitkään, mutta herra Nukkumatti kutsui jo hyttiin, jossa pieni merenkäynti tuuditti unten maille… Ainoastaan yläpuolellemme lasketunut pelastushelikopteri keskeytti kuorsaustamme hetkeksi – onneksi apua on nykyään tarvittaessa saatavilla jopa merellä.
