Heinäkuun alussa vietimme lomapäivän Tampereella: ilta-ohjelmaksi oli varattu liput Pyynikin kesäteatterin tämänkesäiseen näytelmään ”Kuuma kesä 85”. Sitä ennen oli kuitenkin tarkoitus käydä lounastamassa Tampereella (loppujen lopuksi päädyttiin Tillikkaan, siitä erillinen postaus) sekä katsomassa Museokeskus Vapriikissa joulukuun alkuun 2013 saakka esillä olevia ”Terrakottasotilaita”.
Tampereellahan on runsaasti kaunista rakennustaidetta ja myös hyvin säilynyt (ja osittain vielä toiminnassakin oleva) teollisuusmiljöö aivan kaupungin keskustassa on ainutlaatuinen. Yhtenä hyvänä esimerkkinä kaupungin kauniista jugendarkkitehtuurista on vanha paloasema.
Koska emme olleet aikaisemmin käyneet Vapriikissa museon perusnäyttelyn parissa olisi vierähtänyt hieman enemmänkin aikaa. Mm. Tampereen kaupungin kehitystä, 1918-vuoden tapahtumia sekä innovaatioita esittelevissä osissa olisi vierähtänyt huomattavasti enemmänkin aika, mutta tällä kertaa olimme kuitenkin päättäneet keskittyä ensisijaisesti Terrakottasotilaisiin. Ja niin…kuuluhan Vapriikin näyttelyihin myös Suomen Jääkiekkomuseo…
Mutta tämänkertaisen käyntimme pääkohteena olivat siis Terrakottasotilaat. Kyseessä on maailmaa kiertänyt näyttely, joka nähtiin muutama vuosi sitten myös Tukholmassa. Terrakottasotilaita, joita löydettiin sattumalta vuonna 1974 kun ryhdyttiin kaivamaan kaivoa, on tähän mennessä löydetty yhteensä n. 8.000 kappaletta keisarin hautapaikkaa vartioimassa. Suurta määrää on selitetty paitsi vartiointitarpeella sillä, että parituhatta vuotta sitten uskottiin myös tuonpuoleisessa elämässä tarvittavan paljon palvelusväkeä.
Itse olin ehkä odottanut, että alkperäisikokoisia sotilaita olisi ollut enemmänkin esillä, mutta toki nämä muutamat esillä olleet sotilaatkin mykistivät, olivathan nämä melko kookkaita (pisimmät melkein 190 cm pitkiä).
Kiinan keisareiden valtaa ja asemaa voi vain kuvitella kun katsoo Keisarin paraativaunua esittävää veistosta. Myöskin Xi’anin palatsien lukumäärä (muistaakseni yli 700 kappaletta), kertoo omaa kieltään siitä, että myös ennenkin kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on ollut käsittämättömän suuri.
Ennen kesäteatteria ehdittiin vielä jäätelölle Tampereen Jäätelötehtaan jätskibaariin. Jäätelö oli kohtalaisen hyvää (täytyy tosin kyllä myöntää ettei voittanut ”3 kaverin jäätelöä”) ja kahden maun annos oli miltei liikaa vaikka jäätelöstä (ja etenkin italialaisesta) pidänkin.
Pyynikin tämänkesäinen teatterikappale ”Kuuma kesä 85” oli tyypillinen kesäteatteri: melko ”kevyt” juoni, mutta ihan hauska. Sääkin suosi, ja saimme nauttia teatterista lta-auringon lämmittäessä katsomoa.
Kotiinpäin Pyynikiltä suunnattiin Pispalanharjulla sijaitsevan Vaakon Nakin kautta, koska olin jo pidemmän aikaa tajunnut mikä aukko yleissivistyksessä on, ettei ole vielä aikaisemmin tutustunut tähän tamperelaiseen instituutioon, est. 1962. Onpahan City-lehtikin valinnut aikoinaan Vaakon Nakin kahdesti vuoden grillikioskiksi.
jossa herkuttelimme ”Kuumilla koirilla”. Ihmettelimme kyllä molemmat syödessämme (sitä silloin toisillemme kommentoimatta) annoksen makeutta, vasta jälkeenpäin selvisi että raaka-aineena oli perinteinen hillomunkki höyrytettynä. Ilmankos…