Kesäviikonloppu merellisessä Kotkassa

Mikä avuksi kun tuntuu että edellisestä matkasta on ikuisuus, eivätkä koronarajoitukset vielä oikein mahdollista matkailua naapurimaihin? Ehkäpä lyhyt autoloma Suomessa ja kohde sopivan kilometrimäärän päässä, jotta koko viikonloppu ei menisi autossa istumiseen. Siitä se ajatus viikonloppureissusta Kotkaan lähti…

Onneksi tätä kirjoittaessa tilanne on kääntymässä parempaan suuntaan matkustusrajoitusten osalta, ja UM on jopa muuttanut ”ei suositella matkustusta” lievempään muotoon ”noudatettava erityistä varovaisuutta” – vihdoinkin. Tätä viikonloppureissua suunniteltaessa tämä ei kuitenkaan vielä ollut tilanne.

Aluksi heitin puoliksi leikilläni ilmaan ajatuksen siitä, josko otettaisiin viikonloppukohteeksi Kotka. Vaimoni innostui melko nopeasti ajatuksesta, ja rehellisyyden nimissä ehdin jo hieman katua ehdotusta; satamakaupunki Kotka – voisiko se tarjota tarpeeksi mielenkiintoista näkemistä viikonloppumatkalle? No, ainakin siellä oli yksi käyntikohde, joka oli ollut omalla bucket list’illä jo kauan: Merimuseo Vellamo.

Hyvin suunniteltu – tai ainakin suunniteltu – autoloma on jo puoliksi tehty

Ja toki – onhan matkan suunnittelu jo osa matkaa, josta kannattaa ottaa yhtälailla kaikki irti kuten itse matkastakin.  Kaikki lähtee siitä, kuinka pitkä aika on käytettävissä suunniteltua kierrosta varten. Ensimmäiseksi kannattaa määritellä mitkä  ovat ehdottomia must-kohteita; meillä oli suunnittelun alkaessa oikeastaan vain yksi (eli Merikeskus Vellamo), mutta syvennyttyäni hieman Kotkan alueen tarjontaan lista käyntikohteista kasvoi muutamalla. Mielessä kannattaa koko ajan pitää, ettei ahnehdi liikaa kohteita (tähän sortuu mielestäni erityisen herkästi juuri autolomalla). Ohjelmalle on hyvä laatia ainakin suurpiirteinen aikataulu, johon siihenkin varaa tarpeeksi väljyyttä yllätyksiä ja spontaaneja poikkeamisia varten. Nämä kun ovat niitä autoloman kultajyviä, jotka tekevät hyvästä erinomaisen.

Yksi suunnittelun vaikeimmista rasteista oli tällä kertaa majoituksen löytäminen. Kesällä hotellihinnat tuntuvat nykyään Suomessa nousevan yllättävänkin korkealle, ja niin myös kesäviikonloppuna Kotkassa. Yhtälailla kirjoa on myös melkoisesti majoituksen tasossa – kaikkea löytyy, laidasta laitaan. Hetken selailun ja vertailun jälkeen sormi pysähtyi Kotkan Seurahuoneen kohdalla, jonka hinta-laatusuhde tuntui vihreällä kortilla jotensakin siedettävältä.

hyväntuulinen satamakaupunki Kotka yllätti monipuolisuudellaan

Kotkassa satama on lähellä kaikkialla. Satamakaupungin luonteen todellakin aistii koko ajan eikä ihme, sillä yhdistynyt HaminaKotkan satama on Suomen suurin yleissatama, jolla on laiturialuetta peräri 9 km. Siksi onkin ehkä hieman yllättävää, kuinka vehreä Kotka on – tässä puistojen kaupungissa on peräti kymmenen puistoa, joilla kaikilla on omat erityispiirteensä. Myös Kotkansaaren (kyllä – keskusta sijaitsee saaressa) korkeuserot ovat välillä silmiinpistävän isot.

Kotkassa saimme myös hyvän muistutuksen siitä kuinka suuria eroja kansanluonteessa Suomessa on eri alueiden välillä; siinä missä toisaalla ollaan hieman vakavampia ja pidättyväisempiä, Kotkassa kiinnitimme monessakin paikassa huomion kaakkoissuomalaisten iloisuuteen, hyväntuuliseen jutusteluun ja puheliaisuuteen. Kaupungissa oli kiva fiilis, ja kaikkialla tuntui, että henkilökunta oli oikeasti paikalla asiakkaita varten.

MERIMUSEO, PUISTOJA JA HYVÄÄ RUOKAA

Asetuttuamme taloksi Seurahuoneelle suuntasimme kohti Merikeskus Vellamoa. Matkan varrelle osui myös Palotorninvuoren puisto, jonne kiipesimme ihailemaan näköalaa Palskin terassilta. Ihan varteenotettava vinkki muuten, jos Kotkassa hakee paikkaa auringonlaskun ihailuun. Matkan varrelle jäi myös legendaarinen merimieskapakka Kairo, joka näkyi ainakin tällä hetkellä olevan koronan hiljentämä.

Merikeskus Vellamossa ja höyrymurtaja Tarmolla saimmekin kulutettua koko iltapäivän; huikea museo, jossa näkemistä riittää useammallekin käynnille – ja niin myös kerrottavaa ihan erilliseen postaukseen, joten palataan siihen erikseen!

Kotkassa on toki rakennettu melko tavanomaisen näköisiä kerrostaloja, mutta katuja kävellessä kannattaa tarkkailla ympäristöä herkeämättä, sillä kaupungissa on myös paljon todellakin kauniita, vanhoja rakennuksia. Ja saattaa eteen tulla uudenaikaisempaakin, mielenkiintoista nähtävää.

Ennen illalliselle valmistautumista ehdimme vielä nauttia hetken ihanasta kesäiltapäivästä Vennin terassilla.
Illallispaikaksi olimme valinneet vastikään remontin jälkeen konserttitalossa sijaitsevan ravintola Vaustin. Tämä osoittautui napakympiksi – huippuluokan ruoka erinomaisine viinipareineen ja aivan loistava henkilökunta – tästäkin lisää edempänä!

Lauantaina aamupäivällä kävelimme Sapokan vesipuistoon, jossa ihastelimme kauniita istutuksia, vielä kauniisti kukkivia rhodoja ja vesielementtejä. Puistossa vastaan tuli myös useampi oppaan perässä kulkeva, Viking Linen Gabriellalla saapunut ryhmä. Viking Linen Kotkan risteilyt eivät olisi olleet ehkä ihan kärkisijoilla, jos olisin veikannut punaisten laivojen tämän kesän uutuuskohteita, mutta Kotkan viikonloppumme jälkeen olen vakuuttunut potentiaalista. Viking Linen risteilyt tuovat varmaan Kotkaan myös paljon sellaisia kävijöitä, jotka eivät muuten olisi tulleet tutustumaan kaupunkiin.

KYmenlaakso tarjosi enemmän – Hamina ja Sunila

Sapokassa käynnin jälkeen suuntasimme kohti Haminaa ihmettelemään ympyrän muotoista pikkukaupunkia, joka oli kuten pikkukaupungit yleensä lauantai-iltapäivisin: erittäin hiljainen.

Huomasimme lähestyessämme keskustaa edessämme valtavan kokoisen Suomen lipun, ja niinpä muistuikin mieleen, että olimme lukeneet täällä sijaitsevasta Suomen Suurlipusta. Pakkohan oli pyörähtää myös ihmettelemässä tätä lipputangon juuressa – kokoa 100 metriä korkeassa lipputangossa liehuvalla, maailman suurimmalla Suomen lipulla on kunnioitettavat 27 x 16,5 metriä!

Haminassa on muuten paljon muitakin lippuihin liittyvää käyntikohdetta, joista voit lukea lisää: www.haminanlippumaailma.fi 

Piipahdimme aluksi Raatihuoneen Raati Cafe Kaneli-kahvilassa juomassa iltapäiväkahvit, jonka jälkeen jatkoimme Haminan Bastionille katsomaan ”IHMINEN, Rauli Virtanen 50 vuotta maailmalla” -juhlanäyttelyä (kiitos vinkistä Unelmatripin Jennille – itse emme välttämättä olisi tätä näyttelyä huomanneet), joka on esillä 15.8.2021 asti.

Bastioneilla on muuten myös Euroopan suurin jännitetty kesäajan katos, jolla on pinta-alaa n. 5.500 m2. Katoksen alle kokoonnutaan yleensä seuraamaan Hamina Tattoo-tapahtumaa, ja tämä voisikin olla mielenkiintoinen syy palata Haminaan, kun tapahtuma järjestetään seuraavan kerran heinäkuussa 2022.

Jossain kohtaa mietimme, josko olisimme yöpyneet Haminassa. Valinta kallistui kuitenkin tällä kertaa Kotkaan, ja – anteeksi Hamina – hyvä niin, sillä emme tällä kertaa kaivanneet ihan näin rauhallista yöpymispaikkaa kuin Hamina. Ehkäpä syy on siinä, että olen kasvanut pikkukaupungissa ja kesäiltoina nähnyt tarpeeksi pikkukaupungin sinänsä viehättävistä mutta niin hiljaisista kaduista.

Suunnatessamme takaisin kotiinpäin poikkesimme vielä Sunilaan ihastelemaan Alvar Aallon suunnittelemaa, yhtenäistä Sunilan sellutehdasta sen yhteydessä sijaitsevaa asuinaluetta, joka on Aallon laajin toteutunut työ,

Harmi ettei alueen arkkitehtuurin ympärille ainakaan vielä ole kehitetty enempää; tällä alueella olisi potentiaalia paljon isommaksikin käyntikohteeksi – etenkin ulkomaalaisten Aalto-fanien keskuudessa.

Loppuarvosana viikonloppupyrähdyksestämme Suomen kaakkoiskulmaan on ehdottomasti kiitettävä.
Perinteinen posso jäi meiltä kuitenkin vielä Kotkassa nauttimatta torilla – siinäpä syy ottaa Kotka suunnaksi toistekin. Ja Langinkoski. ja Katariinan meripuisto, ja Jokpuisto ja…

Minkälainen mielikuva sinulla on Kotkasta?

Kaikki kesän 2021 Kaakkois-Suomen viikonloppumatkan postaukset löytyvät Southcoast2021-tägin alta.