Tein lyhyen kuvapostauksen Gdanskista jo viime kesänä, ja siinä yhteydessä taisin (ainakin itselleni) luvata palata pikimmiten varsinaisella matkakertomuksella tulevaisuudessa. No, tulevaisuus olikin hieman aiottua kauempana, kun nyt on kulunut miltei vuosi…
Kevät 2010 oli ollut todella kiireinen töissä, ja kesän kynnyksellä olimme kipeästi lyhyen rentoutusloman tarpeessa. Finnlines oli silloin vastikään aloittanut liikenteen Helsingistä Gdyniaan, Puolaan (tarkemmin sanottuna Helsinki-Rostock -reitin laivat olivat ruvenneet poikkeamaan Gdyniaan). Pitkä viikonloppu koostuen levollisen hitaasta laivamatkasta ja parista yöstä Gdanskissa tuntui stressin keskellä houkuttelevalta ratkaisulta.
Valitettavasti Finnlinesin laivat eivät enää tällä hetkellä ota matkustajia Helsinki-Gdansk -reitillä, vaan linja on nykyään puhdas rahtireitti. Sääli, sillä Puolan pohjoisrannikon kolmoiskaupunki on ehdottomasti mielenkiintoinen lähikohde, joka ei ehkä ole meillä saanut ihan ansaitsemaansa huomiota muiden Itämeren rannikkokaupunkien joukossa.
MS Nordlinkin sisaralus MS Finnmaid. Kuva: © Matkoilla-blogi
1980-luvulla Suomesta pääsi Puolaan Polferriesin laivalla kerran kaksi viikossa (joku teistä ehkä muistaakin MS Pomeranian ). Itse en koskaan matkustanut kyseisellä laivalla, mutta taru kertoo, että laiva kulki aina hieman vinossa oli autokansi sitten lastattu miten tahansa; mene ja tiedä, jos tämä oli totta vai ainoastaan urbaanilegenda. Polferriesin jälkeen seurasi matkustajaliikenteessä pitkä tauko kunnes Finnlines aloitti jälleen Puolan liikenteen.
Aikojen saatossa Puolanlaivat ovat muuttuneet melkoisesti: Finnlinesin isot ro-pax matkustajarahtilaivat ovat reippaasti yli 200 metriä pitkiä ja ottavat n. 500 matkustajaa – sen lisäksi, että rahtikansien kaistoilla on pituutta yhteensä yli 4 kilometriä.
Me matkustimme molempiin suuntiin MS Nordlinkillä, joka kuuluu Star-luokan aluksiin. Kaikki hytit sijaitsevat kansilla 7-9 ja palvelut on puolestaan keskitetty kannelle 11. Palvelut ovat yhtä kuin baari (josta ostetaan ruokasaliin mentäessä mukaan ateriajuomat), koko keulan levyinen buffet-ravintola, sauna & kuntosali, pieni myymälä sekä kahvila (joka oli rajoitetusti auki). Keskellä laivaa sijaitsi myös laaja aurinkokansi, josta löytyi myös jonkin verran tuulelta suojassa olevia kohtia. Siinä laivan yleiset tilat ja viihde – toisaalta tämä oli juuri se mitä kaipasimmekin: Olimme lähteneet hakemaan rauhallista, pitkää merimatkaa, jonka aikana ei olisi kovinkaan paljon tekemistä muuta kuin rentoutumista, lukemista ja merimaisemien ihailua aurinkokannelta (sään salliessa).
Laivaan nousu autottomille matkustajille poikkeaa muuten siitä, mihin olemme yleensä tottuneita muilta autolautoilta: Terminaalista ”jalkamatkustajat” kuljetetaan varustamon minibussilla laivaan pienemmissä ryhmissä – Vuosaareen satama-alue on laaja, eikä siellä saa liikkua jalkaisin. Sama järjestely oli myös Gdynian päässä. Järjestely aiheutti pientä odottelua sekä laivaan mentäessä että sieltä poistuttaessa, toisaalta tämä myös toi satamarutiineihin tietynlaisen kiireettömyyden ja ylellisyyden tunteen kun siirtyminen tapahtuin pienemmissä ryhmissä ja kutsuttaessa.
Myös henkilöautojen kulkeminen satama-alueella on rajoitettua, ja siirtyminen laivaan tapahtuu letkassa ”follow me”-auton perässä. Laivalle tullaan autokannen kautta, erona Ruotsinlaivoihin kuitenkin, että autot henkilö- ja asuntoautot sekä bussit ajetaan erilliselle henkilöautokannelle (jossa ei ole rekkoja ja perävaunuja), joka sijaitsee laivan infokannella.
Koska merimatka oli molempiin suuntiin verrattain pitkä, olimme päättäneet varata hieman tilavamman ulkohytin, jotta aikaa voisi mukavasti viettää myös omassa hytissä. Matka olisi varmaankin taittunut myös normaalikokoisessa ulkohytissä, mutta tila toi matkaan hieman ylellisyyttä, joten suosittelen.
Aurinkoinen iltapäivä Itämerelllä MS Nordlinkin aurinkokannella. Kuva: © Matkoilla-blogi
MS Nordlinkin rahtikansi. Kuva: © Matkoilla-blogi
Tunnusomaista Finnlinesin laivoille on rajoitettu matkustajamäärä, matkustajat ovat paljolti asuntovaunuilijoita/-autoilijoita, rekkamiehiä ja motoristeja.
Meripäivä Itämerellä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Laivamatkalle olimme varanneet puolihoitopaketin etukäteen; tämä kannattaa ehdottomasti varata, sillä kahvilatiskin tarjonta rajoittui ainakin meidän matkan aikana wienerleipien lisäksi muutamaan sämpylään. Mitään varsinaista ruokaa ei ollut tarjolla muualla kuin buffet-ravintolassa.
Ravintolan buffet-pöytä oli kotiruokahenkinen pienellä seisovanpöydän tvistillä. Suuria kulinaarisia kohokohtia ei ehkä sovi odottaa näillä laivoilla, mutta vatsa tuli kyllä enemmän kuin täyteen – buffet-pöydästä kun jostain syystä tulee yleensä aina syötyä enemmän kuin pitäisi…
Valtaisat levälautat Gdanskin ulkopuolella saivat huolestumaan Itämeren tilasta. Kuva: © Matkoilla-blogi
Mikäli merimatkalta kaipaa ohjelmaa ja runsaasti viihdettä matkustajarahtilaivat EIVÄT ole oikea vaihtoehto, sillä viihde on ruokailuja lukuunottamatta täysin oman varustautumisen varassa. Merimatka Finnlinesin matkustajarahtilaivoilla on slow travel’ia parhaimmillaan: matkalla oli päämäärä – päämäränä tosin ei ollut siirtyminen mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Matkassa oli tiettyä ”Grand Tourin” tunnelmaa menneiltä ajoilta – niin kuin itse luulen, että tämä aikoinaan tuntui. Finnjetkin tuli mieleen useamman kerran matkan aikana (ja syystäkin, sillä olihan Finnjet aikoinaan Finnlines-varustamon laiva!)
Kenelle suosittelisin merimatkaa matkustajarahtilaivoilla?
Ehdottomasti kaikille niille, jotka viihtyvät myös kun ”ei ole mitään tekemistä”. Toisaaltahan juuri tämä on nykyajan stressaantuneille oravanpyöräläisille sitä suurinta luksusta. Suosittelisin matkustajarahtilaivoja myös niille, jotka haluavat nauttia rauhallisesta merimatkasta jolla aikaa on runsaasti sekä niille, jotka haluavat aloittaa Keski-Euroopan autolomansa ratissa vasta juuri Keski-Euroopassa.
Tietty sosiaalisuus ei haittaa, koska laivalla on runsaasti aikaa jutella myös kanssa-matkustajien kanssa ja jakaa niin koettuja kuin tuleviakin matkaelämyksiä ja kenties myös vaihtaa keskenään vinkkejä kohteista.
Saapuminen Gdanskin satamaan. Kuva: © Matkoilla-blogi
Vajaan vuorokauden matkan jälkeen saavuimme Puolan rannikolle, ja Gdansk-Gdynia-Sopot -kolmoiskaupungin edustalle (näiden kolmen kaupungin muodostamaa yhtenäistä kaupunkialuetta kutsutaan myös nimellä ”Tricity”).
Olimme kylläkin perillä Gdynian ja Gdanskin perinteistä telakka- ja satamakaupunkeina, mutta silti Gdynian sataman laajuus yllätti meidät saapuessamme perille.
Gdanskin satama. Kuva: © Matkoilla-blogi
Gdyniasta suuntaisimme paikallisjunalla kohti Gdanskia – siitä, hotellista ja ensimmäisestä illasta perillä enemmän seuraavassa Puolan postauksessa.
Zeughaus. Kuva: © Matkoilla-blogi
