Päästyämme perille tämän matkan ”kotikyläämme” Kientzheimiin (jota ei saa sekoittaa toiseen alsacelaiskaupunkiin, Kintzheimiin) majoitumme kylän keskustassa, pienen toriaukion laidalla sijaitsevaan hotelliimme, Hotel Schwendi.
Hotellivalinta oli taas kerran tulos neuvotteluista ystäväni Trip Advisorin kanssa sekä pitkällisestä surffailustas Alsacen pikkukylien matkailusivuilla.
Lisää hotellista edempänä erillisessä postauksessa; sen verran voin kuitenkin jo tässä vaiheessa sanoa, että hotelli osoittautui oikeaksi nappivalinnaksi. Iltakävelyn teimme kauniiden ristikkorakennusten reunustamille, hiljaisilla kaduilla. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt (ja vielä vähemmän turisteja), mutta ehkäpä juuri tämä ja kylän autenttinen tuntu oli se mikä viehätti meitä eniten kävellessämme alkukesän illassa pienen viinikaupungin katuja.

Kientzheimin torin kaivo.
Kuva: © Matkoilla-blogi

Kientzheimin kylän ”Bächele”. Kuva: © Matkoilla-blogi

Värikkäät ristikkorakennukset reunustavat Kientzheimin katuja.
Kuva: © Matkoilla-blogi

Heti kaupunginmuurin ulkopuolella maisema muuttuu, ja mukulakivikadut vaihtuvat viinitarhoiksi jotka jatkuat kauas kumpuilevassa maisemassa. Viininviljely onkin keskeisessä asemassa kaupungissa, ja ”Fürstentum” sekä ”Schlossberg” ovat erityisen arvokkaita Alsacen Grand Cru-palstoja. St.Etienne- viiniveljeskunta, joka vaalii perinteisiä viininvalmistusmenetelmiä ja tarkkailee Alsacen viinien laatua kokoontuu Kientzheimin Schloss Schwendissä.

Heti kylän ulkopuolella alkavat viinitarhat, joita jatkuu kumpuilevissa maisemissa silmänkantamattomiin. Kuva: © Matkoilla-blogi

Krusifiksi viinitarhan laidalla.
Kuva: © Matkoilla-blogi

Kientzheimin kylästä Riquewihriin johtava tie viinitarhojen halki.
Kuva: © Matkoilla-blogi

Kaupungin keskustaa ympäröi 1300-luvun muuri, jonka sisäpuolella asuu vajaa 800 asukasta.
Kuva: © Matkoilla-blogi

Seuraava aamu valkeni aurinkoisena, ja tarkoituksenamme oli tehdä autolla päiväretki Vogeesien vuoristoalueella. Parempi puoliskoni oli tosin jostain onnistunut saamaan kunnon kesäflunssan yskän kera, joten yritimme hakea tähän lääkitystä naapurikaupungin, Kaysersbergin apteekista autoretkemme aluksi. Ranskankielen taitomme on rajallinen (harmi, ettei kieltä koskaan koulussa joutunut harjoittelemaan käytännössä, sillä kieliopista ei juurikaan ole apua jos ei ko. kielellä saa muodostettua järkeviä lauseita), joten asian toimittaminen paikallisessa apteekissa ei ollut ihan helppoa. Köh-köh, elekieli ja muutama ranskankielinen sana selvittivät mistä oli kyse; hieman vaativammaksi tilanne muuttui kuitenkin kun piti ruveta määrittelemään ranskaksi yskän laatu…
(Kaikenkaikkiaan Alsace on kuitenkin siitä mukava osa Ranskaa, että siellä pärjää yleensä erinomaisesti myös saksaksi; tällä kertaa kohdallemme osuneella farmaseutilla oli kuitenkin – meidän epäonneksemme – enemmän ranskankielisiä sukulaisia…)

Yskänlääkepullo hankittuna suuntasimme auton keulan kohti Vogeesien vuoristoaluetta. Ranskan itärajan tuntumassa sijaitseva vuoristojono jaetaan Pohjois- ja Etelä-Vogeeseihin, joista me olimme jälkimmäisen alueella. Vuoristoalueen korkeimmat huiput sijaitsevat etelässä, kaikista korkeimpana Grand Ballon (1424 mpy). Ajoimme kauniisti kumpuilevissa vuorimaisemissa Le Bonhommen ja Sainte-Marie-aux-Minesin kautta kohti Ribeauvillea; päiväretkemme korkein kohta oli Col du Bonhomme (949 mpy), ja matkan varrelle osui niin laskettelukeskuksen viitta, serpentiiniteitä kuin vuoristolehmiäkin.

Vogeesien maisemia.
Kuva: © Matkoilla-blogi

Vogeesien maisemat ovat välillä yllättävänkin jylhiä.
Kuva: © Matkoilla-blogi

Vogeesien vuorilehmiä.
Kuva: © Matkoilla-blogi

Taukopaikka vuoristotien varrella. Kuva: © Matkoilla-blogi

Serpentiinimutkia Vogeeseilla. Kuva: © Matkoilla-blogi

Alsacessa kannattaa kylien kohdilla myös tähystellä talojen katoille, sillä tunnusomaisia alueelle ovat valkoiset haikarat ja niiden pesät talojen katoilla ja tornien huipuilla. Ovatpahan sen verran pidettyjä vuokralaisia katoilla, että usein pesäpaikkoja varten on rakennettu katolle tasaiset alustat. Miksi? No, mikäli haikara asettuu talon katolle asumaan tämä tietää perheell onnea! Tiesittekö muuten, että haikarat ovat pesäpaikalleen uskollisia, ja palaavat koko elämänsä takaisin samaan pesään.

Alsacen maisemaan kuuluvat haikaranpesät. Kuva: © Matkoilla-blogi

Ai niin, jos sattuisitte joskus Ranskassa tarvitsemaan: Kuiva yskä =”toux séché”…