Osittain ”Jää”-romaanista inspiroituneena, osittain muistakin syistä olimme tälle kesälle suunnitelleet matka Ahvenanmaan ulkosaaristoon, Kökariin. Alunperin olimme suunnitelleet lähtevämme matkaan jo alkukesästä, kesäkuussa, mutta koska emme saaneet majoitusta haluamaamme ajankohtaan matka siirtyi loppukesään.
Lähdimme matkaan elokuisena perjantaina, ja koska menomatka oli tarkoitus taittaa Nauvon ja Korppoon kautta lähdimme liikkeelle jo puolenpäivän aikaan kotoa. Mökkikauden ollessa vielä meneillään emme halunneet ottaa riskiä että juuttuisimme lauttajonoon ja jäisimme Kökarin lautasta tämän kautta, ruuhkista ja pitkistä jonotusajoista saaristolautoilla kun oli puhuttu koko kesän perjantai-iltojen liikenneradiossa. Sen verran hyvissä ajoin saavuimme ensimmäiselle lautalle Paraisten ja Nauvon välille (johon saimmekin ajaa miltei suoraan), että totesimme jo siinä vaiheessa ettei ongelmaa olisi ehtimisen kanssa. Koska matkaneko tuntui sujuvan hyvin, jatkoimmekin suoraan Nauvo-Korppoo-lautalle. Saaristotietä ajellessamme pohdimme kuitenkin sitä, etä kapealle, mutkaisella ja melko mäkiselläkin tiellä ei olisi a) hauska ajaa kelloa vastaan seuraavalle lautalle, b) talven liukkailla tai c) pimeässä muiden kiireisten ajaessa kilpaa tiellä, jossa hirvivaarakin on ilmeinen.Tällä kertaa mikään edellämainituista ei onneksi häirinnyt.
Saaristotiellä matkantekoa rytmittävät lossimatkat. Kuva: © Matkoilla-blogi
Turunmaan saaristo näyttäytyikin kauneimmalta puoleltaan, tosin jo täällä saimme esimakua siitä, että kesä oli kääntymässä loppuaan kohden ja näin myös suuri osa kesäajan matkailijapalveluista oli laittanut ovens säppiin. Ihmeellistä, että jostain syystä Suomessa koulujen alkaminen tarkoittaa myös kesäkauden loppumista – usein melkein kuin seinään. Toisaalta ymmärrän kyllä ”kana-muna” -problematiikan, mutta etenkin ulkomaisia matkailijoita ajatellen kesäkausi loppuu meillä turhan aikaisin. Lounasvaihtoehdotkin olivat näin ollen tähän aikaan vuodesta jo hieman rajallisemmat, onneksi muutama vaihtoehto oli kuitenkin valittavana, josta valitsimme myöhäistä lounasta varten ravintola Hjalmars’in Korppoon keskustassa.
Lounaan jälkeen pistäydyimme vielä katsomassa viereistä Korppoon kirkkoa, kaunista 1400-luvun kirkkoa, jonka yhtenä erikoisuutena on suomessa harvinainen kuorilehteri, joka juontaa juurensa niinikään 1400-luvulta.
Korppoon kirkko. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kuorilehteri kuuluu Korppoon kirkon erikoisuuksiin. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kirkonkylästä jatkoimme matkaa kohti Galtbyn satamaa, jossa odottelimme hetken Kökarin lautan saapumista. Odotellessa saatoimme todeta, että Galtby on melko vilkas ”risteyskohta” saaristoliikentessä, sillä täältä lähtevät saaristolautat niin Kökariin kuin Houtskariin ja Norrskataan, mutta lauttasataman edustalla kulkee myös vilkas Ruotsinliikenteen väylä, jossa bongaseimme odotellessamme Gudingen-lauttaa useamman ”tutun”.
Reilun kahden tunnin matka Galtbystä Kökariin taitettiin m/s Gudingen-lautalla. Kuva: © Matkoilla-blogi
Saaristolautoilla liikkuu niin paikallisväestöä, turisteja kuin hyötyliikennettäkin heinäkuorman muodossa. Kuva: © Matkoilla-blogi
M/s Gudingen ei ole lautoista kaikkein uusimpia, mutta tarjosi laivamatkan ajaksi melko tilavan salongin, jossa oli myös kahvila ( tulisimme myöhemmin huomaamaan, etteivät tilat eivätkä kahvilat ole itsestäänselvyyksiä…). Kauniissa kesäillassa matka kului nopeasti, osittain kannellakin merimaisemia ihaillen.
Kökarin satama ja kirkko häämöttää jo. Kuva: © Matkoilla-blogi
Yllätyksekseni Kökar ei ollutkaan aivan yksinäinen, meren ympäröima saari kaukana ulkosaaristossa; pieniä saaria ja luotojahan oli vähän väliä koko matkan, tokihan nämä melko karuja kylläkin olivat. Tuli todettua, että Google Mapsin zoomaustaso vaikuttaa joskus yllättävän paljon mielikuviin ympäröivästä maailmasta.
Rantauduttuamme Kökariin ajoimme Hotell Brudhälliin, jonne majoituimme kahdeksi seuraavaksi yöksi. Ja sama trendi jatkui – muita vieraita ei juurikaan ollut, vaan meillä oli hotelli miltei itsellämme…
Huoneemme ikkunasta avautui täydellisen kaunis näkymä vierasvenesatamaan, jota valisi täysikuu. Kuva: © Matkoilla-blogi
