Ensimmäinen aamu Ahvenanmaan ulkosaaristossa, Kökarissa valkeni satumaisen sumun hälvetessä vierasvenesataman ja lähiniittyjen yltä. Päivästämme Kökarissa oli mitä ilmeisimmin tulossa helteinen ja loistava säiden suhteen; auringon paahteen lisäksi ympäröivä lämmin meri kun lämmittää muutenkin mukavasti loppukesästä.
Aamusumua Karlbyn vierasvenesataman yllä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Hotelli Brudhällin aamiaisella silmä lepäsi ikkunan ulkopuolella avautuvassa, rauhaisan kesäaamun näkymässä: Vastapäätä vierasvenesatamaa, Karlbyn kylän keskustassa osuuskauppaa ympäröi punaisten venevajojen rivistö.
Näkymä Karlbyhin vierasvenesatamasta. Kuva: © Matkoilla-blogi
Veneilijät Karlbyn salmessa ovat ehkä menossa kauppan? Kuva: © Matkoilla-blogi
Aamupäivällä pistäydyimme tietenkin myös Kökarbodenissa, joka oli edustaa tyypillistä pientä saaristolaiskauppaa; tavaraa oli laidasta laitaa, mutta paljon oli hyllyissä niin yksittäiskappaleita kuin tyhjiäkin kohtia – elintarvikekaupan pitäminen pienessä ulkosaariston saaressa jossa vakituisia asukkaita on 249 ei varmaankaan ole kovinkaan helppoa. Paitsi elintarvikkeita, kaupan valikoimiin näkyi kuuluvan myös rautakauppa-osastoa sekä polttoaineita – tosin kaupan ovella oli jo vastassa kyltti, joka julisti ”Bensin / diesel slut”.
(Kökarbodenin Facebook-sivuilta löysin sittemmin myös selityksen sille, että tavarat olivat vähissä ja polttoainetankit tyhjiä: Kauppa suljettiin 22.9. eikä todennäköisesti ainoastaan talveksi…)
Karlbyn kaupan portailla origami-llintu tervehti tulijoita. Kuva: © Matkoilla-blogi
Aloitimme päivän kierroksemme Kökarilla kirkolta, tarkemmin Hamnölta. Kirkollepäin ajellessamme Ahvenanmaalle tyypillisiä punertavia asfalttiteitä pitkin totesimme, että maisemat melko pitkälti vastasivat ennakko-odotuksiamme: Karuja ja kallioisia saaristomaisemia, jossa meri on lähellä kaikkialla. Vaikka emme sitä koko aikaa nähnytkään meren läsnäolon aisti karun luonnon ja melko matalan kasvillisuuden takia. Nyt ymmärrän myöskin hyvin ”Jää”-romaanissa usein esiintyneen huolen heinän riittävyydestä ja tarkkuuden ”omien” heinäpeltojen suhteen.
Meille tarjoutui mahdollisuus käydä sisällä vanhassa pappilassa (joka toimii nykyään seurakuntakotina). Käynti oli varsin mielenkiintoinen, sillä talo on keskeisessä roolissa Ulla-Lena Lundbergin ”Jää”-romaanissa. Tosin minusta tuntuu, että pastorin rouva ei olisi tunnistanut pappilaa samaksi kaikkine tämän päivän nykymukavuuksineen ja tiiviin näköisine ikkunoineen.
Kökarin vanha pappila, tuttu ”Jää”-romaanista. Kuva: © Matkoilla-blogi
Pappilan keittiö. Kuva: © Matkoilla-blogi
Pappilan vinttikamari, jossa käytiin ”Jää”-romaanissa pitkällinen öinen keskustelu. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kivenheiton päässä pappilasta, niinikään Hamnön saarella sijaitsee kirkko ja sitä ympäröivä hautausmaa, josta enemmän tulevassa postauksessa. Itse asiassa Hamnöllä ei kirkon, hautausmaan ja pappiloiden (nykyään saarelle sijaitsee myös uusi pappila) lisäksi ole muita asukkaita. Taru kertoo, että kökarilaiset eivät ennen uskaltaneet pimeään aikaan tulla ”kirkkosaarelle”, ts. Hamnölle. Lieköhän syynä hautausmaa…
Hamnöltä jatkoimme kierrostamme saaren itäosaan, Hellsön ja Österbyggen suuntaan. Käväisimme myös ”Väster i Sundet” -nimisessä, maalauksellisessa vierasvenesatamassa, jonka yläpuolelle kohoaa Havspaviljongen-ravintola. Valitettavasti kesäsesonki oli jo ohi, joten lounas jäi tällä kertaa syömättä upeita merinäköalojaan mainostavassa ravintolassa.
Ravintola Havspaviljongen. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kesän varsinaisen huippusesongin ulkopuolella eivät ainoastaan avoinna olevat lounaspaikat ole kortilla – sama pätee oikeastaan kaikkiin palveluihin. Onneksi kuitenkin yksi (hyvä!) kohde piti ovensa auki: Suomen eteläisen omenatila, Peders Aplagård, jossa nautimme lounaan sijasta makoisat Ahvenanmaan pannukakku-annokset loistavan omenahillon kera – sillä pärjäsi illalliselle asti.
Ahvenanmaan pannukakkua, hieman kermaa ja taivaallista omenahilloa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Pannukakkuannoksen vahvistamina jaksoi perehtyä navetan vintillä sijaitsevaan omenatilan puotiin, jossa paljolti juuri omenoihin liittyviä ruokaherkkuja oli aseteltu kauniisti esille myytäväksi. Tarjolla oli mm. tilan mainiota omenasiideriä, jota on yleensä saanut myös Helsingin silakkamarkkinoilta.
Omenajuomaa… . Kuva: © Matkoilla-blogi
…käsintehtyä näkkileipää… . Kuva: © Matkoilla-blogi
…ja lisää omenasiideriä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kökarin matkamme osui lauantaille, jolloim saarella järjestettiin (ilmeisesti jo perinteinen) ”Traktorcruising”. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että saarelaiset kokoontuivat huviajelulle traktorilla, kuka minkäkin ikäisellä ajopelillä. Joukossa oli niin uudempi traktoreita kuin vanhoja, hienosti entisöityjä Zetoreitakin. Monen perässä oli myös vaunu, jonka kyytiin oli nostettu sohva, pari nojatuolia tms. kyydissä olevien mukavuutta lisäämään. Kansanjuhla maaseudulla parhaimmillaan!
Lavantäydeltä väkeä Traktorcruisingissa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Traktorcruisingissa kyse on myös yhteisöllisyydestä ja kokoontumisesta yhteisen asian ympärille. Kuva: © Matkoilla-blogi
Traktorcruisingin kaunottaria. Kuva: © Matkoilla-blogi
Myöhään iltapäivällä suunnatessamme takaisin hotellille kohdalle osui komea postilaatikoiden rivi. Kelpo esimerkki siitä, että postilaatikkorivi voi näyttää myös kauniilta!
Kaunis rivistö. Kuva: © Matkoilla-blogi
Iltapäivä-auringon lämmössä istahdimme sulattelemaan Brudhällin laituriterassille, ennenkuin pienen lepohetken jälkeen istahdimme hotelliravintolan illallispöytään – ravintolavaihtoehtoja kun oli elokuun lopulla Kökarin illassa tasan…yksi.
