Aikaisemmin olen muutamassa postauksessa pohtinut kanssamatkustajien kohtaamisia maailmalla (ensin olin kirjoittaa ’vieraiden ihmisten’, mutta muutin mieleni; tämähän on oikeastaan asennekysymys), esim. tässä.
Itse olen melko huono tutustumaan tuntemattomiin kanssamatkustajiin ja ihmisiin maailmalla, mutta toivoisin olevani siinä parempi. Tai oikeastaan rohkeampi, sillä siitähän oikeastaan on kysymys. Joka kerta kun olen avannut suuni ja vaihtanut kuulumisia tuntemattomien kanssakulkijoiden kanssa jälkeenpäin lupaan itselleni, että teen tästä tavan, sillä juuri nämä kohtaamiset ovat arvokkaimpia matkamuistoja. Ujous voittaa usein, mutta sen voitettuaan saa vaihtarina niin paljon enemmän takaisin kuin ujouden voittaminen vaatii. Ja se aloitus on kuitenkin melko helppo kulttuurissa kuin kulttuurissa: hymy!
Aina ei kuitenkaan ujous ole syy vaikenemiseen– syy voi usein olla myös tuntemattoman pelko; jos ei oikein tiedä miten suhtautua tuntemattomaan tai erilaiseen on helpompi ratkaisu vetäytyä omaan kuoreensa. Täysin hölmöä. Avoimin mielin voi aina oppia uutta, ja näin myös tuntematon ja vieras voivat muuttua ainakin hieman tutummiksi (ja samalla myös hieman vähemmän pelottaviksi). Maailmassa on aivan liian paljon eripuraa, riitaa ja selkkauksia jotka johtuvat tuntemattoman pelosta, ennakkoluuloista ja vääristä olettamuksista. Ei aina mutta varmaankin usein juuri sen takia, että itselle tuntematonta pelätään.
Aloita hymyilemällä ja kysymällä mitä kuuluu. Se ei maksa mitään, mutta voi johtaa vaikka mihin! ”Lyhin matka kahden ihmisen välillä on hymy”.
Jokin aika sitten melko suuren julkisuuden sai uusi version vanhasta klassikokappaleesta ”Olen suomalainen”. Kappaleen uusi versio antaa mielestäni terveellistä ajattelun aihetta siitä, että me kaikki täällä Suomessa asuvat olemme samanarvoisia kansalaisina, eikä meitä voi luokitella etnisen taustan, ihonvärin tai vakauksemme takia. Tärkeä asia muista joka päivä kun opettelemme oikeasti elämään maailmankansalaisina parempaa huomista. Yhtä tärkeä kuin se tosiasia, että olemme kaikki jossakin kotona ja jossakin muukalaisia. Ja se joka on kotonaan, voi aina kertoa sellaisia asioita ympäristöstä, joita ei mikään matkaopas luettele tai opettaa jotain uutta meille vieraasta kulttuurista.
