Oberammergaun ja Ettalin luostarin lähettyvillä sijaitseva pieni Linderhofin linna ei ole yhtä tunnettu tai kookas kuin muut Baijerin kuningas Ludvig II’n rakennuttamat linnat, mutta silti sitä ei kannata ohittaa. Pienikin voi olla kaunista, etenkin kun mukana on enemmän kuin riittävästi kultaa ja kimallusta.
Pieni sivutie mutkittelee eteenpäin metsäisessä laaksomaisemassa, ja vähitellen alkaa jo epäilys kasvaa – olemmeko vahingossa ajaneet jonkin liittymän ohi? Mielikuva kun oli, että Linderhofin linna sijaitsee ihan lähellä isompaa tietä, josta käännyimme Ettalissa. Tummat pilvet kerääntyvät taivaalla ja vuorten takaa kuuluu ukkosen jylinää; jännitämme josko ehdimme perille ennen sadetta.
Baijerin kuningas Ludvig II (s. 1845) oli varsin ristiriitainen hahmo, joka nousi kuninkaaksi vuonna 1864, vasta 18 vuoden iässä. Wagnerin musiikin ja oopperoiden ystävää, kuningas Ludvigia pidettiin kummajaisena joka elämänsä loppupuolella pakeni todellisuutta ja vetäytyi yhä enemmän omiin mielikuvitusmaailmoihinsa. Hän myös käänsi vuorokausirytminsä niin, että nukkui päivät ja valvoi yöt ja niinpä Linderhofin sijainti syrjäisessä laaksossa sopi varmaankin Ludvigille enemmän kuin hyvin.
Ludvig muistetaan myös kalliista ja suurisuuntaisista rakennusprojekteistaan (joiden takia häntä on myös kutsuttu hulluksi kuninkaaksi). Jälkeensä kuningas Ludvig jätti valtavat velat, mutta myös kolme upeaa matkailukohdetta.
Tunnetuin kuningas Ludvigin linnoista lienee Neuschwansteinin linna Füssenissä, joka on myös ollut Walt Disneyn Tuhkimon linnan esikuvana. Vierailimme Neuschwansteinissa yli 20 vuotta sitten, joten muistikuvat siitä ovat jo ehtineet haalistumaan hieman. Linna teki vaikutuksen, ja vaikka Neuschwanstein on huomattavasti isompi myös pienin Ludvig II:n linnoista, Linderhof on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Molempia linnoja yhdistää maisemallisesti upea sijainti.
Linderhof – pieni on kaunista
Linderhof on sympaattinen, ihmisen kokoinen kokonaisuus, joskin puutarha on yllättävän laaja. Reipas kävely puutarhan mäkisessä maastossa saa jo hieman hengästymäänkin ja huonommin liikkuvalle kohde voi olla haasteellinen portaiden takia. Parkkipaikalta kävelymatkaa linnalle tulee arviolta n. 750 metriä.
Puutarhan istutukset, muotoon leikatut puut ja pensaat sekä suihkulähteet luovat hieman sadunomaisen tunnelman, aivan kuten kuningas Ludvig varmaan toivoikin rakennuttaessaan tämän linnan. Tässä ympäristössä oli helppo unohtaa ympäröivä maailma ja antaa ajatusten leijailla omiin mielikuvitusmaailmoihin.
Puutarhasta osa on terassoitu, ja yläterasseilta avautuukin aivan erilainen perspektiivi mahtavien vuorenrinteiden edessä sijaitsevaan pieneen linnaan.
Kapeahkoon laaksoon rakennettu, englantilaistyylinen puutarha-alue on reilun kilometrin pituinen, mutta sen keskeisimmät osat sijaitsevat pienen linna ympärillä. Näihin lukeutuu myös yksi puutarhan tunnetuimmista nähtävyyksistä, Venus-temppeli (tällä hetkellä remontissa, jonka pitäisi valmistua vuonna 2024). Temppeliin on rakennettu keinotekoinen luola, jonka pienellä järvellä kuningasta soudettiin kultaisessa joutsenessa eriväristen sähkövalojen loisteessa. Varmaankin melkoinen ihmetyksen aihe 1800-luvun loppupuolella
Puistossa voi myös nähdä yllättäviä rakennelmia – baijerilaisessa alppimaisemassa kun ehkä ei odottaisi näkevänsä itämaista tyyliä edustavaa rakennusta, kuten Marokkolaista taloa.
Pilvikatto käy yhä tummemman sävyiseksi, mutta onneksi ehdimme linnalle ennen sadetta. Tummat pilvet korkeiden vuorenseinämien takana loivat dramaattisen taustan Linderhofin kullalle ja kimallukselle – loppujen lopuksi sää ei olisi voinut olla parempi käynnillemme. Lyhyen käyntimme Linderhofissa kruunasi puolen tunnin välein toistuva ison suihkulähteen ”esitys”, jossa vesipatsas kohoa linnan edessä jopa 25 metrin korkeuteen. Hetken sitä ihailtuamme suuntasimme takaisin autolle – edelleen kuivin jaloin.
Tiukan aikataulun takia emme käyneet sisällä linnassa (sisälle pääsee ainoastaan opastetuilla kierroksilla) ja myös puistossa kiertely jäi melko pikaiseksi. Vaikka käynti linnan sisällä olisi varmaankin tarjonnut aimo överiannoksen kultaa ja kimallusta, minua ei oikeastaan jäänyt harmittamaan, että linna jäi sisältä näkemättä. Minulle jo upean puutarhan ympäröimä linna keskellä alppimaisemaa oli elämys ja mielestäni näkemisen arvoinen. Ja onpa toisaalta hyvä syy tulla vielä joskus toiste takaisin hieman väljemmällä aikataululla.
Linderhofin linnan puistoon on ilmainen sisäänpääsy (parkkipaikka maksoi 3 €, eikä muu kuin käteinen kelvannut porttivahdille).
Emme ole vielä käyneet kuningas Ludvigin kolmannessa linnassa – tiedätkö mikä se on?
