Saksan jokilaaksoissa linna ei ole koskaan kaukana. Useat niistä ovat Rheinsteinin linnan tavoin avoinna matkailijoille tutustumista varten ja moni tarjoaa myös ravintolapalveluita. Siispä kannattaa uhrata jo ennen matkaa hieman aikaa suunnitteluun, jotta voi ajoittaa lounas- tai kahvitauon kiinnostavaan linnaan.
Mekin olimme tällä kertaa tehneet niin, ja suunnitelleet ensimmäisen päivän reittiimme pysähdyksen Rheinsteinin linnalla. Rehellisyyden nimissä sanottakoon heti alkuun, että pysähdyimme kyllä itse linnan takia, lounasmahdollisuus oli bonusta.
Rheinsteinin linna vartioi Rheiniä 90 metriä korkealla kallionkielekkeellä. Linnan vanhimmat osat on rakennettu 1300-luvun alussa, mutta linna ei koskaan saavuttanut pitkäaikaista strategista merkitystä. Jo 1500-luvun lopulla alkoi linnan rappeutuminen senaikaisten omistajien heikosta taloudellisesta tilanteesta johtuen. Vuonna 1816 ruvettiin suunnittelemaan jo raunioituneen linnan jälleenrakennustöitä ja ”romanttisointia”, ja Preussin prinssi Friedrichin johdolla suunnitelmat toteutettiin 1820-luvulla. Prinssi on myös haudattu linnan kappelin kryptaan.
Linna on historiansa aikana ollut tunnettu monella nimellä, mm. Burg Bonifatiusberginä, Mainzin arkkihiippakunnan suojelupyhimyksen, Pyhän Bonifatiuksen mukaan. Linna tunnettiin aikoinaan myös tästä johdetulla nimellä Vaitzburg tai Fautsburg. Nykyisen nimensä Rheinsteiin linna sai vasta jälleenrakennustöiden valmistuttua vuonna 1829.
Vuonna 1975 (jälleen huonoon kuntoon ajautuneen) linnan osti Hecherin perhe, joka on yhdessä linnan kannatusyhdistyksen kanssa on kunnostanut linnan matkailukäyttöön. Museon ja ravintolan lisäksi tarjolla on myös muutama huone majoittujille. Rheinsteinin linna on nykyään yksi monesta Rheinin jokilaakson yleisölle avoimista linnoista, joka tarjoaa kurkistuksen entisajan linnaelämään korkealla joen yläpuolella. Vuodesta 2002 lähtien linna on osa ylemmän Keski-Rheinin UNESCO-maailmanperintökohdetta.
Käynnin linnassa aloittaa reipashenkinen liikuntatuokio, kun joen varren parkkipaikalta lähdetään kiipeämään linnan portille.
Pieni alkulämmittely linnalle nousun yhteydessä palkitaan ruhtinaallisesti ruusutarhan terassilta avautuvilla näköaloilla (tämän postauksen pääkuva sieltä). Hassummat eivät ole näköalat myöskään linnan Kleiner Weinprinz-ravintolan viihtyisältä terassilta. Ravintola tarjoaa syötävää niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään; me nautimme erinomaiset Flammekuchenit lounaaksi. Kuten ravintolan nimikin kertoo, myös viinikellari tarjoaa ihan kelvollisen valikoimaan juotavaa.
Reippailu ei kuitenkaan lopu alkulämmittelyyn linnalle nousun yhteydessä. Linnan sisällä on toistakymmentä huonetta ja kammaria pääosin kolmessa kerroksessa, mutta portaita ja välitasanteita on paljon. Seuraavassa pieni kuvallinen kurkistys linnan sisätiloihin.
Linnaa kesähelteellä kiertäessä voi vain kuvitella minkälaista elämä on ollut talvella, kun pakkaset ovat paukkuneet ja talvimyrsky pauhannut ikkunoiden ulkopuolella – juomakirjastosta on ehkä silloin tarvittu pientä lämmikettä.
Hyvä tietää
- Linnan pääsymaksun (heinäkuussa 2017: 5,50 EUR/hlö) voi suorittaa ainoastaan käteisellä.
- Ravintola sijaitsee linnan sisällä, joten siellä ei voi poiketa maksamatta linnan pääsymaksua.
- Linnalle on jo melkoinen kiipeäminen parkkipaikalta, josta noustaan melko jyrkkää luiskaa pitkin. Itse linnassa on paljon (kapeita) portaita, joten linna ei sovi liikuntaesteisille, enkä suosittele käyntiä myöskään lastenvaunujen kanssa.
- Linnan parkkipaikalla on pysäköinti max 2 h, mikä riittää niukin naukin mikäli haluaa sekä tutustua linnaan että nauttia lounaan. Jos vaikuttaa siltä, että aika menee tiukille, linnan vieraat voivat saada lisäaikaa ilmoittamalla henkilökunnalle autonsa rekisterinumeron. Ongelmana ovat kuulemma ihmiset jotka tulevat vaeltamaan ja jättävät autonsa pidemmäksi aikaa linnan (melko harvalukuisille) parkkipaikoille.
Oletko sinä tutustunut Saksan jokilaaksojen linnoihin? Kerro siinä tapauksessa mielellään oma vinkkisi kommenttiboksissa.
Kaikki Rheinin ja Moselin jokilaaksoihin tehdyn kesämatkamme liittyvät postaukset löytyvät Matkoillablogista Saksan jokilaaksot-tägin alta.
