Lontoolaisen Tate Modern -museon laajennusosa the Switch House avattiin viime perjantaina, joten tähän liittyen pieni kuvapostaus kyseisen museon ”vanhasta osasta”.
Itselläni viimesyksyinen nopea piipahdus Tate Modernissa oli ensimmäinen, mutta viimeiseksi käynniksi tämä tuskin kuitenkaan jää. Onhan vaihtuvien näyttelyiden lisäksi myös laajennusosa The Switch House hyvä syy palata museoon uudelleen.
Tate Modern avattiin viiden vuoden kestäneiden ja yli 100 miljoonaa puntaa maksaneiden rakennustöiden jälkeen vanhaan voimalaitokseen vuonna 2000 ja museon suosio on ollut valtaisa heti alusta asti – ensimmäisenä toimintavuotenaan se houkutteli jo yli 5 miljoonaa kävijää! Suosio näkyi hyvin myös käydessäni museossa, ja etenkin koululuokkia oli talossa tungokseen asti. Vaikka koululaisten määrä sai minut välillä hieman huokailemaan on toisaalta hienoa nähdä miten kulttuurimaissa taidekasvatus on luonnollinen osa koulunkäyntiä.
Ensivaikutelma kun astuu sisään tälle nykytaiteen näyttämölle on mykistyttävä: rakennuksen mittasuhteet ja turbiinihallin kattokorkeus saavat kävijän heti haukkomaan henkeään. Haukkominen jatkuu kun lähdetään nousemaan kerroksiin, sillä taidehan ei ihan heti lopu talojen näyttelyhalleista. Siksi suosittelenkin, ettei edes yritä ottaa tavoitteekseen nähdä yhden vierailun aikana kaikkea, vaan keskittyä johonkin osaan tarkemmin. Museon perusnäyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy (vapaaehtoisista lahjoituksista toki muistutetaan ahkerasti), mutta vaihtuviin näyttelyihin tutustuminen edellyttää lisämaksun. Mielestäni kannatettava ratkaisu, joka madaltaa kynnystä tutustua taiteeseen.
Itse rakennus on itsessäänkin moderni taideteos, jonka perustana on talon ”teollisuus-arkkitehtuuri”. Vuosina 1947-1963 rakennettu entinen voimalaitosrakennus koostuu kolmesta osasta: Turbiinihalli (johon tullaan sisään), sen pohjoispuolella (Thamesin puolella) sijaitseva Boiler House sekä eteläpuolella sijaitseva uusi osa, The Switch House.
Oma huomioni kiinnittyi museossa siihen, miten luonnonvaloa on rakennuksessa hyödynnetty taidokkaasti siinä missä se on ollut mahdollista.
Boiler Housen puolella sijiatsee näköalatasanne, josta on hieno näköala Thames-joen yli kohti vastapäätä sijaitseva St. Paul’s Cathedralia. Toiselta puolelta jokea johtaa myös moderni Millennium Bridge-kävelysilta suoraan museolle.
Myös museon uuden osan ylimmässä kerroksessa on (korkeammalla sijaitseva) näköala-tasanne, jossa luvataan 360-näkymää yli Lontoon.
Kuten jo aikaisemmin totesin, Tate Modern on talo täynnä nykytaidetta. Itse en laske itseäni mitenkään kovinkaan suureksi taiteen kuluttajaksi, mutta käyn mielelläni matkoilla aina silloin tällöin myös taidemuseoissa.
Myös taiteen ”suurten nimien” teokset kiinnostavat, varmaankin siinä on hieman samaa kuin maailman nähtävyyksienkin bongailussa. Nykytaidetta en voi aina väittää ymmärtäväni, mutta toisaalta olen vähitellen oppinut olemaan itselleni tämän suhteen liian ankara; kaikkea ei tarvitse ymmärtää, ja joskus käsittämättömältäkin vaikuttavat taideteokset voivat olla kauniita. Silti tähän väliin on pakko tunnustaa, että Rembrandt & co miellyttävät omaa silmää enemmän kuin useimmat nykytaiteilijat.
Jos Tate Modernissa oli viime syksynä hieman ruuhkaista uusi The Switch House on ainakin tuonut suositulle museolle nyt lisätilaa.Jo vuodesta 2004 suunniteltu laajennusosa nimittäin lähes tuplasi Tate Modernin näyttelypinta-alan. Uutuudenviehätys tosin taitaa taata, että tungokselta ei museossa vieläkään voi valttyä.
Oletteko te käyneet Tate Modernissa ja pidittekö museosta?
2 kommenttia
Nyyh, en ole käynyt ja tämä postaus muistutti asiasta. Olen halunnut jo muutaman kerran käydä luonnontieteellisessä museossa, mutta koskaan ei ole ollut vain tarpeeksi aikaa. (Olen käynyt Lontoossa lyhyesti kahdesti). Nyt pitää muistaa lisätä myös tämä museo listalleni!
Kiva jos voi inspiroida & muistuttaa kohteista! Haasteena Lontoon museoiden kohdalla on, että
a) valinnanvaraa on valtavasti
b) monet ovat erittäin laajoja
Toisaalta, aina löytyy uutta nähtävää!