Matkoillablogi – 10 vuotta täynnä!

10 vuotta. Ykkönen ja nolla. Tuntuu ihmeelliseltä ja itse hieman epäilen – voiko  tosiaankin olla niin pitkä aika siitä kun painoin Julkaise-nappia ensimmäisen kerran? Aika on kulunut nopeasti, mutta niinhän se usein kuluukin kun on mukavaa.

Toisaalta – kymmenenhän on vain kaksi numeroa, 1 ja 0 – ei sen enempää eikä vähempää. Kaksi pientä numeroa, joista ei kannata tehdä isompaa numeroa. Toisaalta juuri ykkösistä ja nollistahan blogin tuotokset oikeastaan muodostuvat teknisesti, ihan ensimmäisestä julkaistusta postauksesta lähtien.

Enpä tiennyt ensimmäisen postauksen kirjoittaessani mitä kaikkea edessä olisi: kirjoittamisen riemua, tuskailua tekniikan kanssa, epävarmuutta omasta kyvystä ilmaista itsensä mutta ennen kaikkea epäilyksiä siitä, josko itsellä riittäisi sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä säännölliseen kirjoittamiseen.  Pohdin myös olisiko minulla riittävästi kerrottavaa. Löytyisikö kirjoittamisen aiheita luontevasti vai pitäisikö aiheita postauksiin keksimällä keksiä? No, alkuajan postauksissa kieltämättä on kyllä sitäkin tunnetta kun niitä jälkikäteen katsoo.

Times Square, New York 2012. Kuva: © Matkoilla-blogi

Vuosien varrella blogin kirjoittamiseen on tullut sekä rutiinia että varmuutta. Minulla kirjoittaminen lähtee usein liikkeelle otsikkotason ideasta, jonka  alle rupean vaan kirjoittamaan. Usein kirjaan ajatukseni otsikon alle alkuvaiheessa melko sekaisesti ja vajain lausein; saatan usein myös tässä vaiheessa hypätä reippaasti ajatuksesta toiseen. Joskus hauduttelen postausta pitkään, lisään yhtä ja poistan toista ennen kuin lähden muokkaamaan tekstiä. Niin kuin tätäkin postausta kirjoittaessani. Usein kuvat tulevat mukaan melko myöhäisessä vaiheessa, ja niiden pohjalta sekä postauksen struktuuri että sisältökin saattaa elää välillä paljonkin.
Joskus kirjoittaminen tuntuu vaikeammalta, ja välillä tuntuu että kynnys jonkun postauksen julkaisemiselle on korkea, eikä itse ole tyytyväinen lopputulokseen vaikka kuinka sitä viilailee ja muokkaa. Bloggaaminen tuo minulle vastapainoa arjen kiireille mutta kirjoittaminen on samalla myös kielellisen ilmaisun ”aivojumppaa”, josta on minulle hyötyä myös leipätyössäni.

Ja vaikka bloggaaminen ei ole minulle leipätyötä, jokaisen postauksen takana on monen tunnin työ. Matkablogien postauksia ja kuvia selaillessa kannatta myös muistaa, että kaikki mikä näkyy blogissa ei välttämättä ole pelkästään auringonpaistetta ja nautinnollista elämää: joskus vaaditaan montakin ylimääräistä askelta tai pitkää jonotusta, jotta pääsee kokemaan sitä mikä blogissa näkyy vain helppona elämänä. Aina silloin tällöin myös tekniikan kanssa tappeleminen tai kuvankäsittely aiheuttaa harmaita hiuksia, jotka eivät näyt postauksissa.

Bloggaaminen on tuonut elämääni kuitenkin enimmäkseen positiivisia asioita: yhteisöllisyyttä, upeita uusia tuttuja ja elämyksiä, joita ei olisi muuten saanut. Muistan kuinka jännitti osallistua ensimmäisiin blogaajatapahtumiin. Tiesinhän jo blogin perustaessani, että siihen aikaan en ikäni puolesta ollut ihan tyypillinen bloggaaja. Huoli oli kuitenkin aiheeton: matkabloggaajaporukkaan mahtuu uskomattoman upeita ja hauskoja ihmisiä jotka ovat pohjimmiltaan aika samanhenkisiä. Ja takaahan jo se, että meillä kaikilla on sama intohimon kohde, ettei kiusallista hiljaisuutta pääse syntymään: kaikkia meitä yhdistää rakkaus matkailuun ja intohimo nähdä, kokea ja kertoa muille maailman ihmeistä. Ilahduttavaa on myös, että meitä keski-ikäisiäkin bloggaajia on nykyään jo enemmän. Parhautta on myös matkabloggaajayhteisön muiden kirjoittajien postausten lukeminen. Ja jollei matkasuunnitelmia tehdessä löydy vastausta postausten joukosta niin tämä porukka vastaa aina huutoon kun kysyy vinkkejä ja neuvoja!

Itselle blogi on ennen kaikkea matkapäiväkirja, jota huomaan itse käyttäväni usein oman muistin tueksi kun haluan tarkistaa jonkun yksityiskohdan. Kymmenen blogivuoden aikana sadoissa postauksissa on käyty niin Itämeren risteilyillä, joulumarkkinoilla kuin hiihtomatkoillakin. Kauempana blogivuosina on käyty New Yorkissa (aivan blogin alkuaikoina), Karibian risteilyillä ja Singaporessa.

Viimeiset vuodet postaustahti on ollut hitaampi, osin pandemian aiheuttaman vähäisen matkustamisenkin vuoksi. En kuitenkaan anna tämän haitata, sillä minulle bloggaaminen on ennen kaikkea rakas harrastus josta en halua ottaa stressiä. Piste i’n päällä on, jos voi jakaa omia vinkkejä ja mansikkapaikkojaan myös muille.
Yksi syy postaustahdin hidastumiseen on varmaan myös, että muita kanavia on tullut mukaan kuvaan. Etenkin lyhyemmiltä matkoilta huomaan, ettei nykyään välttämättä tule aina kirjoitettua postausta kun matkan tunnelmia on jo jaettu Instagramin puolella. 

Vaihtelevasta postaustahdista huolimatta moni on löytänyt perille Matkoillablogiin, suuri osa ystävämme Googlen kautta. Tällä hetkellä blogissa on keskimäärin hieman yli 3.000 kävijää kuukaudessa, luku joka on pandemiavuosien jälkeen pienentynyt huomattavasti mutta osoittaa jälleen mukavia piristymisen merkkejä. Kieltämättä se, että postauksia luetaan kannustaa ja motivoi jatkamaan blogiharrastusta.

Vuosien varrella sivunäyttöjä on kertynyt puolisen miljoonaa ja top-5 suosituimmat postaukset kautta aikojen osoittavat sisältöjen suhteen melkoista hajontaa:

1. Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri – ihmiskunnan synkintä historiaa
2. Wawelin linna-alue Krakovassa – ei näin
3. Montjuic ja matka ilmojen halki
4. Finnairin uusi Airbus A350 XWB
5. Suomen ainoa linja-automuseo Laviassa

Jotenkin tuntuu hyvältä, että kaikkien aikojen ykkössijaa juuri tämä postaus; vaikka aihe on synkkä on erityisesti näinä maailman aikoina tärkeä ettemme unohda tätä historian sivua.

Suuri osa vähän luetuista postauksista ovat blogin alkuaikojen kirjoituksia, osa kuitenkin sellaisia jotka omasta mielestäni ansaitsisivat hieman enemmänkin lukukertoja, esim.

1. San Gimignanon gelatokoulussa maailmanmestarin opissa
2. Bloggaajan vastuu
3. Blogihaaste: Paras taukopaikkavinkkinne Suomessa

Itse ajattelen, että blogi tulee jatkamaan eteenpäin totutulla tyylillä, mutta onko sinulla ajatuksia siitä mihin suuntaan toivoisit blogin kehittyvän jatkossa – kerro kommenteissa!

Kiitos teille kaikki Matkoillablogin lukijat että olette olleet mukana näiden kymmenen vuoden aikana.
Kiitos myös rakkaalle vaimolleni, maailman parhaasta  matkaseurasta kaikilla blogivuosien matkoilla. Ja anteeksi kaikista menetetyistä yhteisistä tunneista kun olen istunut näppiksen ääressä….sekä ylimääräisistä askeleistta matkoilla kuvakulmia etsiessä.

Tästä jatketaan eteenpäin toiselle vuosikymmenelle – toivottavasti haluatte olla mukana Matkoillablogin matkassa jatkossakin!