Matkoillablogin vuosi 2021

Vuosi 2020 tulee varmankin kaikilla meillä matkailukärpäsen puremilla jäämään mieleen vuotena jolloin kaikki suunnitelmat muuttuivat. Loppuvuodesta herännyt toiveikkuus rokotteiden saapumisesta ja pandemian nopeasta taltuttamisesta vaihtui kuitenkin alkuvuoden aikana uutisiin rokotteiden viivästymisestä, kolmannesta pandemia-aallosta ja uusista mutaatioista. Melko pian sai todeta, että ainakin alkuvuosi 2021 olisi matkailun osalta menetetty eikä loppuvuosi näyttäytynyt juurikaan parempana,

Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että vuoden 2021 perinteinen yhteenveto näyttäisi melko samantyyppiseltä kuin vuonna 2020. Ehkä oli siltikin hyvä ettei tiedetty…
Koska vuosi 2021 on ollut matkojen suhteen poikkeuksellinen, en tee tällä kertaa yhteenvetoa kuukausikohtaisesti vaan jaan vuoden isompiin lohkoihin.
Yleensä olen blogin vuosikatsauksessa myös katsonut myös blogistatistiikkaa, mutta tänä vuonna jätän tämän väliin ja tyydyn toteamaan, että blogin kävijäluvut ovat pysyneet jotakuinkin samalla tasolla kun vuonna 2020, eli keskimäärin n. 2.100 kuukausikävijän tasolla; kiitos kaikille seuraajille, että olette pysynyeet mukana, vaikka postaustahti on koronavuosien aikana hieman hidastunutkin.

Toiseen koronatalveen…

Kaikkeen tottuu, jossain määrin jopa koronapandemiaan: etäisyyden pitäminen, käsien alituinen pesu, käsidesin kanssa lotraaminen, kasvomaskit, kättelemättömyys. Vaikka nämä kaikki tuntuivat pandemian alussa oudoilta niitä ei vajaan vuoden harjoittelulla edes aina ajattelekaan.
Alkuvuodesta koronaväsymys ja turhautuneisuus kuitenkin valtasi itsellä mielen ja etenkin tapahtumien peruuntuminen sai välillä mielen apeaksi. Esim. tammikuuhun on koko aikuisikäni ajan kiinteästi kuulunut Matkamessut, jotka siirrettiin eteenpäin toukokuulle – eihän vuosi voi käynnistyä ilman matkailualan vuotuista suurtapahtumaa!

Helmikuun alkuun suunniteltu Tallinnan hotellimatka lykkääntyi (taas kerran) ja vaihtui perjantai-illan takeaway-illalliseen kotikeittiöpöydän ääressä. Kaipuu matkoille oli kova ja ikävä oli erityisesti Tukholmaan ja Tallinnaan, rakkaisiin lähikohteisiin. Jännä juttu miten Covid19 on muuttanut perspektiiviä; aina matkan pituus ja kohteen etäisyys ei ole se tärkein juttu – tärkeintä voi olla myös jo itse lähteminen.

Kevättalvella jo perinteeksi muodostunut hiihtomatka alppimaisemiin jäi tänä vuonna ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen toteutumatta. Maaliskuussa oli tarkoitus juhlia puolison viisikymppisiä ja varauksia oli muutaman vaihtoehdon verran, mm. Rheinjoen maisemiin, Rüdesheimiin. Koronatilanne ei kuitenkin näyttänyt oikein suosivan Saksan matkailua, joten aktivoimme Plan B’n, keväisen matkan Leville. Lähtöpäivän lähestyessä tämänkin vaihtoehdon osaltakin rupesi näyttämään huonolta: kolmen viikon sulkutila oli kuitenkin viimeinen niitti sille, ettei tämäkään suunnitelma toteutunut. Vaikka matka ja majoitus olisi ehkä onnistunut, ajatus siitä että ruokailut olisi pitänyt järjestää ravintoloiden ollessa suljettuina take away-illallisina hotellihuoneessa ei vaan ihan vastannut ajatuksiamme viisikymppisiä juhlistavasta matkasta kevättalven Lappiin. Näinpä ainoat laskettelusuksilla tehdyt käännökset tuli tänä vuonna tehtyä Ellivuoren rinteillä.

14.3. tuli vuosi täyteen ilman ulkomaan matkailua, ja täytyy tunnustaa että tämä tuntui ajatuksen melko oudolta: näin pitkään en ole nuoruusvuosien jälkeen ollut koskaan ylittämättä maamme rajoja. Kuun loppupuolella hallitus päätti liikkumisrajoituksista, jotka tulisivat voimaan pääsiäisen jälkeen. Myös ravintoloiden sulkua jatkettiin kolmella viikolla 18.4. asti, joten kotona istuttiin tiiviisti.

…ja keväällä kohti ensimmäistä piikkiä

Kauan odotetun ensimmäisen koronarokotuksen päivä koitti vihdoin toukokuun alussa. En voi sanoa että rokotus olisi tuntunut elämää mullistavalta, mutta toki ensimmäisen piikin jälkeen olo oli huojentunut: antaisihan rokote ihan erilaisen suojan. Myös lähestyvän kesän myötä koronatilanne helpotti hieman, ja niinpä tuntui kuin olisimme saaneet hetken tauon taudista.

Toukokuulle siirretyt Matka 2021-messut päätettiin kuitenkin siirtää tammikuulle 2022, ajankohta joka tuntui minulle kieltämättä luontevammalta ja tutummalta. Toukokuun alkuun varattu ja jo pariin kertaan siirretty Tallinnan hotelliviikonloppu päätettiin Viron koronantarttuvuusluvun ollessa edelleen korkea suosiolla siirtää vielä kerran, syyskuuhun.

Kesäkuussa olimme odottaneet pääsevämme jo kertaalleen siirretylle Sunrise Avenuen stadionkeikalle, mutta kas kuinka kävikään? Jo huhtikuussa oli tullut ilmoitus, että kesän 2022 kalenteriimme tuli lisämerkintä konsertin siirtyessä sinne. Tässä tapauksessa voi puhua todellakin pitkistä jäähyväisistä… No totesimme (taas kerran), että on mitä odottaa. Heinäkuulle varattu Tomas Ledinin konsertti Skansenilla, Tukholmassa siirtyi niinikään kesälle 2022. Tästä olimme oikeastaan helpottuneita, sillä olimme pitkin kevättä pohtineet paljon mitä tekisimme tämän suhteen korona pitäessä edelleen Ruotsin vahvassa otteessaan. Celine Dionin kesälle suunniteltu konsertti oli jo maaliskuussa siirtynyt vuoteen 2022.

Kesäkuussa nautimme kesäisestä kaupunkilomaviikonlopusta Kotkassa – kaupunkin yllätti todellakin positiivisesti, ja erityisesti mieleen jäi vierailu Merikeskus Vellamossa sekä loistoillallinen ravintola Vaustissa.

Heinäkuussa jäimme kesälomalle, joka tänäkin vuonna meni melko samanlaisella kaavalla kuin edellisvuonna: mökkeilyä ja Suomi-lomailua, tänä vuonna tosin myös Pohjanmaan sukuloinnilla täydennettynä. Mahtuipa ohjelmaan myös kesälomamatka Ahvenanmaalle (joka tuntui tänä vuonna olevan melkein jokaisen suomalaisen kohteena). Tämä oli muuten myös ensimmäinen laivamatka yli puoleentoista vuoteen – risteilyjen ja laivojen ystävälle käsittämättömän pitkältä tuntunut aika.

Kesäloman jälkeen olikin jo toisen koronapiikin aika; tämän jälkeen oli ihan kuin olisi ollut hieman helpompi olla ja kuin koronaangsti olisi helpottanut hieman…

syksyllä ensimmäistä kertaa ulkomaille puoleentoista vuoteen

Alkusyksy kului töissä ja tämän lomassa ehdimme myös tehdä pari viikonloppumatkaa Kaakkois-Suomeen sukujuhlissa. Toisella matkalla piipahdimme Langinkoskella, keisarillisella kalastusmajalla, jossa olen käynyt joskus lapsuudessa; oli jännä miten jonkinlaiset muistikuvat paikasta palautuivat monen kymmenen vuoden jälkeen – komea mökki ollut keisarilla aikoinaan, joskin melko vähällä käytöllä oli.

Jo pariin otteeseen ja viimeksi syksyyn siirretty Tallinnan matka siirtyi edelleenkin eteenpäin määrittelemättömään ajankohtaan kolaroituaan sukujuhlien kanssa. Tuntuu ihmeelliseltä, että edellisestä Tallinnan matkasta on vuosiyhteenveto kirjoittaessa kulunut jo yli 2 vuotta.

Yli puolitoista vuotta (tarkalleen 565 päivää) oli ehtinyt kulua edellisestä ulkomaanmatkasta, kun lokakuun alussa suuntasimme vihdoinkin maamme rajojen ulkopuolelle; matkallelähdön tunnelma tuntui tällä kerralla vahvempana kuin pitkään aikaan ja  kaupunkilomaviikonloppu Berliinissä tuntui ihmeelliseltä ja todella virkistävältä. Nautimme täysin siemauksin lämpimässä syysauringossa kylpevästä metropolista, jossa matkailijoita oli yllättävän vähän liikkeellä – Berliinissä hymy oli herkässä.

joulunalusaika perinteisissä merkeissä

Marraskuun lopussa teimme (jo miltei vuotuiseksi perinteeksi muodostuneen) joulumarkkinamatkan Tukholmaan. Useimmat asiat olivat ennallaan ja ehdimme nähdä niin vanhoja tuttuja suosikkikohteita kuin myös tutustua muutamaan kohteeseen. Tukholmassa oli hetken aikaa kuin koronaa ei olisikaan, ja pakko sanoa että ihmettelimme siellä hieman ihmisten huoletonta suhtautumista. Toki Ruotsissa käyttäytyminen on koko pandemian aikana ollut erilaista kuin meillä, ja marraskuun loppupuolella tilanne oli siellä paremmalla tolalla kuin meillä. Mielenkiintoista, miten parinsadan kilometrin päässä kotoa asiat voivat olla aivan toisin.

Loppuvuodesta koronapandemia kääntyi taas huonompaan suuntaan, ja uusi omikron-muunnos pilasi alkusyksyn toiveikkaan tunnelman: aikaisemmin luvattu maaliviiva, kahdesti rokotettujen 80%¨nen rokotuskattavuus siirtyi jälleen kerran. Niinpä koronaväsymys ja -ärtymys nousi yhä useammin itsellä pintaan kun lähestyttiin vuodenvaihdetta.

Toisaalta on jo jollain tavalla oppinut suhteuttamaan ja elämään tämän epävarmuuden kanssa, mutta tietysti olisi jo pikkuhiljaa kivaa kun voitaisiin siirtyä hieman lähemmäs normaaleja oloja. Uusi normaali tuntuu tällä hetkellä lähinnä siltä, että odottaa aina seuraavaa koronapiikkiä ja milloin suunnitellut tapahtumat siirretään. Silti – vaikka koronaväsymys vaivaakin, moni asia on myös hyvin: Rokotteita on saatavilla, työpaikka on säilynyt ja kotona kaikki hyvin.
Nyt jännäämme miten kevättalvelle suunnitellun hiihtomatkan käy (ja tietysti kaikkien muidenkin ensi vuodelle suunniteltujen matkojen; varattuna on kesälle jo jonkin verran aiemmin koronan takia siirrettyjä matkoja).

Vuosi 2021 oli monien suunnitelmanmuutosten vuosi, mutta edelleen matkailun osalta melko pitkälti kotimaahan keskittyvä. Toivottavasti vuoteen 2022 mahtuisi taas enemmän matkoja myös maamme rajojen ulkopuolelle.

Miltä vuosi 2021 on näyttäytynyt sinulle?

Edit:
Ennen postauksen julkaisua unohtui, että mukana on perinteisesti ollut myös yhteenveto tehtyjen matkojen määrästä: Vuoden 2021 totaalit on melko helppo ja nopea summata (suluissa vuoden 2020 toteuma): 3 yhdensuuntaista lentoa (3) ja 8 hotelliyötä (10). Yhdensuuntaisia laivamatkoja kertyi 3 (edellisvuonna saldo oli laivafanille uskomaton 0), junamatkoja tuli tehtyä yksi (0).