Tiistai-iltapäivän suuntasimme Ground Zerolta kohti Greenwich’iä ja Meatpackin Districtiä. Hyppäsimme vaihteeksi bussiin, jotta pääsisimme siirtyessämme samalla myös katsomaan hieman maisemia. Vaikkakin bussit ovat hitaampia, hyvänä puolena niissä on maanalaiseen nähden se, että kaupungin hahmottaa paremmin. Aivan kuten maanalaisessa myös busseja on erityyppisiä: Toiset bussit pysähtyvät kaikilla pysäkeillä, toiset (”Direct”-linjat) pysähtyvät harvemmin (yleensä pohjois-eteläsuunnassa kulkevat autot n. joka kymmenennen kadun kohdalla). Muuten kyyti oli mukavaa kunhan autossa ei vaan olisi ollut kylmä kuin Siperiassa; tämä muuten on näköjään kaupungissa yleinen ongelma kesäaikaa – niin busseissa, metrossa kuin myymälöissä ja ravintoloissakin.
Hieman askeleita säästääksemme vaihdoimme toiseen bussiin, jolla pääsimme suoraan keskelle Meatpacking Districtiä, 9th Avenuen ja 14th Streetin kulmaan.
Ja siellähän se oli; paljon puhuttu Meatpacking District: Melko rouhean näköinen alue (onhan siellä aikoinaan ollut peräti 250 teurastamoa), jossa ravintolat, designliikkeet ja baarit vuorottelivat vanhoissa, enimmäkseen punatiilisissä rakennuksissa. Tunnelma oli – kuten olinkin hieman odottanut – trendikäs; en ollenkaan ihmettele että Meatpacking District on alue johon monet luovien alojen edustajat ovat hakeutuneet. Kansainvälisesti tunnettujen nimien joukosta löytyi yksi tuttukin: Efva Attling Stockholm
Hetken aikaa käveltyämme aluella (joka oli minun yllätyksekseni melko pieni) siirryimme kohti Highline’a. Tämä mielenkiintoinen nähtävyys syntyi oikeastaan ”luonnostaan”: Vanha, käytöstä poistettu, katutason yläpuolelle rakennettu tavarajunalinja oli poistettu käytöstä ja jätetty oman onnensa nojaan. Luonto oli tehnyt tehtävänsä, ja vähitellen sillalle jätetyt rautatiekiskot oli peittänyt melko rehevä kasvusto. Tästä lähdettiin sitten vuonna 1999 muokkaamaan Highline’a nykyiseksi, toista kilometria pitäksi puistoalueeksi, jossa on levähdyspaikkoja, istutuksia ja kahviloita sekä ravintoloita (Highline’n alla enemmän).
Mahtuupa joukkoon myös amfiteatteri, jossa voi seurata alla kulkevan kadun liikennettä kuin teatterissa.
Highline’lta siirryimme taas alas katutasolle, jossa oikeastaan ihan sattumalta löysimme Chelsea Market -ruokataivaan. Herkutteluun ja lähiruokaan panostava halli sattui kuitenkin kohdalle kun sekä jaksaminen että iltapäivän käytettävissä oleva aika olivat varsin rajalliset, joten: Chelsea Market – ehdoton must-kohde seuraavalla kerralla.
2 kommenttia
Highline on ehdottomasti seuraavalla kerralla nähtävä. Se oli listalla viimeksikin, mutta jäi sitten käymättä, kun oli niin paljo muutakin nähtävää. Tosin muutenkin tälle uudelle reissulle jäi ihan sikana kaikkea mielenkiintoista 🙂
No niinpä, sano muuta.
Nykiin on ehdottomasti päästävä uudestaan.