Leenan eilisestä postauksesta tämäniltaisen, laivamatkustusaiheisen #Matkachati’in alla intouduin itsekin pohtimaan hieman omaa laivamatkustushistoriaani ja lapsuuden muistoja laivamatkoista Itämerellä.
Olen varmaankin ollut laivalla ensimmäistä kertaa joskus noin kahden vuoden ikäisenä, tosin siltä ajalta ei ole mitään omaa, selkeää muistikuvaa itse laivasta. Ilmeisesti tämä on kuitenkin jollain tavalla tehnyt vaikutuksen minuun, koska minulle on kerrottu, kuinka kolmen vuoden ikäisenä, olen Helsingissä Ruotsinlaivojen näkyessä rannassa kehottanut auton takapenkiltä isää ajamaan nopeammin, jotta ehditään laivaan…
Lapsuudessa laivamatkailuun liittyi paljon haaveilua, olivathan laivat jollain tavalla synonyymeja lomalle ja huolettomuudelle. Niinpä keräilinkin innokkaasti sekä punaisten että valkoisten laivojen matkaesitteitä, ja tätä keräilyä jatkui pitkään. Edelleenkin näitä ”arkistojen aarteita” löytyy melkoinen kokoelma, etenkin 70- ja 80-luvuilta – pakko se on taas kerran myöntää, että itsessä on hieman keräilijän vikaa. Karsiessani tilanpuutteen vuoksi esitekokoelmia laivaesitteistä en ole – enkä tule – luopumaan. Kaipa tämä kertoo jotain tunnesiteestä laivoihin.
Mitä sitten muistan lapsuuden laivamatkoista? Varmaankin sen saman kun monet muutkin, eli yltäkylläisen seisovanpöydän (tai voileipäpöydän, joksi sitä siihen aikaan kutsuttiin) monine siihen aikaan eksoottisine herkkuineen. Itse taisin tosin kyllä pitää enemmän koristekirsikoista ja ananasviipaleista kuin katkaravuista… Toinenmikä tietenkin on piirtynyt pienen miehen mieleen on taxfree-myymälä valtavine karkkipusseineen. Sitttemmin ovat taineet sekä karkkipussien että taxfree-myymälöiden koot hieman kasva.
Lapsuuden ensimmäisiä muistiin jääneitä matkoja teimme Viking 6’lla, joka ei kuulunut Papenburgin sisaruksiin (Viking 1,3,4,5, Apollo & Diana, jotka nekin tulivat tutuiksi 70-luvulla). Ensimmäinen ISO laiva, jonka muistan tehneen vaikutuksen (siihen aikaan) valtavalla koollaan oli Aurella. Nuoruuden ensimmäiset laivamatkat ”omin päin” tein nuorisoseuran kanssa; katkarapuvoileivät, yökerho ja pieni sisähytti ovat jäänet tältä aikakaudelta Rosellalta mieleen.
Uuden sukupolven laivat tulivat 80-luvulla: Tutuiksi tulivat Mariella ja Olympia, Finlandia ja Silvia Regina, Svea ja Wellamo sekä Amorella ja Kalypso. Näistä nuoruudessa kaikkein tutuimmiksi tulivat Turun linjan laivat, aluksi valkoiset mutta myöhemmin myös punaiset. Oi niitä aikoja ja muistoja…
90-luku toi tullessaan uudet tuulet: Muistan vieläkin hyvin kuinka innokkaasti seurasin Silja Serenaden ja Silja Symphonyn rakennustöitä. Wow-tunne kun ensimmäistä kertaa astelin avaralle Promenadelle ei unohdu, ja pakkohan se on myöntää, että yhtä säväyttäviä uutuuksia ei ole sen jälkeen tullut laivoillemme (onhan tuo kävelykatu myös monistettu monelle kansainväliselle risteilijällekin sen jälkeen). Muistan myös hyvin omin päin 90-luvulla tehdyn Interrailin Euroopassa, ja sen vapauden tunteen, joka liittyi matkan aloitukseen laivalla Tukholmaan Kalypso jättäessä Turun Linnansataman taakseen.
Näin taaksepäin katsottuna kaikki nämä laivamuistot ovat varmasti jollain tavalla muokanneet minusta laivafanin, joka joka kerta laivaan astuessaan tuntee pienen kihelmöinnin sisällään.
8 kommenttia
Voi vitsi, millaisia muistoja meillä kaikilla on risteilyistä 🙂 Ihana lukea näitä, risteilyt kuuluvat lähtemättömästi suuren osan suomalaisista elämään. Ja voi, tuo kokoelma on ihan mahtava. Tervetuloa chattailemaan, itse jo sormet näppiksellä odottelen!
Niinpä; kyllä se vaan niin on, että DNA’ssame on risteilygeeni.Kiitos taas vauhdikkaasta chatista – tulee pikalukua harjoiteltua joka maanantai-ilta!
Oi että, I salute you Alex! Minun ensimmäinen muistoni on Viking 5 alukselta ja siitä se sitten lähti. Paljon on laivoja koluttu niin Helsingistä kuin Turusta ja Naantalistakin, joten täällä myös sellainen laivafani joka tuntee sen pienen kihelmöinnin sisällään risteilylle lähtiessä. Harmi että minä viskasin aikoinaan kaikki laivamuistot menemään. Kalypson tai Athenan esite taitaa vain enää olla, niin juu ja laseja. Hyvä, että sinä olet ollut viisaampi.
Kiitos ja kumarrus! Joo, jotenkin on on paistanut tuo laivafanius blogistasi läpi. ?
Itse muistan tuolta kyseieseltä Viking 5’lta matkan hiihtoloman aikaan 1980 Helsingistä Tukholmaan – kova pakkanen ja paljon jäitä. Mieleen on jäänyt hyttimme aivan laivan perällä, aurinkokannen alla: hytin edessä oli pieni kansitila, johon pääsi käytävästä – että siitä se kiinnostus parvekehytteihin sitten varmaankin lähti, joskin kului kolmisenkymmentä vuotta ennenkuin ensimmäisen lerran matkustin oikeassa parvekehytissä.
PS. Esitteitä on tallessa liikaakin, myös Kalypson. Oli muuten mielestäni yksi tylikkäimmistä laivoista, jotka ovat seilanneet Itämerellä. Sääli, että sen taru loppui liian lyhyeen.
Jep, liian lyhyeen jäi Kalypson (ja Athenan) taru. Näin eräässä FB ryhmässä ison kasan kuvia jommalta kummalta alukselta ja hämmästyttävä määrä niissä oli yhtäläisyyksiä Viking Graceen. Oletko nähnyt noita kyseisiä kuvia?
En ole koskaan ajatellut näitä yhtäläisyyksiä; täytyy oikein ajatuksella katsoa kuvia. Tarkoititko ”Itämeren laivojen nykyaikaa” vai ”Ruotsinlaivojen nostalgia” -ryhmää?
Viking line Cinderella 2003. Oulu-Tukholma-Oulu. Junalla Turkuun ja laivalla yli ja takaisin.
Käytiin Pohjois-pohjanmaan museon henkilökunnan kanssa ottamassa mallia Tukholman museoista uuteen pysyväisnäyttelyyn Oulun Ainola-talo museoon. Jakaannuttiin kolmeen ryhmään käytiin kolmessa eli yhdeksässä museossa. Tulomatkalla iskin diskosta yhden nuoren naisen joka jäi Kokkolaan. Missä hän mahtaa olla?
Kiitos muistoista! Olisiko ollut Isabella Turku-Tukholma ja Amorella Tukholma-Turku?