Koska välimatkat ovat Alsacessa suhteellisen lyhyet, ehdimme Colmarin päiväretkemme yhteydessä iltapäivällä käydä katsomassa myös Mulhousessa sijaitsevaa Cité de l’Automobile -automuseota, joka tunnetaan myös nimellä Collection Schlumpf. Kyseessä on maailman suurin automuseo, jonka kokoelmissa on 400 eri-ikäistä autoa, niin klassikkoautoja kuin kilpa-autoja.
Schlumpf-kokoelman takana ovat kaksi veljestä, Hans ja Fritz Schlumpf, joiden isä oli sveitsiläinen ja äiti ranskalainen. Perhe asettui vuonna 1906 asumaan äidin kotikaupunkiin, Mulhouseen. Vanhempi veli Hans lähetettiin opiskelemaan Sveitsiin, josta hän palasi diplomiekonomina ja työskenteli kahdessa eri pankissa. Nuorempi veli Fritz kävi koulunsa Mulhousessa, minkä jälkeen työllistyi tekstiiliteollisuudessa ja rupesi käymään kauppaa villalla vuonna 1928. Seuraavan vuonna veljekset aloittivat yhteiset liiketoimet, ja vuonna 1935 he perustivat SAIL-nimisen villa-alan osakeyhtiön ja ostivat myös osakkeita Malmerspachin kehräämöstä. Vähitellen veljesten liiketoiminta kasvoi ja vuonna 1957 he ostivat HKD-tekstiilitehtaan (entinen villakehräämö) Mulhousessa. 1960-luvun alussa Fritz osti salaa suuren määrän klassikkoautoja, ja vähitellen kokoelma oli kasvanut yli 200 ajoneuvoon, joista suurin osa oli eurooppalaisia.
Yksi kaunottarista. Kuva: © Matkoilla-blogi
Keväällä vuonna 1965 alsacelainen lehdistö sai vihiä salaisen autokokoelman laajudesta, ja salaisuus paljastui. Seuraavana vuonna Fritz ryhtyi valmistelemaan ainutlaatuisen (ja melko nopesti kerätyn) autokokoelman avaamista suuren yleisön nähtäväksi muuttamalla osan tehdasrakennuksesta avariksi näyttelytiloiksi. Loppujen lopuksi näyttelitiloja oli 17.000 m² ja autojen kunnostus työllisti lukuisia mekaanikkoja ja automaalareita – kymmenessä vuodessa rahaa oli palanut museoon 12 miljoonaa francia, tekstiilitehdas oli talouskriisissä ja työläiset lakossa.
Näyttelyhallissa vanhoja autoja on miltei silminkantamattomiin. Kuva: © Matkoilla-blogi
Schlumpfin veljekset yrittivät myydä tehtaansa, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut ostamaan sitä. Veljekset pakenivat Sveitsiin, eivätkä koskaan enää palanneet Mulhouseen. Museo suljettiin mutta avattiin jälleen vuonna 1977 ”Työläisten museona” ammattiyhdistysten vallattua rakennukset. Museon ylläpitokustannuksia varten osa kokoelmista oltiin myy,ässä, mutta onneksi vuonna 1978 museo julistettiin historialliseksi monumentiksi, eikä museon kokoelmia tämän jälkeen saanut myydä ulkomaille.
…ja kilpa-autoja, mallia nuorempaa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kilpa-autoja, mallia vanhempaa… Kuva: © Matkoilla-blogi
Tunnistaako joku kenen auto…? Kuva: © Matkoilla-blogi
Vuonna 1980 kokoelmat osti kansallinen automuseoyhdistys (jonka takana olivat useat autojärjestöt, Mukhousen kaupunki ja Alsacen alue): tätä varten yhdistyksen onnistui keräämään 44 miljoonaan franciin kohonnut kauppasumma. Yleisölle kansallinen automuseo avautui vuonna 1982 ja vuonna 1989 museon nimeen liitettiin – oikeuden päätöksellä – jälleen nimi ’Collection Schlumpf’. Museo kuuluu vuodesta 1999 alkaen Culturespaces-verkostoon, joka koostuu 13 kansallisesti merkittävästä museosta ja muistomerkistä eri puolilla Ranskaa. Vuonna 2000 museo avautui perusteellisen peruskorjauksen jälkeen yleisölle maailma suurimpana automuseona, moderni laajennusosa valmistui vuonna 2006
Collection Schlumpf. Kuva: © Matkoilla-blogi
Autoja, autoja… Kuva: © Matkoilla-blogi
Julkisivusta näkyy selkeästi mitä sisällä on luvassa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Aikaa museokäyntiin kannattaa mielestäni varata ainakin 2-3 tuntia, jotta ehtii rauhassa ihastella esillä olevia autoja autoilun historian eri aikakausilta. Vaikkakaan autoista ei olisi erityisen kiinnostunut, väitän että museossa esillä olevat autot saavat jopa vähemmän kiinnostuneet haukkomaan henkeään ihastuksesta.
