Tiedätte varmaankin mihin viittaan, sillä viime viikkojen aikana kukaan ei varmaankaan ole voinut välttyä uutisjutuilta ja lehtiartikkeleilta jotka ovat käsitelleet tänään tasan 20 vuotta sitten tapahtunutta Estonia-turmaa. Tässä lähievesiemme tuhoisimmassa laivaturmassa menehtyi 852 ihmistä, vaikeissa olosuhteissa onnistuttiin pelastamaan vain 137 ihmistä.

Estonian pienoismallli Tallinnan merimuseossa. Kuva: Stan Shebs, Wikimedia Commons

Estonian turma on varmaankin yksi sellainen historian tapahtuma, joka kuuluu kategoriaan ”Missä olit kun…”. Omaan mieleeni turma on piirtänyt vahvan, lähtemättömän muistijäljen. Itse olin lähdössä aamulaivalla Turusta Tukholmaan turman jälkeisenä aamuna. Muistan aamun hyvin, ja etenkin hetken, jolloin herättyäni kytkin aamu-TV’n lähetyksen päälle. Uutislähetys oli juuri alkanut, kuvissa oli myrskyävä meri ja siellä lastuna laineilla keikkuvia palastuslauttoja. Uutistenlukija kertoi edellisenä yönä Itämerellä tapahtuneesta matkustajalaivaturmasta, jossa laiva oli uponnut. Kerrottiin kadoksissa olevista ja todennäköisesti hukkuneista sadoista ihmisistä, mutta laivan nimeä ei mainittu moneen minuuttiin (saattoi tietenkin olla, että omassa mielessä aika tuntui pidemmältä kuin se oli). Ainoa ajatus joka pyöri omassa mielessäni oli ”Sanokaa nyt jo mistä laivasta on kyse, sanokaa se nimi…”. Vihdoinkin kerrottin nimi – Estonia. Miten se oli mahdollista? Olin juuri paria päivää aikaisemmin nähnyt laivan Tukholmassa…

Tunnelma laivalla Tukholmaan oli hyvin hiljainen koko päivän; ihmiset kerääntyivät laivan televisioiden ympärille ja ilmeet olivat vakavat, joidenkinsilmissä näkyi kyyneleitäkin. Hiljainen puhensorina leimasi matkaa, ja monet toistelivat, ”… eihän tämä ole mahdollista, eihän Ruotsinlaiva uppoa…” Pikkuhiljaa uutislähetykset täydensivät kuvaa tapahtuneesta ja menehtyneiden valtava määrä iskeytyi vähitellen tajuntaan. Mahdottomasta oli tullut totisinta totta. Uutiskuvat onnettomuuspaikalla olleista muista aluksista kertoivat myös karua kieltään siitä, miten pieni ihminen on meren voiman ja raivon edessä. Veden valtaan joutuneella ei ollut kovin hyviä edellytyksiä selvitä.

Estonian turman jälkeen Ruotsinliikenteen varustamot joutuiuvat kamppailemaan varsin haasteellisessa tilanteessa entistä kiivaammin matkustajista, ja etenkin ruotsalaisten matkustajien määrä romahti. Yrityksissään houkutella matkustajia laivoille, huhuttiin jopa siitä, että Tukholmassa olisi jaettu ilmaisia risteilyitä McDonaldsissa hampurilaisten kylkiäisinä.

Omat muistoni laivasta, joka tuli surullisen kuuluisaksi Estonia-nimellä ovat ajoilta, jolloin laiva purjehti Viking Sallyn, Wasa Kingin ja Silja Starin nimellä. Punakylkisessä laivassa matkustin muistaakseni vain kerran, mutta laivan muututtua valkokylkiseksi matkustin sillä usean kerran. Tullessan Viking Linen liikenteeseen alus oli 80-luvun alun investointiaallon viimeinen tulokas ja punaisen laivaston suurin laiva siihen aikaan

Omassa tuttavapiirissäni ei ollut turmassa menehtyneitä, mutta silti tuntui että onnettomuus kosketti itseäni hyvin läheisesti ja henkilökohtaisesti. Ei niin, että olisin turman jälkeen ruvennut pelkäämään laivalla matkustamista, mutta onnettomuuden jälkeen etenkin myrskyisä sää on aina vienyt ajatukset turvallisuuteen. Paljon työtä on Estonian jälkeen tehty turvallisuusasioiden eteen (jotka ovat jo ennenkin olleet hyvällä tolalla), tiettyjä asioita on kehitetty eteenpäin ja laivoilla työskentelevät merenkulkijat ovat ammattilaisia myös turvallisuuden saralla. Oma käyttäytymiseni on laivalla muuttunut sikäli, että joka kerta kun nykyään tulen laivalla hyttiin katson seinästä oman pelastautumisasemani sijainnin ja miten sinne mennään.

Estonia-muistomerkkejä löytyy niinTallinnasta kuin Tukholmastakin: Tukholmassa muistomerkki paljastettiin vuonna 1997 Galärvarvskyrkogårdenilla, Djurgårdenissa ja Tallinnassa ”Katkennut linja”-muistomerkki sijaitsee Suuren Rantaportin bastionilla.

Tämä kirjoitus on omistettu kaikille Estonian turman uhreille, heidän omaisilleen sekä kaikille merenkulkijoille, jotka kulkevat vesillä niin tyynessä kuin myrskyissäkin.