Onko Suomen matkailulla tulevaisuutta?

Otsikon kysymys on sellainen, jota en ollut uskonut koskaan esittäväni. Enkä ainakaan niin, etteikö vastaus olisi ollut ”ehdottomasti” – vakaalla äänellä ja vahvalla tulevaisuudenuskolla.

Viimeiset kuukaudet ovat kuitenkin valitettavasti näyttäneet, että mikään ei ole itsestäänselvää ja kaikki voi muuttua hetkessä. Covid19 on ollut ulkoinen tekijä, joka on muuttanut matkailualaa tavalla jota kukaan ei villeimmissäkään fantasioissa saattanut kuvitella. Alkuvuonna oltiin kaikkien mittareiden mukaan matkalla kohti uusia ennätyslukemia, joten siksikin meneillään oleva syöksykierre tuntuu sitäkin surullisemmalta. Koko työikäni matkailualalla töissä olleena ajatukset ovat olleet viimeisen puolen vuoden aikana kaikkien alan kollegojen ja ystävien kanssa,

Tämänhetkinen tilanne ei johdu siitä,  että joku olisi tehnyt työnsä huonosti. Siksi ihmettelenkin, miksi matkailuala tuntuu saaneen pahiksen leiman; tuntuu, että mediassa matkailuun osoittaa aina syyttävä sormi kun pandemian leviämisestä puhutaan. Yhtäkkiä matkailusta on tullut häpeällistä ja paheksuttavaa. Ihmettelen miksi – etenkin kun valtaosa Suomen kansasta harrastaa matkailua ja nauttii normaalioloissa matkailun tuomista elämyksistä.

Tästä kesästä puhuttiin kaikkien aikojen Suomi-matkailukesänä. Monet löysivätkin uudelleen kotimaan matkailun, kylmä tosiasia on etteivät suomalaiset matkailijat pysty korvaamaan kokonaan ulkomaisten matkailijoiden jättämän loven. Uusia tuotteita on kehitetty lähimatkailuun; Laivayhtiöt ovat tuoneet uusia reittejä pysähdyksissä olevien tilalle ja viimeisimpänä Aurinkomatkat lanseerasi eilen talvikauden pakettimatkat Suomessa.

Paljon on puhuttu nyt talvikauden kynnyksellä Lapin matkailun tilanteesta, mutta valitettavasti sen varjoon ovat usein jääneet ympäri Suomen maan sijaitsevat monet matkatoimistot. Näistä on totuttu paikallisesti hakemaan asiantuntevaa palvelua ja konsultointia, kun mieli on tehnyt tuntemattomampaan tai kaukaisempaan maailmankolkkaan.

Valtiovallan suunnalta tuntuu, ettei olla ollenkaan ymmärretty matkailualan lainalaisuuksia ja realiteetteja. Esim. matkatoimistojen vastuut asiakkaiden suuntaan ja miten matkailuteollisuus toimii. Tuntuu, että valtionkin suunnalla uskotaan matkatomistojen istuvan matkustajilta laskutettujen ennakoiden päällä, eikä ymmärretä että matkatomisto on vain ensimmäinen lenkki pitkässä ketjussa. Ennakkoina perityt rahat on usein maksettu jo eteenpäin ulkomaisille kumppaneille (= palveluiden tuottajille).

Suomen Matkailualan Liitto SMAL on pyrkinyt nostamaan alan haasteet tässä tilanteessa esiin, mutta tuntuu, että hallituksen puolelta ollaan oltu täysin kuuroja tälle. Samalla tuntuu myös, ettei matkailualaa edelleenkään pidetä varteenotettavana ja vakavasti otettavana bisneksenä. SMAL’in entinen puheenjohtaja Kirsi-Marja Salonen nosti asian elokuun lopussa esiin loistavasti Facebook-postauksessaan, jossa hän pohti miten erilaisena luku 350 voi näyttäytyä.
Tänään torilla tavattiin, kun Suomen matkailuala kokoontui eduskuntatalon portaille mielenilmaisuun otsikolla ”Matkailualan monet kasvot”. Oli surullista, että tällainen tilaisuus piti järjestää mutta samalla mielenilmaisu oli tärkeä muistutus siitä, että ellei nyt nopeasti ryhdytä tukitoimenpiteisiin moni matkailualan yritys tulee Suomessa kaatumaan. Erityisen surullista tässä on, että samalla myös monen elämäntyö tule pyyhkiytymään Suomen matkailukartalta. Päivän tunnelmaa synkensi, että juuri tänään päätettiin myös uudelleen tiukentuvista matkustusrajoituksista.

Suomen vahvuudet – luonto, vuodenajat, eksotiikka ja toimiva yhteiskunta – ovat koronan jälkeisenkin ajan vahvuuksia. Suuri kysymysmerkki on kuitenkin ketkä ovat tulevaisuudessa mukana tuotteistamassa näitä vahvuuksia Suomen matkailualalla? Ja ovatko täällä vaikuttavat matkailuyritykset tulevaisuudessa enää suomalaisessa omistuksessa?
Osaaminen, ammattitaito ja matkailualalle tunnusomainen sinnikkyys on olemassa, joten uskon että matkailuala tulee nousemaan tästä(kin) kriisistä –  tosin vakavasti haavoittuneena ja huomattavasti harvalukuisempana. Samalla täytyy toivoa, että matkailualan ihmiset jaksavat nousta jälleen kerran Fenixin lailla tuhkasta. Samassa venessä ollaan ja yhteistyöstä pitää nyt ammentaa eväitä kun yhdessä sinnitellään kohti parempaa tulevaisuutta.

Tsemppiä ja voimia kaikille matkailualan upeille tyypeille, niin tutuille ja tuntemattomille – näytetään yhdessä, että Suomen matkailulla on vielä tulevaisuus!