Päiväkävelyllä Berliinissä – koe ainakin nämä!

Kuten jo edellisessä Berliinin matkaan liittyvässä postauksessa totesin, oltiin tällä kertaa lähdetty matkaan melko ”extempore”-pohjalta matkaohjelman suhteen. Niinpä päiväohjelmamme lauantaipäivälle hahmottui tarkemmin vasta nauttiessamme hotelliaamiaista Radisson Blu Berlin-hotellissa. Päivän suunnitelma tulisi pohjautumaan kävelyyn Berliinissä, joka maustettaisiin käynnillä muutamassa kohteessa, jotka halusimme nähdä.

Päätimme aloittaa päiväkävelymme viereisen Museuminselin puolelta. Spree-joen keskellä sijaitseva saaren toisessa päässä sijaitsevissa kuudessa taidemuseoissa vierailee vuosittain yli 3 miljoonaa ihmistä. Me tyydyimme kuitenkin tällä kertaa ihailemaan komeita museorakennuksia ulkopuolelta kauniissa auringonpaisteessa.

Reitin varrelle osui myös lauantaisin ja sunnuntaisin avoinna oleva Berliner Kunstmarkt -taidemarkkina, jossa myynnissä on niin taidetta kuin käsityöläisten tuotteita. Markkinoilla oli lauantai-aamupäivällä raukean rauhallinen ja väljä tunnelma, jossa välillä unohtui että oltiin miljoonakaupungin ytimessä  (ts. suurkaupungin tungoksesta ei ainakaan tällä hetkellä ollut markkinoilla tietoa). Nautittuamme Museuminselnin maisemista jatkoimme kävelyä kohti parin korttelin päässä sijaitsevaa Hackeschen Höfe’a.

Kyseessä on jugendtyylinen kerrostalokompleksi, joka muodostaa useita suojaisia sisäpihoja. Yhteensä sisäpihoja on kahdeksan ja niiltä löytyy tyylikkäitä pikkuliikkeitä, joissa shoppailukierroksella on helppo kerryttää isompaakin luottokorttilaskua; tarjolla on niin vaatteita, designia kuin herkkujakin (täältä löytyy mm. Berliinin vanhimman suklaatehtaan, Sawadeen kauppa).

Liikkeitä on kuitenkin laidasta laitaan, ja yksi hauskimmista on Ampelmann Shop, jossa mielikuvituksella ei juuri ole ollut rajaa kun Itä-Berliinin tunnusomaisen jalankulkijaliikennevalon hahmon ympärille on luotu jos jonkinlaia tuotteita. Mukaansa voi ostaa jopa oman  liikennevalon, mikäli taskussa sattuu olemaan reilut 500 euroa ylimääräistä. Sympaattisen, hattupäisen, vihreänä terhakkaasti askeltavan Ampelmännchen-hahmon loi vuonna 1961 Karl Peglau, joka työskenteli DDR’n liikenneministeriössä. Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen hahmo oli vaarassa hävitä katukuvasta, mutta hahmo saatiin pelastettua ja sittemmin Ampelmännchen-valoja on jopa asennettu entisen Länsi-Berliinin puolelle.

Kierrettyämme kaikki pihat jatkoimme eteenpäin, mutta Rosenthaler Strassella löytyi mielenkiintoisen näköinen porttikäytävä, josta oli pakko kurkistaa sisään.

Kapean ja varjoisan sisäpihan varrella löytyy Haus Schwarzenberg, jossa toimi toisen maailmansodan aikana harjatehdas, joka työllisti juutalaisia ja pelasti heidät sillä tavalla joutumasta keskitysleirille. Nykyään talo on taiteilijayhteisö ja kujan seiniä koristaa graffititaide monessakin kerrostumassa. Pihalla on myös elokuvateatteri sekä Anne Frank museo. Pihalla riitti tungosta ja rähjäromantiikkaa oli kerrakseen.

KOHTI East Side Gallerya – SPREE-joen varrella sijaitsevaa ulkoilmagalleria

Hackescher Marktilta hyppäsimme S-Bahniin, jolla ajoimme Warschauer Strassen asemalle, josta jatkoimme jalan katsomaan East Side Gallerya, eli Spree-joen varrella sijaitsevaa säilytettyä muurinpätkää, joka toimii nykään katutaiteen ulkoilmagalleriana.

Pakko sanoa, etten ollut kaikista taideteoksista ihan niin innoissani, mutta paikka pisti miettimään aikoinaan  kahtiajakautuneen kaupungin elämää ja millaista se mahtoikaan olla siihen aikaan kun muuri halkoi kaupunkia. Miten erilaista elämää muurin kummallakin puolella elettiin, kuinka moni perhe oli muurin erottama ja kuinka monen elämä päättyi epäonnistuneeseen muurinylitykseen. Ennen kaikkea mietin kuitenkin kuinka upeaa on, että Berliinissä on nyt koittanut uusi aika, jossa muurit eivät enää erota kaupunkilaisia ja kaupunginosia toisistaan. Auringonpaisteessa Spree-joen varren ihmiset nauttivat päivästä ja leppoisasta tunnelmasta katumuusikoiden järjestämässä konsertissa.

Aurinko paistoi, ja tässä kohtaa oli jo tullut hieman nälkä, joten istahdimme joen varrella sijaitsevan Pirates Berlin’in isolle, aurinkoiselle terassille lounaalle. Tässä kaikilta asiakkailta vaadittiin yhteystietojen jättämistä saavuttaessa, joko Berliinissä yleisesti käytössä olevalla Luca-appilla tai paperilapulle jätetyin tiedoin. Papperilappusysteemi ei ihan vakuuttanut järjestelmällisyydellään, sen verran sekavaa toiminta niiden ympärillä oli.

MARKThalle NEUN – 130-vuotias hipsteri

Lounaan jälkeen jatkoimme Oberbaumbrücke-sillan yli Kreuzbergin puolelle, jossa päämääränä oli Markthalle Neun-kauppahalli.

Kävelimme värikkään Kreuzbergin läpi ja poikkesimme hieman hiljaisemmalle kadulle, jota reunustivat asuintalot, joiden alakerroissa ei ollut juurikaan kivijalkakauppoja. Eisenbahnstrassen kulmassa tunnelma muuttui yhtäkkiä: katu oli täynnä ruokakojuja, iloista puheensorinaa ja ihmisiä, jotka nauttivat lämpimästä syysiltapäivästä.

En tiedä johtuiko siitä, että kauppahallissa sattui juuri sopivasti olemaan 130-vuotisjuhlat, mutta melkoista vilskettä oli ilmassa. Jotenkin olen taipuvainen uskomaan, että vilskettä riittää muutenkin, sen verran hyvin halli tuntui olevan nykytrendeissä kiinni. (Tyyliltään ja tunnelmaltaan halli muistutti mielestäni paljonkin ”Mathallen Oslo”a.

Kauppahalli taru oli jo vähällä loppua ja tila muuttumassa supermarketiksi, ennenkuin sen toiminta nykymuodossaan varmistettiin vuonna 2011 – hyvä niin! Nykyään kauppahallista voi hakea lähi- ja pientuottajien tuotteita mutta myös herkutella paikan päällä.

Juotuamme pienen kahvikioskin tiskillä kahvit gelaton kera iltapäivä rupesi olemaan jo siinä pisteessä, että oli aika suunnata kohti päivän viimeistä rastia, Potsdamer Platzia. (Kahvikioskilla tuli muuten terveellinen muistutus siitä, että Saksassa kannattaa aina olla myös käteistä matkassa – kahvikioskin rouvalla ei nimittäin käynyt muu kuin käteismaksu).
Istahdimme taas S-Bahniin ja suuntasimme vaihdon kautta kohti Potsdamer Platzia. Viimeistään S-Bahnissa istuessaan tajuaa, ettei Berliini ole mikään pikkukaupunki: vaikkei kovinkaan monta asemanväliä olekaan kulkemassa, matkaa niiden välillä on yllättävän paljon.

POTSDAMER PLATZ – uusi Berliini

Potsdamer Platzin asema oli remontin takia kiinni, joten pääsimme jäämään pois vasta seuraavalla asemalla, Mohrenstrasse. No, kävelymatka takaisin Potsdamer Platzille ei kovin pitkä ollut, ja tulipahan siinä  nähtyä myös Mall of Berlin-ostoskeskus, jossa havahduimme siihen, että ostoskeskus oli sunnuntaisin kiinni, Olemme täällä koti-Suomessa jo (liiankin) tottuneita siihen, että ostoskeskukset ovat avoinna 7 päivän viikossa, Terve muistutus siitä, että ainakin yhtenä päivänä viikossa voisi suunnitella jotain muuta kun ostoskierrosta.

Nyt  kuvaan astui spontaani päätös: käydäänpä Deutsche Spionagemuseum’issa, eli Vakoilumuseossa!

Museo käy saksalaisella huolellisuudella läpi vakoilun historiaa niin maailmanlaajuisesti kuin erityisesti Saksassa. Mielenkiintoinen museo, jossa on runsaasti myös interaktiivisia elementtejä – kannattaa varata reilusti aikaa!
(Tarkkaavaisimmat lukijat ja berliinintuntijat ehkä huomasivat, että emme koskaan ehtineet Potsdamer Platzille saakka, sillä Vakoilumuseo sijaitsee Leipziger Platzilla, josta on vielä parisataa metriä Potsdamer Platzille. Noh, seuraavalla kerralla…)

Museossa vierähti pitkälti toista tuntia, joten kovinkaan paljon ylimääräistä aikaa ei ollut käytettävissä ennen illallista siispä bussilla takaisin kohti hotellia Jäimme kyydistä paria pysäkkiä aikaisemmin ja kävelimme Spree-jokea pitkin aikomuksena poiketa välioluille ennen hotellissa piipahdusta, En tiedä oliko aika iltapäivän ja illan välimaastossa haasteellinen, mutta vasta kolmannella yrittämällä onnistuimme löytämään paikan, jossa oltiin kiinnostuneita vastaanottamaan oluttuoppien tilauksemme.
Janon samutettuamme pikainen pitstop hotellilla ja sitten eteenpäin kohti illallista ravintola Hackescher Hof’issa – siitä lisää tuonnempana.

Koe ainakin nämä Berliinin matkalla

Anteeksi klikkiotsikko, mitään absoluuttista totuuttahan tämän ympärillä ei tietenkään ole. Alla kuitenkin oma suositukseni siitä, mitä kannattaa sisällyttää Berliinin viikonloppumatkaan.

1. Nauti näkymistä
   Kävele ja nauti katunäkymistä, ihmisvilinästä, tuoksuista ja äänistä  – kaikilla aisteilla. Jokiristeily tuo myös erilaisen perspektiivin kaupunkiin.
2. Ihaile ja ihmettele arkkitehtuuria
   Berliini on mielenkiintoinen sekoitus vanhoja kauniita rakennuksia (jugendtalot, kauniit vanhat asemat ja rosoisemmat kaupunginosat) mutta myös ”uusia vanhoja” rakennuksia (kuten esim. Humboldt Forum). Älä myöskään unohda modernia arkkitehtuuria, jota on runsaasti etenkin Spree-joen varren hallituskortteleissa.
3. Käy museoissa
   Näitä on niin paljon, että on pakko tehdä rankka alkukarsinta ja senkin jälkeen valita ainoastaan yksi tai kaksi viikonloppumatkalla.
4. Herkuttele
   Maailman metropoleissa voi tehdä makumatkan maailman ympäri – niin myös Berliinissä. Yksi ehdoton must Berliinissä kuitenkin on: Berliner Currywurst.
5. Koe Itä & Länsi
   Näiden kahden kontrasti on läsnä monessa kohtaa, ja juuri jaetun kaupungin historia tekeekin mielestäni Berliinistä niin mielenkiintoisen. Esimerkkejä ”DDR-arkkitehtuurista” näkee vielä Berliinissä runsaasti, mutta näin tulee tuskin aina olemaan, sillä kaupungissa rakennetaan koko ajan runsaasti uutta.

Muista myös nämä asiat kaupunkilomalla yleensä:

• varaa mukaan hyvät ja mukavat kengät, joissa jalat viihtyvät (kuten aina kaupunkilomalla)
• älä ahnehdi liikaa äläkä suunnittele minuuttiohjelmaa, vaan jätä tilaa spontaaneille päätöksille (meillä tällä Berliinin matkalla tätä edustivat esim Spionagemuseum ja jokiristeily)
• harkitse kaupunkikorttia
  Näiden kohdalla kannattaa aina laskea tuleeko kortin hinta ”tienattua” takaisin. Helposti sokaistuu siitä, että kortit sisältävät kymmeniä tai jopa satoja etuja ja/tai ilmaisia sisäänpääsyjä käyntikohteisiin. Kannattaa kuitenkin miettiä, kuinka monessa oikeasi ehtii käydä.
  Berliinissä Berlin Welcome Card’ista on tarjolla kahta eri tyypiä: perusversio (jolla saa alennusta monessa museossa ja käyntikohteessa) sekä all-inclusive -versio (jossa saa ilmaisen sisäänpääsyn moneen museoon ja käyntikohteeseen sekä päivälipun hop on-hop off -bussikierrokselle; tilanne lokakuussa 2021).
  Molempiin vrsioihin sisältyy julkinen liikenne valituissa vyöhykkeissä; jos aikomuksenasi on liikkua jo muutaman kerran per päivä julkisilla kortti on helppo ja huoleton. ABC-vyöhykkeen kortilla pääsee julkisilla myös lentoasemalta/lentoasemalle. Lentoasemalla lipun voi ostaa DB’n lipputoimistolta kerrosta alempana tuloaulasta,

Mitkä sinun parhaat Berliini-vinkkisi ovat?