Halusimme Skotlannin matkallamme nähdä Skotlantia myös hieman laajemmin ja kaupunkimaisemienkin ulkopuolella. Niinpä olimme varanneet Heart of Scotland-yritykseltä jo hyvissä ajoin etukäteen päiväretken yhdelle Skotlannin kuuluisimmalle järvelle, Loch Lomondille. Järvimaisemien lisäksi päiväretken ohjelmaan sisältyi toki paljon muutakin.
Päivän Hesarissa (19.8.2017) oli artikkeli Loch Nessille suuntautuvasta päiväretkestä Rabbie’s Toursin bussilla. Meillä kuitenkin Loch Lomond ja Heart of Scotland -yritys valikoitui retkiyritykseksi. Meihin vetosi ohjelma, mutta myös yrityksen arvot (suhteellisen pieni perheyritys joka haluaa tukea vierailukohteiden yhteisöjä ja vaalia paikallista kulttuuria). Yritys on myös sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin – asia joka meidänkin pitäisi ottaa useammin huomioon valinnoissamme (myönnän – olemme tässä asiassa vielä melko huonoja, mutta pienin askelin eteenpäin….). Retket tehdään aina myös enintään 16-hengen pikkubussilla, kuljettajan toimiessa samalla retkioppaana (meidän tapauksessa liveopastus tarkoitti todellakin sitä – kuljettaja-oppaamme Iain tarjosi nimittäin todella loistavan kokopäiväshown).
Heart of Scotland Tours perustelee yksilöllisemmän kokemuksen lisäksi pientä ryhmäkokoa myös ekologisuudella: pikkubussin CO2-päästöt ovat kylläkin käsittääkseni pienempiä matkustajaa kohden kuin ison bussin, mutta 16-hengen pienryhmien pienempi ”jalanjälki” vierailukohteissa ei ehkä kuitenkaan ole ihan kiistaton totuus. Kokonaismatkustajamäärä ratkaissee kuitenkin loppupeleissä – ei se tulevatko matkailijat yhdessä isossa ryhmässä vai kolmessa pienemmässä.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että tämäntyyppiset, pienet retkiryhmät ovat tulevaisuuden juttu, sillä possujuhlaretket 50 hengen bussilla ovat auttamatta mennyttä aikaa (ja, ei – siis todellakaan EI: possujuhlat eivät ole koskaan olleet meidän juttu!)
Miksi uskon näin? Omatoimimatkailu lisääntyy ja ihmiset haluavat kuitenkin (kuten mekin) valmisretken mukavuuden, jossa joku muu huolehtii ajamisesta, aikatauluista sekä kertoo nähtävistä paikosta. Fakta nimittäin on, että aina ei ehdi eikä jaksa etukäteen ottaa selvää kaikesta. Meille matkailijoille pieni ryhmäkoko on myös positiivinen asia sikäli, että yksilöllisemmän tuotteen lisäksi pienessä ryhmässä retki myös todennäköisemmin toteutuu. Opastettujen retkien rinnalle uskon että jakamistalous tuo tulevaisuudessa lisää vaihtoehtoja, esim. taksiretket jaetulla autolla – nykytekniikka kun luo hyvät edellytykset matkakumppaneiden löytämiseen.
Retken varaaminen (ja maksaminenkin) etukäteen on nykyään helppoa kuin heinänteko. Luulisi. Marraskuussa jolloin olimme matkalla oli kuitenkin selvästikin retkien osalta off-seasonia, sillä varaamallemme päivälle valitsemamme retki peruuntui. Onneksemme samainen retki kuitenkin toteutui seuraavana päivänä (jolloin sääkin oli itse asiassa parempi). Toteutuneellakin retkellä meitä oli vain viiden hengen ryhmä – meille tietysti aivan loistava juttu, koska saimme melkein yksityisretken Iainin opastuksella; meidän lisäksi retkeen osallistui sveitsiläinen nainen ja brasilialainen pariskunta, joten melko kansainvälisessä seurassa oltiin.
Anteeksi – nyt lähti taas lapasesta rönsyilyn puolelle; takaisin asiaan, eli retken sisältöön…
Stirlingin linna
Olimme siis varanneet ”Stirling Castle, Highland Lochs and Whisky” -nimisen kokopäiväretken, jonka ensimmäisenä kohteena oli Stirlingin linna. Skotlannin entisessä pääkaupungissa sijaitseva, korkealle ja jyrkälle kalliolle Forth-joen ylityspaikkaa vartioimaan rakennettu linna on suurimmaksi osaksi rakennettu 1500-luvulla. Linna on näytellyt tärkeää osaa Skotlannin historiassa niin asuin- kuin kruunajaislinnana ja mm. Skotlannin kuningatar Maria Stuart (Maria I) kruunattiin linnassa vuonna 1542. Linna avattiin uudelleen yleisölle mittavien peruskorjausten jälkeen vuonna 2011. Lisää tunnelmia Stirlingin linnasta erillisessä postauksessa.
Sekä näköalat linnalta että peruskorjattu linnakin olivat näkemisen arvoisia. Noin puolentoista tunnin tauko linnalla tuntui aluksi melko pitkältä, mutta osoittautui juuri sopivaksi, jotta ehti rauhassa ihailla maisemia ja linnaa sekä sisältä että ulkoa (sisäänpääsymaksu linnaan 13 £ ei sisältynyt päiväretken hintaan).
Queen Elisabeth Forest Park
Stirlingin linnasta matka jatkui ja Iain halusi näyttää meille pienen palan ylämaan maisemista ja etenkin kuinka lyhyellä matkalla maisemat ja luonto vaihtuvat täysin. Teimme siksi pienen ylimääräisen koukkauksen Queen Elisabeth Forest Parkin puolelle Three Locks Forest Drive-reitille. Iain tähyili noustessamme pientä serpentiinitietä ylöspäin lämpömittaria ja tietä liukkauden takia, mutta onneksi keli oli suhteellisen kuiva ja pääsimme turvallisesti sekä perille näköalapaikalle että takaisinkin. Lyhyellä matkalla luonto muuttuu nopeastikin kiivettäessä ylöspäin, ja ruskan värittämä maisema oli melko kevyesti kumpuilevaa, joskin kauempana siinsivät jo korkeammat, ensilumen puuteroimat vuorenhuiput (eli Ben’it, skottilaisittain).
Mikäli suunnittelet lähteväsi autolla kiertämään alueetta, täältä löytyy puiston reittiopas.
Loch Lomond
Tässä kohtaa bussissa seurasi lähestyessämme Loch Lomondia retken yhteislauluosuus Iainin johdolla; eiikä se ollut ollenkaan paha vaikka jonkun mielestä saattaa siltä kuulostaakin. Laulua säesti Runrigin live-konserttitaltiointi, jonka voit nähdä ja kuunnella alla (hätäisimmät voivat siirtyä suoraan kappaleen alkuun kohtaan 0’45”).
”The Bonnie Banks of Loch Lomond” tai pelkästään ”Loch Lomond”-nimellä tunnettu laulu on julkaistu vuonna 1841 ja siihen viitataan usein Skotlannin epävirallisena kansallislauluna. Surumielinen tarina sopii skotlantilaiseen maisemaan (ja miksei myöskin suomalaiseen luonteeseen) täydellisesti. Iainin yhteislauluosuuden ajoitus oli täydellinen, sillä saavuimme juuri kappaleen loppuessa perille Loch Lomondin rannalle.
Skotlannin suurin järvi Loch Lomond ei ole ihan piskuinen – pituutta sillä on nimittäin 39 km pitkä ja leveyttä enimmillään 8 km, syvyyttä peräti 190 m syvimmältä kohdaltaan. Perillä meitä odotti pilvinen sää, mutta ruskamaisema oli mitä kaunein peilityyntä järven pintaa vasten. Pysähdyksemme kruunasi pilvien takaa esiin tullut aurinko. Klisee mutta totta: maagisen kaunis tunnelma.
Täälläkin pidettiin noin puolentoista tunnin pituinen tauko, joten aikaa oli sopivasti niin lounaaseen (ei sisältynyt retken hintaan) kuin järvimaisemien ihasteluun.
Myös Loch Lomondille ja Balmahaan palataan vielä erillisessä kuvapostauksessa.
Glengoynen Whiskytislaamo
Päiväretki päättyi vierailuun Glengoyne-whiskytislaamoon, jonne hurautimme Loch Lomondilta parissakymmenessä minuutissa. Tislaamo luokittelee itse itsensä ”Highlands”-tislaamoihin, vaikka onkin ihan alueen rajoilla. Glengoyne kuuluu pieniin tislaamoihin, ja vuosituotanto on 1960-lähtien ollut n. 1,2 miljoonaa litraa vuodessa. Tislaamo on aloittanut toimintansa (luvattomana) vuonna 1820, mutta sai lisenssin vuonna 1833. Nykyinen nimi Glengoyne otettiin käyttöön vasta vuonna 1907. Meitä viehätti pienimuotoisuus, tinkimättömyys ja käsityöleima, joka tuntui oikeasti aidolta.
Ohjelmassa oli tietenkin lyhyt tuotantoprosessin esittely (sis. kahden lajin maistelu á 8 £/hlö, joka ei sisältynyt päiväretken hintaan) sekä pieni kierros tislaamossa, joka päättyi – yllätys, yllätys – kauppaan.
Pimeyden jo laskeuduttua suunta otettiin iloisissa tunnelmissa tislaamosta takaisin kohti Edinburghia.
Retken Plussat ja miinukset
Kaikenkaikkiaan retki oli hyvä ja antoi päivässä hyvän kuvan Skotlannin monimuotoisuudesta. Tauot kohteissa olivat riittävän pitkiä ja opastus persoonallista ja valaisevaa. Parasta pienryhmässä oli interaktiivisuus ja mahdollisuus kysellä ja keskustella oppaan kanssa, johon isommassa ryhmässä ei ole mahdollisuutta.
Plussat
- opastetun retken helppous ja vaivattomuus kun ei tarvitse huolehtia itse ajamisesta ja suunnistamisesta
- pieni ryhmäkoko = yksilöllisempi kokemus
- kuljettaja-opas joka pisti oman persoonansa todellakin likoon perehdyttäessään meitä Skotlannin historiaan ja kansanluonteeseen
- hyvin suunniteltu aikataulu, sopivan pituiset tauot
- sisäänpääsymaksut ja lounas eivät sisältyneet päiväretken hintaan (n. 40 €/hlö); mielestäni ihan hyvä ratkaisu, joka lisää retken yksilöllisyyden tunnetta
Miinukset
- opastetulla retkellä puuttuu vapaus itse päättää aikataulusta ja kuinka pitkään viipyy missäkin kohteessa
- paluumatka taivallettiin pimeässä (ja maalla Skotlannissa tämä tarkoittaa todellakin säkkipimeää), joten mitään ei oikeastaan nähnyt maisemista paluumatkan aikana.
Valitsemamme retken pituus pituus oli n. 10 h, josta marraskuussa koko paluumatka taittui pimeässä. Pidempi Loch Nessin kokopäiväretki kestää Edinburghista n. 12-13 h, ja syksyllä/talvella kannattaa ottaa aikainen pimeneminen huomioon maisemien ihailun kannalta. Me puntaroimme Loch Nessin ja Loch Lomondin retkien välillä, mutta tämä huomioon ottaen olimme jälkeenpäin tyytyväisiä ettemme valinneet pidempää retkeä, jossa bussissa istumista olisi ollut huomattavan paljon enemmän.
Oletko sinä kiertänyt Skotlantia kaupunkien ulkopuolella? Mikä sinuun teki suurimman vaikutuksen?
Kaikki Skotlannin matkaamme liittyvät postaukset löytyvät Matkoilla-blogista Edinburgh-tägin alta.
2 kommenttia
Skotlannin ylämaat ovat myös hieno kokemus. Itse kävin vuosia sitten Haggis Adventuresin järjestämällä reissulla ihastelemassa Skotlannin luontoa, etenkin Glen Coe teki vaikutuksen. Myös matka vanhalla höyryveturilla Mallaigista Fort Williamiin (Jacobite Steam Train) oli vaikuttava.
Aivan varmaan! Wow – höyryveturimatka oli varmaankin elämys, näytti upealta nettisivujenkin perusteella. Eli eikun bucket list’ille…