Kesäloman aikana ehdimme tänä vuonna matkailemaan jonkin verran myös kotimaassa, ulkomaanmatkat kun on tänä vuonna siirretty kalenterissa eteenpäin (viimeinen kesälomaviikko on vielä jemmassa syksyyn, ja siihen on suunniteltu uutta kivaa, painottaen uutta…)
Suomi tarjoaa aina uutta näkemistä, ja kuten monta kertaa aiemmin olenkin täällä todennut kotimaa ohitetaan turhan usein matkakohdetta valittaessa – aina suuret (tai pienemmät) elämykset eivät ole kaukomailla.
Yksi kesälomamme päiväretki antoi taas terveellisen muistutuksen tästä kun suuntasimme auton nokan rannikkoa pitkin pohjoiseen kohteina Raahe ja Kalajoki. Olen jonkun kerran ajanut 8-tietä Raahen ohi, mutta tie vie näppärästi keskustan ohi sellaisella etäisyydellä, ettei keskustasta näe mitään. Ja aina on myös mukamas niin kiire, että ”….poiketaan sitten seuraavalla kerralla, ajan kanssa….”. Ei sitä aikaa yleensä ole yhtään sen enempää tai vähempää seuraavallakaan kerralla. No, nyt tähän asiaan tuli siiten muutos Raahen ja Kalajoen osalta.
Päiväretkelle lähdettiin sen enempää etukäteen suunnittelematta, ex-tempore joten siksi hieman jännitti lähestyessämme Raahen keskustaa: Minkälainen kaupunki sieltä mahtaisi paljastua ja olisiko kaupungissa yhtään mitään nähtävää?
Vanhassa Raahessa melko laajakin puutalo-alue yllätti meidät; kaikki talot eivät olleet ihan tip-top-kunnossa, mutta aika monet vanhoista puutaloista talo oli korjattu hienoon kuntoon. Se mikä ehkä erottaa Raahen vanhan kaupungin vastaavista puukaupungeista on, että remontoitujenkaan talojen pihat ja puutarhat eivät ole kauttaaltaan viimeisen päälle ja pikkutarkasti tuunattu. Tietty uneliaisuus leimaa myös Raahen vanhaa kaupunkia, jossa liikkeitä tai palveluita ei juurikaan näkynyt. Yleensä kun on tottunut siihen, että vanhat puutalokaupunginosat pullistelevat sisustusliikkeitä, pienten vaatesuunnittelijoiden putiikkeja ja kahviloita kolmetoista tusinassa. Näin ei täällä, ehkä Oulun läheisyys vaikuttaa? Tunnelmallista kuvauksellisuutta ei ollut kovinkaan helppoa löytää.
Raahen vanhan puukaupunginosan rauhaa vartioi itsensä Pietari Brahe, joka myös perusti kaupungin kaupankäynnin edistämiseki vuonna 1649 ja sattui siinä samassa antamaan kaupungille myös nimensä (ruots. Brahestad).
Pietari Brahe katsoo kaupunkiaan. Kuva: © Matkoilla-blogi
Raahen kansallisromanttista tyyliä noudattava tiilikirkko hallitsee vanhan kaupunginosan kaupunkikuvaa 52 metrin korkeuteen kohoavalla tornillaan; ihan samantyylistä kirkkoa en muista muualla Suomessa nähneenikään (ja valitettavasti en huomannut tästä kuvata kuin tornia kauempaa – lisää kuvia löytyy tästä ).
Raahen kirkon 52 metriä korkea torni. Kuva: © Matkoilla-blogi
Nousimme hetkeksi jaloittelemaan, ja muutamia kirppareita myöhemmin (kirpparit itse asiassa olivat melkein ainoat liikkeet vanhassa kaupungissa) oli kahvihammasta ruvennut kolottamaan. Raahesta ei ollut paljonkaan etukäteistietoa (tiedän: aina kannattaisi ottaa etukäteen selvää, mutta kuten jo aikaisemmin totesin koko päiväretki Raaheen ja Kalajoelle tulivat ihan spontaanina ideana, sen enempää sitä etukäteen suunnittelematta). Hilfe!!!
Onneksi Lumiani karttasovellus oli lähellä, ja eikun sieltä hakemaan mukavaa kahvipaikkaa Raahen vanhassa kaupungissa. No eipä ollut Lumiakaan näköjään sen enempää käynyt Raahessa, sillä ainoaksi kahvilaksi vanhan Raahen lähellä hän ilmoitti rannan tuntumassa sijaitsevan ”Kahvila Ruiskuhuoneen”. No sehän kuulosti romanttiselta; silmissä siinsivät jo vuosisadan vaihteen kalusteet, pitsiverhot ja wieniläiskahvilan tunnelma. Ihan wieniläiskahvilaahan sieltä ei paljastunut, mutta vanhassa rakennuksessa sijaitsevasta kahvilasta löytyi kuitenkin ihan hyvää kahvia ja vastapaistettuja pullaa.
Kahvin voimin sitten suuntasimme taas takaisin etelän suuntaan, kohti Kalajokea. Päivän toisenkin retkikohteen kanssa oli ihan sama juttu kuin Raahen kanssa; ohi mennyt jonkun kerran mutta tässäkin kohtaa sortunut ”ei-nyt-tällä-kertaa-ehdi-poikkeamaan-ensi-kerralla-sitten-paremmalla-ajalla”-ajatteluun.
Poikkeama 8-tieltä hiekkasärkille ei ole pitkä, mutta kannattaa ehdottomasti tehdä. Meidän ensireaktiomme oli: ”Onko meillä todellakin Suomessa tällainen merenrantahelmi, josta emme ole olleet tietoisia kuin nimen tasolla?” Alueen laajuus ja kauneus todellakin yllätti meidät, ja tunnelma oli aurinkoisena päivänä kuin jossain kauempanakin Suomesta.
Kalajoen aavaa merimaisemaa. Kuva: © Matkoilla-blogi
Uusia lomahuoneistoja, joista avautuvat merinäköalat lasitetuilta parvekkeilta oli rakennettu melko runsaastikin. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kalajoen hiekkasärkät. Kuva: © Matkoilla-blogi
Paljon on alueelle rakennettu ja sitä kehitetty matkailupalveuiden suhteen, mainoksista tuttuja nimiäkin tuli vastaan useampia: vesipuisto Jukupark, Kylpylähotelli Sani (Kalajoki Resort – ja melkoinen resort olikin!) sekä Hotelli Rantakalla. Täällä osataan selvästikin pitää matkailijoista huolta ja ottaa rahat pois, tosin tämä ihan positiivisessa mielessä sanottuna, sillä Kalajoen hiekkasärkistä jäi ehdottomasti laadukas mielikuva. Tänne voisi tulla toistekin ja jäädä päiväksi tai pariksi nauttimaan upeista merenrantamaisemista ja hiekkarannoista.
Mitä sitten tästä päiväretkestä opimme: Ainakin sen, että aina kannattaa poiketa hieman totutusta reitistä, sillä useimmiten se ei vie kovinkaan pitkää aikaa (jos ei sitä halua poikkeamiskohteeseen uhrata), mutta antaa aivan uuden kuvan paikkakunnista, jotka on aiemmin vain nopeasti ohittanut. Poikkeamalla tutuilta poluilta saattaa myös käydä niin, että löytää paikan jonne haluaa palata, vielä hieman paremman ajan kanssa. Näin kävi meidän kohdalla Kalajoen kanssa.
Toinen oppi oli se, että pieni etukäteissuunnittelu ja perehtyminen kohteeseen (mikäli sitä ei ennestään tunne) ei ole koskaan pahasta, jotta saisi mahdollisimman paljon irti retkikohteista
PS. Kalajoella on kesällä 2014 Loma-asuntomessut – taidanpa laittaa kohdelistalleni….
