Karibian risteiiymme on jo edennyt puoleenväliin, ja olemme jo ehtineet tutustua niin Celebrity Reflectioniin kun ensimmäiseen kohdesatamaamme, San Juaniin aikaisemmissa postauksissa.
Risteilyn kolmantena aamuna avatessamme parvekkeen oven hytissämme olimme jo saapuneet St.Thomasin saarelle, Yhdysvaltain Neitsytsaarille. Kirkkaassa auringon-paisteessa kylpevä vehreä maisema yllätti meidät saaren pääkaupungin, Charlotte Amalien taakse korkealle kohoavilla vihreillä rinteillä.
Yhdysvaltain Neitsytsaaret koostuu yhteensä 68 saaresta, joista suurimmat ovat St Croix, St. John ja St. Thomas, jossa päivän kohteemme Charlotte Amalien kaupunki sijiaitsee. Saari ei ole järin suuri, arviolta n. 20 km päästä päähän itä-länsisuunnassa, ja leveimmästä kohasta etelä-pohjoissunnassa n. 6 km.
Pääkaupungin nimi muistuttaa yhteisestä historiasta Tanskan kanssa, joka alkoi vuonna 1672 ja jatkui ”Tanskan Länsi-Intiana” aina vuoteen 1917 saakka. Sitä ennen saaren oli ”löytänyt” – yllätys, yllätys – herra Kolumbus jo vuonna 1493. Tanskalaisten intressit saaria kohtaan laimenivat orjakaupan kiellon aiehuttaman sokerintuotannon huonomman kannattavuuden takia, ja saaret saatiin myytyä USA’lle vuonna 1917 (tätä oli ensimmäisen kerran yritetty jo vuonna 1867). Saarten kauppahinta oli 25 miljoonaa, ja taru kertoo, että tanskalaiset kokivat kaupanteon yhteydessä positiivisen yllätyksen kun selvisi, että kauppahinta oli huomattavasti arvokkaammassa USD’ssa (eikä DKK’ssa kuten tanskalaiset olivat aluksi luulleet).
Tanskan kanssa St.Thomasin saarella ei enää ihan hirveän paljon muuta yhteistä ole kuin tanskankieliset kadunnimet ja rennohko elämänasenne (sekä muutama Neitsytsaarten kreolikielessä säilynyt Tärkeä tanskankielinen sana, kuten esim. skål!). No, siinä on sinänsä jo muutama…
Laivamme saapui Havensightin risteilylaituriin, joka sijaitsee n. 3 kilometrin päässä saaren pääkapungin, Charlotte Amalien keskustasta. Matka on sinänsä käveltävissä, mutta jo aamulla kuumasti porottavassa auringossa taksi (4 USD/hlö/suunta) tuntui selkeästi houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Risteiilylaiturilla oli Näitä vastassa pitkä rivi, useimmat ovetonta mallia olevaa ”lavataksia”. Matkailijan on syytä olla liikenteessä hieman tavallista valppaampi, sillä St.Thomasilla on vasemmanpuoleinen liikenne.
Charlotte Amalien kaupunki (joka alunperin oli nimeltään Amalienborg) on saanut nimensä tanskan kuningas Christian V’n puolison mukaan. Keskusta on tyypillisen, rauhallisen pikkukaupungin keskusta, jonka elämää vilkastuttavat lukuisat risteilymatkustajat – vuodessa yli 1,5 miljoonaa – mikä näkyy enemmän kuin hyvin parinkymmenentuhannen asukkaan kaupungin kaduilla ja kujilla. Matkailu on ehdottomasti suurin elinkeino (n. 70%) ja suurin vetovoimatekijä nykyään on taxfreekauppa (kelloja ja timantteja) – Charlotte Amaliessa on nimittäin enemmän taxfreekauppoja kuin missään muualla Karibialla ja kaupungista käytetäänkin joskus nimitystä ”the Duty Free Capital of the World”.
Charlotte Amalien kaupunkikuvaa leimaa tanskalainen siirtomaa-arkkitehtuuri, jonka värikkäät talot hehkuvat kirkkaana Karibian auringon alla. Paikka paikoin voi nähdä myös keltatiilisiä taloja, joiden tiilen kerrotaan kulkeutuneen tänne tanskalaisten kauppalaivojen painolastina.
Kerreltyämme aikamme keskustassa kellokauppoja väistellen päätimme lähteä hakemaan näkymää kaupungin ylle hieman korkeammalta, joten lähdimme kiipeämään Dronningens Gade-pääkadun yläpuolelle hakemaan kuuluisaa ”99 steps”-porrasta ja tanskalaista siirtomaahistoriaa käsittelevä pieni museo. Ensimmäisenä kävelyllämme vastaan tuli kuitenkin tanskalaisvaikutteinen, Frederickin (luterilainen) kirkko.
Jatkoimme matkaamme kirkolta ylöspäin, ja kiivetessämme portaita eteenpäin (ei – nämä eivät vielä olleet ne kuuluisat 99 porrasta, mutta niitä oli kyllä aivan varmaan yhtä monta…) hiki nousi pintaan auringon paahtaessa ja tuntui että voimat hupenivat tasatahtia.
Kauniit maisemat kaupungin ja meren ylle palkitsivat kuitenkin, ja jatkoimme eteenpäin Kuvernöörin komean, siirtomaahenkisen virka-asunnon ohi. Tässäkin Tanskasta muistuttamassa oli samantyyppinen, punainen vartiokoppi kuin Amalienborgin linnan edessä, Kööpenhaminassa.
Pienen matkan päässä ne sitten löytyivät, nuo kuuluisat portaa ”99 steps”. Tarkoituksenamme oli ollut jatkaa portaat ylös ja tutustua portaiden yläpään lähettyvillä sijaitsevaan ”Haagensen House”-museoon, joka esittelee varakkaiden kaupunkilaisten asuintyyliä 1800-luvun alkupuolelta.
(Hans Haagensen oli tanskalainen pankkiiri, joka oli lähetetty Kööpenhaminasta saarelle auttamaan St.Thomasin pankin pyörittämistä; pariskunta asui 9 lapsensa kanssa vuonna 1827 rakennetussa talossa, aivan ”Hotel 1829″n yläpuolella.)
Mutta: vesipullot olivat tyhjentyneet oletettua nopeammin ja paahtava aurinko rupesi jo tuntumaan päässä; parempi puolisko oli sitä mieltä (viisaasti, kuten aina!), että juotavaa oli saatava heti. Siis nyt! Niinpä jätimme suosiolla Haagensen Housen seuraavaan kertaan, ja tassuttelimme alamäkeä takaisin keskustaan. Ohitimme ja ihailimme ”Hotel 1829″n rakennusta ohimennen ulkoapäin, mutta emme muistaneet Keltaisen keittiön Martinan ja Henkan postausta siellä sijaitsevasta rommimuseosta, joten – seuraavaan kertaan!
Kuuma ja jano saavat selttää seuraavan kuva; tai no, pakko sitä kai on joskus ottaa jokunen ”pilakuvakin”…vaikkei edes olisi edes kuuma tai jano…?
Palattuamme alakaupungin jo tutuksi tulleeseen kello- ja koruliikkeiden viidakkoon oli jo korkea aika löytää lounaspaikka ja ennen kaikkea juotavaa. Siispä ensimmäisestä vasemmalle ja potentiaaliset paikat syyniin. Tämä ei ollut se kohta, jossa oli varaa heittäytyä turhan vaativaksi tarjonnan suhteen.
Ensimmäisten joukossa vastaan tuli ”Greengos Cantina”-niminen tex-mex -tyylinen paikka, joka näytti ihan kelvolliselta. Siispä parit huurteiset ja ruokalista, kiitos!
Sekä ruoka että juoma olivat ihan kelvollisia, ja näiden voimin olikin sitten aika suunnata postiin postittamaan perinteiset lomaterveiset kotiinpäin (tiedän: kivikautista hommaa, mutta ainakin muutama ”pakollinen” postikortti pitää edelleen lähettää joka reissulta). Tällä lomalla kortit piti tietysti postittaa joltain Karibian saarelta, ja olimme jo etukäteen päättäneet tehdä sen St. Thomasin saarelta. Komea postitalo löytyi helposti, joten eikun peremmälle.
Melkolailla pitkän ja kuuman päivän jälkeen hyppäsimme postin edessä taas lavataksin kyytiin, ja suuntasimme kohti odottavaa laivaamme. Emme kuitenkaan olleet ihan vielä valmiita nousemaan laivaan – yksi suunnittelemamme kohde oli nimittäin vielä käymättä St. Thomasin saarella…
2 kommenttia
Voi miten kiva postaus! Ihana palata takaisin maisemiin, joissa olimme viimeksi aika lailla tasan vuosi sitten. Charlotte Amalie on yksi Karibian lemppareistani. Vierailisin siellä niin mielelläni vielä uudestaankin.
Kiitos, kiva jos postaus palautti mieleen omat muistot. Kieltämättä Charlotte Amalie on (taxfree-myymälöiden lievästä ylitarjonnasta huolimatta) melko helppo tykästyä; kaupungissa on vaan jotain viehättävää.