Matkoilla. Miten sanan merkitys onkaan muuttunut vuosien saatossa. 1960-luvulla matkailussa oli vielä glamouria, etenkin lentomatkailussa. Puhumattakaan kaukolennoista.
Tai niistä ajoista, jolloin suuret määrä eurooppalaisia (ja suomalaisiakin) suuntasi Ameriikkaan. Tietämättä mikä tulevaisuus odottaisi perillä ja miten kielen kanssa pärjäisi; silti vahvasti uskoen parempaan huomiseen ja omiin unelmiinsa. Siihen että tarinat jotka oli kerrottu uuden mantereen mahdollisuuksista olivat totta. Pakkohan oli jos lähti matkaan, koska Matkalippukin oli siihen aikaan useimmiten yhdensuuntainen ja kolmannessa luokassa?
Tänään moni asia on toisin; kirjoitan tämän 11.300 metrin korkeudessa, paljon on voinut ottaa selvää matkakohtesta etukäteen ja matkatavaroissa on niin tietokone, digikamera kuin gps. Ja tietenkin luottokortti ja paluulippu. Kielitaitoa ja ymmärrystä eri kulttuureistakin on myös eri tavalla.
Kaksi asiaa ovat kuitenkin samoja ajasta riippumatta: Ensinnäkin uteliaisuus ja halu uuden löytämiseen – vaikkakin nykyajan matkailija (jos ei ole työmatkalla) matkustaa ihan eri syistä kuin 1900-luvun alussa Ellis Islandille saapuneet.
Toiseksi jännitys (joka voi olla matkoilla olla myös postiivinen asia) uuden ja tuntemattoman edessä. Ja tämä on aivan eri asia kuin pelko.
Vielä pari tuntia ennenkuin kone laskeutuu JFK’lle. Se tarkoittaa vielä paria tuntia odotusta omien ennakkokäsitysten ja mielikuvien seurassa. Mukavaa!
