Kävimme viime syksynä ulkomaisten kollegojeni kanssa mielenkiintoisen väittelyn tulevaisuuden matkailusta ja siitä mihin suuntaan tämä kehittyy. Keskeinen kysymys väittelyssämme oli, josko tulevaisuudessa enää fyysisesti matkaillaan yhtä paljon kuin tänä päivänä? Onko virtuaalimatkailu oikeasti tulevaisuutta esimerkiksi viidenkymmenen vuoden kuluttua.
Kollegani olivat melko vahvasti sitä mieltä, että tekniikka kehittyy vauhdilla (ja enemmän kuin tänä päivänä pystymme edes villeimmässä mielikuvituksessamme aavistamaan) virtuaalimatkailun suuntaan. Itse suhtaudun tähän ajatukseen hieman skeptisemmin; minusta paljon riippuu siitä miten asioita voi tulevaisuudessa kokea virtuaalisesti – tällä hetkellähän virtuaalitodellisuus on lähinnä näkö- ja kuuloaistin varassa. Matkailussa mielestäni yhtä tärkeitä ovat kuitenkin myös tunto-, maku- ja hajuaistit kokonaisvaltaisen kokemuksen täydentäjinä. Jotta virtuaalinen kokemus olisi täydellinen pitäisi edellämainittujen lisäksi pystyä kokemaan myös erilaiset materiaalit ja tekstuurit (kovuus-pehmeys, karheus-sileys jne.). Ilman kaikkia elementtejä kokonaiselämys jää ontuvaksi, mutta kuka tietää – ehkäpä tekniikka kehittyy nopeammin kuin arvaammekaan tähän suuntaan.
Ehkä kaikkein vaikeimmin virtuaalisiksi muutettavia ovat kuitenkin kaikki ne ohikiitävät hetket maailmalla matkatessa, jolloin lyhyt kohtaaminen ja aamiaispöydän jakaminen ventovieraan kanssa auttaa muistamaan, että olemme kaikki osa samaa pientä maailmaamme. Vaikka yhteyttä voikin pitää virtuaalisesti, se ei ole (ainakaan vielä) sama asia kuin mahdollisuus ojentaa kätensä ja elää samassa hetkessä, ihminen ihmisen kanssa.
Kuulin jokin aika sitten seminaarissa Skyscannerin näkemyksiä tulevaisuuden matkailusta: mahdollisuus kokea kohde etukäteen virtuaalisesti voidaan nähdä myös laadunvarmistuksena, kun jo etukäteen voi tarkistaa miltä varattava matkakohde tai hotelli näyttää. Joku kysyy ehkä tässä kohtaa mitä hauskaa sitten on enää jäljellä kohteessa? Ainakin omasta mielestäni fyysinen käynti paikan päällä kuitenkin vasta täydentää virtuaalisen ennakkosuunnittelun ja antaa ”koko kuvan” (ainakin vielä).
Muita vahvoja, tulevaisuudenskenaarioita joita mainittiin olivat älykäs tekniikka, joka personoidaan (osittain automaattisesti Big Datan pohjalla) käyttäjän preferenssien mukaan ”käytttäjänsä näköiseksi” palveluksi, elämyksellisyys itse matkassa sekä elämyksellisyys ja extreme-kokemusten hakeminen.
Tulevaisuuden visioissa on joskus puhuttu ammattimaisista ”kokijoista”, jotka matkailevat puolestamme ja käyvät maailman nähtävyyskohteissa niin, että jokainen voi kokea ne kotoa käsin virtuaalisesti. Tietyllä tavallahan tämä on jo nyt todellisuutta, sillä me matkabloggaajathan olemme myös eräänlaisia ”esikokijoita”: on kiva fiilistellä maailman eri kohteita matkablogeja lukiessaan, mutta mikään ei voita tunnetta kun varpaat ovat valkoisessa hiekassa aavan meren rannalla ja viimeiset auringonsäteet saavat taivaanrannan tuleen… Oletko samaa mieltä?
Itse uskon, että matkailu palaa jossain vaiheessa takaisin juurilleen, ja hidas matkailu saavuttaa jälleen suosiota (”slow foodin” tapaan) hektisen elämän vastapainona. Lentoliikenne kasvaa koko ajan voimakkaasti, mutta päästörajoitukset saattavat tulevaisuudessa rajoittaa tätä kasvua – sillä jossain vaiheessa kasvun rajat tulevat väistämättä vastaan. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että kestävän kehityksen nimissä on tehtävä työtä päästöjen vähentämiseksi kaikilla matkailun aloilla, sillä vain pieni osa kaikista maailman päästöistä tulee lentoliikenteestä (vaikka ilmailualaa usein hyvin herkästi leimataankin suurimmaksi syntipukiksi). Päästörajoituten lisäksi tulevaisuudessa on myös runsaasti muita uhkatekijöitä lentoliikenteen (ja sen myötä matkailun) kasvulle, esim. polttoainepula, ilmatilan ruuhkat, terrorismi jne.
Matkailu ei kuitenkaan tule loppumaan vaikka matkustustavat muuttuisivatkin, sillä ihmiset ovat nykyään tottuneita matkustamaan ja matkailu on monelle meille hyvinvointimaailman asukkaille rakas harrastus. Mielenkiintoinen kysymys on, josko matkailu myös tulevaisuudessa tulee olemaan kaikkien ulottuvilla vai tuleeko siitä jälleen kallista luksusta kuten ennen muinoin? Ja mitä tapahtuu matkailun kasvulle ja kehitykselle kun maailman suurimmat kansakunnat rupeavat isommassa mittakaavassa matkustamaan?
Ekologisuuteen ja kestävään kehitykseen tullaan varmaankin tulevaisuudessa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota, ja tämä tulee vaikuttamaan niin matkailuun kuin matkustustapoihinkin. Uusia energiaratkaisuja ollaan jo nähty lähivesien laivaliikenteessä Viking Linen LNG’llä kulkevan aluksen, Viking Gracen myötä ja myös TallinkSiljan tilaama uusi alus tulee olemaan kaasukäyttöinen.
Kestävästä matkailusta on viime aikoina käyty paljon keskustelua blogeissa hashtagilla #reilutblogit, mutta olen tässä postauksessa keskittynyt enemmänkin pohtimaan tulevaisuusnäkökulmaa matkailuun.
Mitä sinä luulet – mihin matkailu kehittyy 20, 30 tai 50 vuoden kuluessa ja mitkä tekijät tulevat muokkaamaan matkailua kaikkein eniten?