Porto Santo – kultaisten hiekkarantojen saari

1,2K

Parin tunnin laivamatkan päässä Madeiralta sijaitseva pieni Porto Santon saari on naapurisaarensa täydellinen vastakohta, jossa nautitaan matalista, pitkistä hiekkarannoista. Päiväristeilyllä ehtii hyvin näkemään saaren tärkeimmät nähtävyydet.

Viime joulukuun Madeiran matkamme oli jo kolmas ja molemmilla aikaisemmilla matkoilla olemme lentokoneesta tähyilleet näkymiä Madeiran pienelle naapurisaarelle, Porto Santolle. Tällä kertaa päätimme ottaa selvää minkälainen tämä naapurisaari on.

Päiväristeilylle pääsee Funchalin satamasta, josta Porto Santo Linen MS Lobo Marinho vie parissa tunnissa perille. Porto Santo Linesta voit lukea lisää erillisessä postauksessa.

Liikkeelle kukonlaulun aikaan

Laiva lähtee Funchalin satamasta aamuvarihain, joten hotellilta lähtiessämme keskustan kadut ovat vielä pimeitä ja hiljaisia; keskustan aukion taksitolpallakin päivystää yksi ainoa taksi, jonka otamme alle. Aamuruuhkaa ei vielä ole, joten olemme perillä satamassa heti aamuseitsemän jälkeen. Kirkkaiden valonheittimien takana rinteillä loistavat vasta heräilevän kaupungin valot kun nousemme laivaan.

Auringonnousu tuulisella merellä

MS Lobo Marinhon irtautuessa laiturista kellon lyötyä kahdeksan aurinko nousee ja kultaa maiseman sekä satamassa olevat risteilijät.

Sää on aurinkoinen mutta tuulinen, joten Atlantin maininki keinuttaa alusta hitaasti. Hieman läkpimämmällä säällä olisi mukava nauttia aavoista merimaisemista ja Madeiran rannikkonäkymistä kannella, mutta me valitsemme (hieman) lämpimämmät, hyvin ilmastoidut sisätilat.

Vähitellen horisontin sahalaitainen siluetti lähestyy ja edessämme on kohta Porto Santon saari. Näky on mereltä päin katsottuna varsin erilainen Madeiraan verrattuna – saari on suurimmaksi osaksi melko matala, joten saaren muutamat terävät vuorenhuiput erottuvat hyvin. Karu ja kuiva ovat ensimmäiset määreet, jotka tulevat edessä kohoavasta saaresta mieleen.

Jos itse Porto Santon saari on karun näköinen niin on myös pieni satama. Tai oikeammin pitäisi ehkä sanoa korkean aallonmurtajan suojassa oleva laituri.

Porto Santo – kultaisten hiekkarantojen saari

Satamalaiturilla vastassa ovat useat retkien tarjoajat. Hieman epäselväksi tosin jäi jos retkiliput olisi pitänyt ostaa etukäteen vai josko ne olisi voinut ostaa suoraan oppaalta. Me olemme kuitenkin päättäneet olla osaksi omatoimisia päivän aikana, joten olemme ostaneet etukäteen bussiliput keskustaan laivan infosta. Bussikuljetus saaren keskustaan, kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Vila Baleiraan kannattaa mielestäni ottaa, sillä keskustaan johtavan, rantaa seuraavan tien varrella ei ole mitään (paitsi tietysti aava merimaisema).

Bussin päättäri on Vila Baleiran keskustassa, ja päätämme aloittaa Porto Santon päivämme aamupäiväkävelyllä rannalla. Kullanvärinen hiekka tuntuu paljaiden jalkojemme alla silkkisen pehmeältä ja nautimme täysin siemauksin aamupäivän auringosta, lämpimästä rantavedestä ja leppeän lämpimästä tuulenvireestä.

Huuhdomme hiekat varpaista, jätämme rannan taaksemme ja kävelemme takaisin kohti Vila Baleiran uneliasta keskustaa. Syksyn matkailusesonki on selvästi ohi ja monet matkamuistoliikkeet ovat joko kiinni tai mainostavat sesongin lopun alennuksia. Kuulemme myöhemmin iltapäivällä, että monet matkailijoista tulevat saarelle Saksasta, Isosta-Britanniasta, Belgiasta mutta myös Tanskasta – usein golfaamaan. Meitä rauhallisuus ei häiritse, mutta kieltämättä pidempi lomailu näin rauhalliseen aikaan lomakohteessa ei ehkä kiinnostaisi. Huippusesongin aikana tunnelma on kuitenkin varmaan erilainen, sen verran paljon isoja hotelleja näemme päivän aikana saarella.

Keskustassa vastaan ei tule kovinkaan montaa ihmistä, ja arvomme hetken keskustan muutaman avoinna olevan lounaspaikan välillä ennen kun päädymme keskustan aukion laidalla sijaitsevan Apollo 14-bistron terassille. Aurinkovarjon alla nautittu lounas maistuu – ja mikä ettei, kun mihinkään ei ole kiire.

Avobussilla saarikierrokselle

Iltapäivän olemme päättäneet viettää bussikierroksella. Paikallinen bussiyhtiö (ainoa ja samainen, joka hoitaa myös linjaa satamaan) tarjoaa parin tunnin pituista kierrosta, joka kattaa suurimman osan saaresta. Koska sää on aurinkoinen kierros tehdään tänään avobussilla. Kuljettaja hoitaa myös oppaan tehtävää, ja opastus tapahtuu portugaliksi ja englanniksi; innostus ja ylpeys omasta kotisaaresta korvaa pienoiset puutteet englanninkielen taidoissa. Koska koko bussin kattavaa äänentoistoa ei avobussissa ole opastus tapahtuu aina pysähtyessämme.

Kiertoajelun hinta-laatusuhde oli mainio – 8 euroa per henkilö liki kolmen tunnin kierroksesta, jossa näimme Porto Santon saaren melko kaikenkattavasti.

Ensimmäinen pysähdys on Ponta de Calhetalla, joka on länsirannikon kapea salmi, jossa kahdesta suunnasta kohtaavat merivirtaukset muodostavat varsinaisen hornankattilan.

Matka jatkuu ja ohitamme saaren lentokentän, joka on varsin ison näköinen saaren kokoon nähden. Kentän koolle on kuitenkin selitys, sillä Porto Santon kenttä toimii myös varakenttänä mikäli Madeiralle ei voida sääolojen takia laskeutua.

Saaren pohjoisrannikolla pysähdymme Fonte da Areian näköalapaikalle; jyrkästi mereen laskeva reuna ei houkuttele menemään kovinkaan lähelle, etenkään koska kyseessä ei ole kallioperä vaan tiivistynyttä hiekkaa oleva maapohja. Kuulemme, että sortumat eivät harvinaisia alueella ja jotenkin tuntuu paremmalta, kun iso bussi siirtyy hieman kauemmas reunasta.

Seuraavaksi lähdemme nousemaan ylöspäin Pico do Castelon näköalapaikalle. Varsin runsaasti paikatun asfalttitien jälkeen käännymme yhtäkkiä kuoppaiselle soratielle, jossa varoitetaan pehmeistä reunoista. Toinen kyltti osoittaa ajoneuvoliikenteen olevan kiellettyä, mutta lisäkilpi kertoo ”Ei koske turistiliikennettä”… hmmmm? Kaiteista ei tietenkään ole tietoakaan; taas hikoiluttaa.

Matka huipulle on varsin pomppuinen, ja kerran jos toisenkin ehdimme jo miettiä retken järkevyyttä. Reunat kestävät kuitenkin ja pääsemme onnellisesti näköalapaikalle, jonka maisemat korvaavat hikoilevat kämmenet.

Laskeudumme taas alaspäin kohti retken viimeistä pysähdyspaikkaa, Portelaa, joka sekin on toistasataa metriä merenpinnan yläpuolella.

Keskustaan palattuamme ehdimme vielä nauttia ilta-auringon paisteessa kupin kahvia, ennen kun nousemme takaisin satamaan vievään bussiin.

Laivan irtautuessa Porto Santon laiturista aurinko on jo laskemassa, ja pian pienen autolautan ympärille laskeutuu pian pimeys. Lähestyessämme Madeiraa tuhannet valot saaren rinteillä näyttävät suuntaa kotisatamaan.

Kannattiko käyttää yksi lomapäivä Porto Santon retkeä varten? Ehdottomasti! Toista kertaa saarelle ei ehkä tarvitse lähteä retkelle, mutta päivän voi hyvin käyttää retkeä varten, sillä saari on hyvin erilainen Madeiraan verrattuna.

Oletko sinä käynyt Porto Santolla? Pidätkö sinä tämäntyyppisistä, pienemmistä kohteista?