Meille tutuimmat matkustaja-autolautat liikennöivät Itämerellä, mutta Madeiralla pääsimme kokeilemaan hieman erilaisessa ympäristössä liikennöivää autolauttaa. Minkälainen kokemus tämä sitten olikaan?
Madeiran ja Porto Santon välisestä laivaliikenteestä vuonna 1995 järjestetyn julkisen kilpailutuksen voitti Porto Santo Line-varustamo, joka aloitti liikenteen ensimmäisellä MS Lobo Marinho-aluksella kesällä 1996. Liikenteen kehittyessä nykyinen, uusi MS Lobo Marinho asetettiin reitin liikenteeseen vuonna 2003.
Matkaan kukonlaulun aikaan
Saavumme terminaalin heti aamuseitsemän jälkeen; aamu ei ole vielä valjennut, mutta laiturialuetta valaisevat kirkkaat valonheittimet. Piskuinen terminaalirakennus on oikeastaan vain lipputiski ja parikymmentä henkeä vetävä odotusaula. Ikkunalasin takana näkyy varustamon alus, MS Lobo Marinho, johon olemme kohta nousemassa.
Liput olen varannut netin kautta pari viikkoa ennen lähtöä Madeiralle ja sähköpostiin saapuneet pdf-liput QR-koodeineen olen printannut mukaan. Jonoa ei ole ja kävelemme suoraan lähtöselvitystiskille. Itse lähtöselvitys on hyvin helppo ja suoraviivainen: liput skannataan ja sen jälkeen hyvän matkan toivotus ja ”olkaa hyvät ja nouskaa laivaan”.
Aluksen noustaan kirjaimellisesti, sillä jyrkkä kulkusilta nousee suoraan laiturilta ja missään tapauksessa ei voi puhua esteettömästä kulusta (esteetön kulku on ilmeisesti järjestetty autokannen kautta), Isommat matkatavarat lastataan kuljetuskärryihin, jotka kulkevat perille autokannella.
MS Lobo Marinho – tyypillinen päivälaiva
Vuonna 2003 rakennettu MS Lobo Marinho ei ole mikään valtavan iso alus: pituutta sillä on 112 m ja kyytiin mahtuu n. 1.100 matkustajaa. Autokannelle puolestaan mahtuu 145 henkilöautoa. Ulkonäöltään alus muistuttaa Delfin Clipperiä ja Delfin Caravelleä, jos joku muistaa nämä Delfin Cruises-varustamon kahta pienempää risteilylaivaa 1990-luvulta (tosin tietysti sillä erotuksella, että Lobo Marinholla on hyttien sijasta autokansi).
Alus on tyypillinen päivälaiva, jossa ei ole matkustajahyttejä. Melko arkisesti sisustettu, mutta kauttaaltaan siisti ja ehjä. Kansilta 5 ja 6 löytyvät aluksen yleiset tilat – muutama baari, istumasalonki, itsepalvelukahvila, pieni ravintola sekä tanssiravintolatyyppinen isompi tila. Autokannen alta, kakkoskannelta löytyy myös pieni elokuvateatteri sekä lasten leikkihuone. Laivaan noustessamme varustamon oma merileijonamaskotti oli muuten myös sisääntuloaulassa vastassa, joten myös pikkukippareita on ajateltu.
Lisää kuvia Lobo Marinhon sisätiloista löytyy varustamon kotisivuilta,
Porto Santo Line ei ole pelkkä turistiliikenteen varustamo vaan se tarjoaa myös tärkeän yhteyden Madeiran ja Porto Santon väliseen paikallisliikenteeseen ja tavarakuljetuksiin; vuositasolla linjalla on yli 200.000 matkustajaa.
Aluksella on vajaan 50 hengen miehistö, jolla on selkeästi kaikilla melko monipuolinen tehtävänkuva. Yrittäessäni ennen saapumista Porto Santolle bussiliput sataman ja keskustan välillä liikennöivään bussiin verkkoyhteys takkuili (kuten muutenkin matkan aikana). Laivan infossa ei ollut omaa luottokorttimaksupäätettä vaan tämä haettiin lainaan viereisestä pienestä kauppanurkkauksesta. Koska maksupääte ei kuitenkaan onnistunut saamaan verkkoyhtyettä minua pyydettiin palaamaan lähempänä satamaa mikäli haluaisin maksaa liput kortilla. Näin isossa maailmassa.
Ensimmäinen luokka: lounge: Estrela do Mar
Pari kerrosta sisääntuloaulan yläpuolella, kannella 7, aluksen komentosillan yläpuolella löytyy Estrela do Mar-lounge, joka sisältyy ensimmäisen luokan lipun hintaan. Lasiovien takaa löytyy valoisa tila 180 asteen keulanäkymin. Rauhallinen tila on sisustettu mukavilla nahkanojatuoleilla ja -sohvilla, mutta tilan ilmastointi oli selkeästi vielä kesäsäädöillä joten pieni vilun tunne oli koko ajan.
Loungessa on myös oma baari, josta hoidetaan myös loungelipun hintaan sisältyvät buffettarjoilut: aamulla tarjolla on mannermainen aamiainen, illalla paluumatkalla salaattia ja pientä suolaista.
Mikäli ikkunoiden takaa avautuvat keulanäkymät eivät riitä loungella on oma keulaosaa kiertävä ulkokansi, johon pääsee ainoastaan loungesta. Paljon tätä paremmin ei aavan Atlantin merimaisemia ja lähestyvää kohdetta pääse ihailemaan! Meidän matkapäivänä tuuli oli kuitenkin sen verran viileä, että ulkokannelle ei viihtynyt kovinkaan pitkiä aikoja. Lobo Marinho on varustettu vakaajilla, mutta Atlantin maininki keinutti menomatkalla alusta kuitenkin sen verran, että tämä saattaa vaikuttaa herkimpien vointiin.
Reitin aikataulu vaihtelee hieman viikonpäivästä riippuen, joten joka päivä ei ole mahdollista tehdä päivämatkaa Porto Santolle, jossa perillä on koko päivä aikaa. Yleensä aluksella on yksi seisontapäivä viikossa, joten Porto Santon päiväristeily kannattaa suunnitella etukäteen varustamon sivuilla.
Päiväristeily Porto Santolle maksoi joulukussa 2022 kahdelta aikuiselta n. 150 € ensimmäisessä luokassa; hintaeroa turistiluokkaan oli vajaat kolmekymmentä euroa per henkilö. Tarjoilujen takia korkeampaa hintaa ei kannata maksaa, mutta rauhallisuuden & oman ulkokannen keulanäkymien takia kylläkin; lipun hintaan sisältyvät pienet syömiset voi pikemminkin nähdä lisäbonuksena!
Kiinnostavatko sinua tämäntyyppiset, paikalliset laivalinjat?
Millä vastaavanlaisilla pienemmillä, paikallisilla varustamoilla sinä olet matkustanut?
2 kommenttia
Hyvin vähän on tämänkaltaisia lauttoja tullut käytettyä. Kiinnostavat kyllä. Etelä-Amerikasta tämänkaltaisista on kokemusta. Aasiassakin päivälauttoja on tullut käytettyä, mutta niitä ei oikein voi edes verrata tähän, vaan ne ovat todella ankeita.
Voin hyvin kuvitella, että Etelä-Amerikan ja Aasian päivälautat ovat hyvinkin erilaisia monellakin tavalla.