Sateisen Helsinki-päivän iltana suuntasimme kokeilemaan suhteellisen tuoreen, helsinkiläisen ravintolatulokkaan, Ravintola Bryggeri’n ruokaa. Uudesta panimoravintolasta on kirjoitettu jonkin verran, ja erityisen kiinnostava on sen saavuttava suuri suosio osakkeiden uusannin yhteydesssä, Ravintola Bryggerin kohdalla voisi melkein puhua pienimuotoisesta kansanliikkeestä (vai pitäisikö tässä kohtaa käyttää nimitystä ”kansankuppila”…).
Ravintolan sisäänkäynti (rauhallisemmalla) Sofiankadulla ei ole kovinkaan näkyvä, joten satunnaiset ohikulkijat eivät ehkä löydä ravintolaan, toisaalta ravintola sijaitsee Senaatintorin ja Kauppatorin välillä, joten matkailijoita alueella ainakin periaatteessa riittää. Katutasossa on pienehkö pubipuoli, jota leimaa vaalea puu. Varsinainen (ruoka-)ravintola on alakerrassa, ja sinne siirryttäessä, portaiden vierustaa komistaa iso, kuparinen keittämöpannu, jossa valmistuvat ravintolan omat oluet sillä ravintolahan on ns. ”micro-brewery”. Paitsi omia oluitaan ravintolan juomalistoilla on myös useiden muiden suomalaisten pienpanimoiden tuotteita.
Alakerran ravintolasalin sisutuksessa on vaikutteita perinteisistä, Keski-eurooppalaisista oluttuvista mutta modernilla ”twistillä”. Hyvänä esimerkkinä tästä pitkät puiset pöydät ja penkit, jotka ovat modernia designia. Perinteet ja nykaika paiskaavat hienolla tavalla tässä kättä.
Myös valaistukseen on kiinnitetty Bryggerissä huomiota; sekä led-valaisimin toteutettua kohdevalaistusta että taidokasta taustavalaistusta voi nähdä salissa – hyvännäköinen kokonaisuus!
Mutta entäpä se pääasia, eli ruoka? Päätimme syödä koko kaavan mukaan, joten aloitimme alkuruoalla (annoskateutta välttääksemme valitsimme kauttaaltaan tällä kertaa samat ruoat): Inkiväärimarinoitua lohta ja retiisi-vesikrassisalaattia. Annos oli varsin kookas (paljon lohta), ja inkivääri maistui annoksessa melko vähän mutta kuitenkin selkeästi. Yhdessä Suomenlinnan panimon Weißbier-tyyppisen oluen kanssa erinomainen aloitus.
Pääruoaksi valitsimme mureaksi haudutettua poronpotkaa ja valkosipuliperunapyreetä (poron seuraksi valitsimme – vaikka oluttuvassa olimmekin – listan espanjalaisen suosituspunaviinin; viini oli erinomaista, mutta ensi kerralla pitää ehdottomasti kokeilla listan suositusolutta pääruoan kanssa, sen verran hyvin alkuruoan kanssa sopi suositusolut). Liha oli mureaa ja suorastaan suussa sulavaa, perunapyreessä oli – kuten luvattiinkin – valkosipulia, mutta taas kerran totean, ettei sen kanssa tarvitsisi liioitella (vaikka valkosipulin ystävä olenkin).
Aterian kruunasi jälkiruoaksi nautittu Lakritsi crème brûlée espresson kera. Vaikka makean ystävä olenkin, jopa minunkin täytyy myöntää että bruléen kokoa olisi ehkä voinut aavistuksen verran pienentää. Joka tapauksessa: Makeaa ja herkullista.
Kaikenkaikkiaan miellyttävä uusi tulokas; ruoka ei ollut mitenkään übererikoista, mutta ylsi silti todella hyvälle tasolle, joten Bryggeri’in suuntaamme mielellämme uudelleenkin.