Aikaisemmassa postauksessa tutustuttiin Britannia-laivan kuninkaalliseen, joskin melko kodikkaaseen ja vaatimattomaan puoleen. Tänään ajattelin näyttää teille toisen puolen laivasta, eli miehistön tilat. Tervetuloa mukaan ”Behind the scenes”-kierrokselle – luvassa on ahtaita tiloja ja arkisempia käytäviä.
Jos HMY Britannian kuninkaallisella puolella tilat olivat melko väljät samaa ei voi sanoa miehistön tiloista. Kuninkaallisten tilat laivalla olivat pitkälti yhdelle ja samalle kannelle keskittyneitä, kun miehistön tilat taas olivat useammalle eri kannelle jaoteltuja. Vaikka kaikki tilat olivat viimeistä neliötä myöten hyödynnetty, miehistölle jäi hyvin niukalti tilaa henkeä kohden ottaen huomioon, että laivalla oli sen aktiiviaikana jopa 240 hengen miehistö. Kuninkaallisten ollessa aluksella mukana oli myös kuninkaallisen merijalkaväen osasto.
Vaikkakin kuninkaallisten ja miehistön tilat sijaitsivat erillään toisistaan ja kohtaamisia pyrittiin minimoimaan miehistön ja kuninkaallisten tiet kohtasivat pakostakin joskus. Silloin miehistön jäsenen kuului seistä asennossa, kunnes kuninkaallinen oli ohittanut paikan. Kaikki työt aluksella pyrittiin hoitamaan mahdollisimman huomaamatta ja hiljaisesti, jottei häirittäisi kuninkaallisia. Tästä syystä aluksella suosittiin niin käsimerkkejä kuin pehmeäpohjaisia kenkiä, ja kaikki aluksen kunnossapitotyöt kuninkaallisten tilojen lähistöllä piti lopettaa klo 08.00 mennessä. Jotenkin tämä seurailee hyvin aluksen mottoa: Always strive for perfection.
HMY Britannia oli kuninkaallisen laivaston alus, joten miehistön jäsenet olivat näin ollen ”laivaston poikia”, jotka olivat vapaaehtoisesti asepalvelunsa puitteissa hakeutuneet Britannialle. 365 palvelusvuorokauden jälkeen heidän oli mahdollisuus hakea vakituiseen pestiin alukselle Royal Yachtsmen’eiksi (tai Yotties’iksi, kuten kuninkaallisen jahdin miehistön jäseniä oli tapana kutsua). Pienistä tiloista ja pitkistä purjehduksista huolimatta voin kuvitella, että pesti HMY Britannian miehistössä on ollut erittäin tavoiteltu kunniatehtävä kuninkaallisessa laivastossa.
Aluksen päällystöllä oli yleensä kahden vuoden määräaikainen sopimus ja aluksen päällikkö oli laivaston korkea-arvoinen upseeri, useimmiten amiraali.
Kierros HMY Britannialla aloitetaan ylhäältä, komentosillalta, josta laiturin puolella sijaitsevan porrastornin kautta (hissikin löytyy tornista) siirrytään aluksessa alaspäin kansi kannelta kierroksen edetessä. Kierroksen aikana käydään yhteensä 5 kannella. Kierrosta varten mukaan saa audioguiden, joka on erinomaisesti toteutettu.
Keittiötiloja ei juurikaan päässyt näkemään, koska keittiö on edelleenkin käytössä aluksella järjestettävien tilaisuuksien yhteydessä; se vähä mitä keittiöstä nähtiin ei juurikaan poikennut muista laivakeittiöistä – korkeintaan siinä, että se näytti hieman vanhahtavalta.
Mielenkiintoisempia olivat sitä vastoin keittiön yhteydessä olevat varastohuoneet, joista yksi on omistettu aluksen hopeille, toinen lasille ja posliinille.
Aluksella on useita eri messitiloja, jokaiselle ”luokalle” omansa. Upseerien tyylikäs messitila kostuu kahdesta osasta: ruokasalista ja ”olohuoneesta” sähkötakkoineen ja baaritiskeineen.
Muulla miehistöllä oli käytössään kolme eri messitilaa (näissäkin tarkoin määritelty kuka mihinkin sai mennä). Kokonsa puolesta tilat eivät kovinkaan paljon eronneet toisistaan, mutta käyttäjämäärissä todennäköisesti hyvinkin paljon.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli , että anniskeluoikeudet olivat sidoksissa asemaan aluksella ja miehistön messissä (alla) ei tarjoiltu olutta väkevämpää. Miehistön messiä käytettiin muuten myös soittokunnan harjoitustilana – varmaankin paljolti siitä syystä, että se sijaitsi aluksen keulassa, alakansilla eikä harjoituksista kantautunut ääni siten häirinnyt kuninkaallisia.
Miehistön majoitustilat olivat erittäin rajalliset ja oma yksityinen tila rajoittui lähinnä kapeaan kerrossänkyyn. Omien tavaroiden säilytystilat olivat lähes olemattomat, etenkin kun otetaan huomioon että vaatekertoja eri tilaisuuksia varten piti olla monia, sillä aluksella vaihdettiin vaatteita useita kertoja päivässä.
Jaa, oliko omaa kylpyhuonetta? No ei todellakaan, eikä paljon yksityisyyttäkään…
Royal Yacht Britannia oli pienoisyhteiskunta, joka oli mahdollisimman pitkälti omavarainen. Niinpä alukselta löytyy tietenkin oma pieni sairaala lääkäreineen ja hoitajineen. Kuningattaren ollessa aluksessa mukana matkasi myös kuningattaren henkilääkäri.
Jotenkin ymmärräin hyvin, että sairaalaan joutuminen ei ollut kovinkaan suosittua miehistön keskuudessa.
Oma postitoimisto löytyi tietenkin myös alukselta, olihan alus suurimman osan palvelusajastaan liikenteessä ennen internetin aikaa. Paitsi miehistön postista toimisto hoiti tietysti myös kuningattaren virallisen postin kulun.
Miehistön monien vaatekertojen puhtaanapito on varmaankin vaatinut melkoisesti työtä, ja niinpä laivalta löytyy myös varsin kookas pesula, jonka työskentelyolot eivät varmaankaan ole vastanneet ihan nykystandardeja.
Höyrylaivan sydän on tietenkin konehuone, jonne tullaan kierroksen päätteeksi. Höyrykoneiden tehot olivat 12.000 hv, jolla alus saavutti 22,5 solmun huippunopeuden.
Vaikka konehuoneet ovat yleensä yllättävänkin siistejä, Britannian vie kyllä voiton kaikista näkemistäni. Tokihan koneet olivat nyt varmaankin puleerattu huippuunsa aluksen museoinnin yhteydessä, mutta epäilenpä että myös aluksen ollessa liikenteessä konepäällikön kunnia-asiana on ollut pitää paikat huippukunnossa. Ilmankos kuningattaren kerrotaan myös mielellään vieneen vieraansa käymään konehuoneessa illallisen jälkeen.
Kaikenkaikkiaan Royal Yacht Britannia on vaikuttava ja mielenkiintoinen alus, joka antaa mielenkiintoisen näkökulman Ison-Britannian kuningashuoneeseen. Alus on oman aikakautensa muistomerkki, jonka aika ajoi vähitellen ohi maailman kutistuessa ja digitalisoituessa. Siksi on hienoa, että alus on nyt museoitu ja avoinna yleisölle.
Suostuisitko sinä asumaan ja työskentelemään tällaisissa olosuhteissa?
Kaikki Skotlannin matkaamme liittyvät postaukset löytyvät Matkoilla-blogista Edinburgh-tägin alta.
