Taisin jo aikaisemmassa postauksessa luvata, että palaan majapaikkaamme, Vital-Hotel Sonne’en myöhemmässä postauksessa. No, sittenpähän pitää lupaus lunastaa…
Olimme siis pitkän ja hartaan verkkotutkimuksen perusteella päätyneet hotellivalinnassamme Hotel Sonne’en, joka paitsi nettisivujen esittelyn perusteella vaikutti hyvältä vaihtoehdolta sai myös hyvät arvostelut Tripadvisorissa; hyvää ystävääni Tripadvisoria kun olen totutellut aina myös konsultoimaan ennen tärkeitä päätöksiä (joihin hotellin valinta ennen matkaa ehdottomasti kuuluu). Lähisukulaiseni tapaa sanoa, ”…että miksi maksaisi lomalla siitä, että on huomattavasti ankeampaa kuin kotona olisi…”. Oikea asenne.
Talven hiihtomatkoillamme olemme usein kiinnittäneet hieman erityistä huomiota siihen, että hotellin taso on hyvä (myönnän: hyvään tasoon tottuu, ja vaatimustaso kasva pikkuhiljaa & huomaamatta), joten niin tälläkin kertaa; Itävallassa hyvätasoisen hotellin löytäminen tosin ei ole mielestäni kovinkaan vaikeaa, joten lähtökohdat ovat hyvät. Muutamia kriteerejä katsomme kuitenkin hieman muita tarkemmin, jotta talvilomalla suupielet osoittaisivat varmasti ylöspäin: Huonekuvausta, puolihoitoruokailun mahdollisuutta ja sen esittelyä, spa-osaston kuvasta sekä hotellin kokoa/omistuspohjaa.
Vital-Hotel Sonne, Saalbach. Kuva: Vital-Hotel Sonne
Viimeistä kohtaa tarkastelemme siksi, että olemme nyt useimpina vuosina talvimatkoillamme asuneet hotelleissa, jotka ovat olleet perheomistuksessa ja jossa perhe on ollut myös vahvasti läsnä hotellin päivittäisessä toiminnassa. Tosiasia on, että silloin kun omistajaperhe on vahvasti läsnä eron myöskin huomaa – niin henkilökunnan asenteessa ja palvelualttiudessa kuin ystävällisyydessä ja jopa pukeutumisessa.
Hotel Sonnen isäntäperhe. Kuva: Vital-Hotel Sonne
Vital-Hotel Sonne on muutaman vuosikymmenen aikana kehittynyt tyypilliseen itävaltalaishotellin tapaan pienemmästä aamiaishotellista nykyiseksi tasokkaksi hotelliksi, jota on vuosien varrella ilmeisesti useammankin kerran laajennettu onnistuneesti. Nykyään hotellia johtaa Unterkofler-Schwablin perheen nuorempi sukupolvi, Camilla ja Hannes, joiden läsnäolo ja kädenjälki tuntuu ja näkyy hotellissa.
Huoneet
Hotellin nuori johto näkyi sisustuksessa, jossa oli raikkaalla tavalla yhdistelty niin perinteinen itävaltalainen sisustustyyli moderneilla yksityiskohdilla ja väreillä. Tarjolla on sekä perinteiseen että modernimpaan tyyliin sisutettuja huoneita, joista me olimme tällä kertaa valinneet modernin tyylin.
Siinäkin oli perinnettä mukana, mutta moderneja yksityiskohtia (led-valaisimet, tekstiilien värit, isot kaakelipinnat kylpyhuoneessa) yhdistämällä runsaaseen puunkäyttöön oli saatu aikaan viihtyisä ja viehättävä kokonaisuus.
Doppelzimmer Kohlmais. Kuva: Vital-Hotel Son
Ruokailut
Majoituimme siis tälläkin kerralla puolihoidolla – ratkaisu joka ehkä kuulostaa tylsältä mutta on ah niin mukava: Ei jokailtaista illallispaikan hakemista eikä tarvetta lähteä illalla pakkaseen kohti ravintolaa. Sitä vastoin joka ilta varattu & katettu pöytä, tutut tarjoilijat ja herkkuja edessä. Ja mikä parasta kun ”syö kotona”: ruokapöydästä voi siirtyä suoraan huoneeseen juuri silloin kun tekee mieli. Mitä – vanhako? Ei, vaan mukavuudenhaluinen…
Hotelliravintola. Kuva: Vital-Hotel Sonne
Joka aamu ravintolaan katettiin monipuolinen buffet-aamiainen, jossa erityistä huomiota oli kiinnitetty luomuun ja lähituotantoon (kuten muutenkin hotellin ruoassa): Runsaasti leikkeleitä, juustoja, leipiä, jogurtteja & hedelmiä, lämpimiä ruokia…hyvä oli hiihtäjän aloitta päivänsä näillä eväin.
Joka aamu pöydässä (itävaltalaiseen tyyliin meillä oli koko viikon sama ”oma” pöytä) odotti päiväohjelma, jossa oli hotellin päivän aktiviteettien lisäksi myös esitelty illallismenu. Normaaliin proseduuriin kuuluu, että jo aamulla valitaan alku- ja pääruokavaihtoehdoista mieluisa iltaa varten.
Iltpäivällä puolihoitoon kuului ”Jause”, pieni välipala jossa oli sekä suolaista että makeaa; juuri sopiva huikopala rinteestä palattaessa, josta nautimme useana päivänä.
Pöytiin tarjoillut illalliset olivat kauttaaltaan 5-ruokalajin illallisia, poikkeuksena sunnuntai-illan 7-lajin gaalaillallinen. Tämä kuulostaa paljolta, mutta tässä hotellissa oli annokset olivat järkevän kokoisia, joten lopputulos ei ollut ähky vaikka lautasensa söi tyhjäksi – ja sen teki mielellään, sillä keittiö oli tosiaankin asiansa osaava! Muutaman kerran viikossa jokin osa ruokailusta oli korvattu teema-buffetilla, esim. italialainen alkuruokapöytä, jälkiruokabuffet tai pääruokabuffet koostuen itävaltalaisista erikoisuuksista.
Spa-osasto
Hotellin kylpyläosasto koostui kahdesta osasta: Kaikille avoimesta ”Sonnenoasesta” (jossa sijaitsi myös uima-allas), sekä vain yli 15-vuotiaille tarkoitetusta ”Sonnenhausista” (jossa sijaitsivat eri saunast sekä ”Ruheraumit” – lepohuoneet). Etenkin myöhempi oli erittäin siisti ja rauhallinen, kaunisti sisustettu osa, jossa mieli lepäsi.
Spa-osasto Sonnenhausissa. Kuva: Vital-Hotel Sonne
Toinen kahdesta ”Ruheraumista” Sonnenhausissa. Kuva: Vital-Hotel Sonne
Spa-osaston yhteydessä oli myös hoito-osasto, jossa talon oma hieroja Alfred hoiti lihakset kuntoon rinnepäivän jälkeen. Kauneushoitolaan en kokenut itsellä olevan tällä kertaa asiaa, mutta näytti varsin pätevältä.
Yleiset tilat ja muut palvelut
Hotellin oman ”hotellibussipalvelun”, jolla pääsi näppärästi suoraan hotellin pihalta hissiasemalle mainitsin jo aikaisemmin – kerrassaan loistava. Aulabaari mukava lisä, joskaan emme siellä kovinkaan paljon iltaa istuneet – yhtenä iltana baarissa esiintyi myös yhdenmiehen orkesteri joka etäisesti muistutti Kris Kristofersonia…
Lasten ja nuortenkin viihtyisyyteen oltiin kiinnitetty runsaasti huomiota; kellarissa sijaitsevien omien askartelu- ja leikkitilojen lisäksi tarjolla oli joka päivä myös ohjattua ohjelmaa, joka oli ilmeisen suosittua nuorempien vieraiden keskuudessa.
