Kesäinen autolomamme Alsacessa oli kääntymässä kohti loppuaan, ja vaikkakin lyhyessä ajassa (yövyimme Hostellerie Schwendissä 3 yötä) olimme ehtineet jo tutustua niin Vogeeseihin, Kœnigsburgin linnaan, Colmariin ja Collection Schlumpfiin vielä oli tarkoitus ehtiä kotimatkalla käväisemään EU-kaupunki Strasbourgissa.
Matka kohti Strasbourgia kulki Route du Vin -viinitietä pitkin pohjoiseen Alsacen kumpuilevan maiseman halki. Tie on hyväkuntoinen mutta suhteellisen mutkainen ja kapea, joten matkanteko ei ole kovinkaan nopeaa – toisaalta reitti on sitäkin kauniimpi. Reitti kulkee myös usein pikkukylien läpi mikä omalta osaltaan hidastaa matkantekoa. Niin kylät muuten: Näiden kukkaloisto on välillä häikäisevä, ja joskus ihmettelee jos kylissä mitään muuta ehditään tehdäkään kuin hoitaa kukkia… Ranskassa on ”Villes et Villages Fleuris” -järjestelmä, joka luokittelee mukana olevat kylät ja pikkukaupungit neljään eri kateogoriaan (merkittynä yhdestä neljään kukkasella) riippuen niiden kukkaloistosta. Alsacen alueen kylät on listattu tässä – niitä ei listalla ole kun 307 kpl, joten eikun valitsemaan omaa suosikkikylää…
No niin asiaan, tässä postauksessahan piti siis esitellä hieman Strasbourgia. Tarkemmin ottaen meidän (ja varmaan kaikkien muidenkin matkailijoiden) suosikkiosaa kaupungista, Petite France’a. Vaikkakin kyseessä on ”turistikaupunginosa” käyn itse mielelläni siellä, koska ristikkorakennukset ja kapeat kanavat muodostavat mielestäni kauniin kokonaisuuden. Jollain tavalla kaupunginosa muistuttaa kanavineen Amsterdamia, mutta ei kuitenkaan; Petite Francessa on kuitenkin aivan omanlaisensa tunnelma.
Alue siijaitsee Grand Ìle’n saarella, kohdassa jossa Ill-joki jakautuu useammaksi, kapeaksi kanavaksi. Alunperin kaupunginosa oli (kuten Colmarissa myös Petite Venice) värjäreiden ja teurastajien aluetta, tänä päivän alueen ravintoloita, kahviloita, gallerioita ja matkamuistoliikkeitä kansoittavat matkailijat. Kaupunginosa on UNESCO-maailmanperintökohde vuodesta 1988 lähtien. Nimensä kaupunginosa ei ole muten saanut maan mukaan, vaan sinne 1400-luvuun lopulla rakennetun syfilis-sairaalan mukaan; tähän aikaan ko. tauti tunnettiin nimittäin myös nimellä ”Ranskan tauti” (joskin ranskalaiset itse kutsuivat sitä nimellä ”Italian tauti”…).
Toinen keskustan ehdoton must-nähtävyys on Strasbourgin katedraali, tai Cathédrale Notre-Dame de Strasbourg, joka sijaitsee n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Petite Francesta. Tämä gootiikkaa edustava katedralia ryhdyttiin rakentamaan jo 1200-luvulla, ja vaikkakaan se ei enää 142 metriä korkealla tornilla ole maailman korkein rakennus (kirkko piti vuosina 1647-1874 tätä titteliä halllussaan), se on edelleen maailman kuudenneksi korkein kirkko ja maallman korkein, kokonaisuudessaan keskiaikainen rakennus joka on yhä pystyssä. Strasbourgin katedraalille tunnusomainen piirre ulkomuodossa on assymetrisyys, koska kirkon toista, eteläistä tornia ei koskaan toteutettu.
Strasbourgin vierailulla kannattaa Petite Francen ja Katedraalin lisäksi tutustua myös katettuihin siltoihin, Maison Kammerzelliin ja EU-kortteleihin. Näistä lisää joskus tulevaisuudessa Strasbourgin joulumarkkinoihin liittyvässä postauksessa.
4 kommenttia
🙂
Kaveri asuu Strasbourgissa ja on tullut ajettua tuota viinireittiä ja käveltyä noissa maisemissa monta kertaa.Tosin olen aina ollut siellä syksystä tai talvella kun on melko viileää. Pitäisi mennä käymään kesällä, niin näkisi miltä siellä näyttää silloin.
Joo, kauniit on maisemat kaikkina vuodenaikoina; itsekin käynyt sekä kesällä, syksyllä että talvella. Kevät vielä näkemättä…
Kauniita paikkoja. Pikkasen alkaa harmittamaan että pyörimme vain Sveitsi-Itävalta-Pohjois-Italia alueella tänä kesänä. Tätynee tehdä autoreissu lännemmäksi sitten joku toinen kerta.
No, niissäkään maisemissa ei ole valittamista (kuuluvat myös meikäläisen suosikkeihin). Suosittelen kuitenkin kyllä lämpimästi myös Alsacen aluetta, autolomalla loistavasti yhdistettävissä esim. Schwarzwald-Pfalz-Reininlaakso-Mosel -kierrokseen.