Tutuissa kohteissa käydessämme yritämme aina muistutella itseämme siitä, että aina kannattaa poiketa hieman tutuilta reiteiltä ja suunnata löytöretkille itselle tuntemattomammille alueille. Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä.
Syyskuun alussa Tallinnassa käydessämme päätimme ratikan kyytiin, ja perehtyä tarkemmin siihen mitä löytyy ratikkalinjan numero yhden varrelta kulkemalla se päästä päähän Koplista Kadriorgiin.
Useimmissa kaupungeissa julkinen liiikenne tarjoaa loistavan mahdollisuuden tutustua kaupunkiin hieman laajemmin myös ”turistialueen” ulkopuolella. Paikallisliikenteessä liikuttaessa on myös se hyvä puoli, että pääsee aistimaan kaupunkia enemmän paikallisten näkökulmasta.
Tallinnassa julkisen liikenteen vaihtoehtoja on raiteilla kuin pyörillläkin, joskin raitiovaunulinjojen määrä rajoittuu neljään. Me valitsimme linjan joka tarjoaa runsaasti kontrasteja matkalla päästä päähän.
Tallinnan julkinen liikenne on sikäli edistyksellinen, että se on paikallisille ilmainen kun taas ulkopaikkakuntalaiset maksavat siitä. Varsin näppärätoiminen on Tallinnan liikenteen etäluettava älykortti Ühiskaart. Yhden matkan hinta on älykortilla 1,10 EUR (normaalihinta kun lippu ostetaan kuljettajalta – tasarahalla – on 1,60EUR), 24h-lippu maksaa 3 EUR. Tarkemmat tiedot Ühiskaartista ja lippujen hinnoista tästä.
Tallinnan raitiovaunut ovat suurimmaksi osaksi vanhaa Tatra KT4-mallia (yleinen malli Itä-Euroopan kaupungeissa), mutta kaupunkikuvaan on nyt myös ilmestynyt uusia, matalalattiaisia CAF-vaunuja.
Mutta lähdetäänpä liikkeelle ja aloitetaan linjan nro 1 läntisestä päästä, Koplista; tervetuloa kyytiin!
KOPLI
Kopli (jolla on myös saksankielinen nimi Ziegelskoppel) sijaitsee niemellä luoteis-Tallinnassa. Toisen maailmansodan jälkeen Koplin kaupunginosa oli suljettua sotilasaluetta. Kaupunginosa on suureksi osaksi teollisuusaluetta, ja meren läheisyydestä johtuen myös osittain satama- ja telakka-aluetta.
Me emme kävelleet päättäriltä meren suuntaan, vaan lähdimme ratikan kääntöpaikalta, Tallinnan Teknillisen korkeakoulun Meriakatemian vierestä kävelemään kohti keskustaa. Koplia leimaavat rehevät metsikköalueet, isot (osin huonokuntoiset) puutalot ja umpeen kasvaneet puutarhat.
Meillä ei vielä ollut tässä kohtaa lounasnälkä, joten ensimmäinen vastaan tullut ravintola jäi kokeilematta herkullisesta hiiligrillin tuoksusta ja edullisesta hintatasosta huolimatta. Janoiselle ja nälkäiselle Koplissa on tarjolla useita baareja ja ravintoloita, jotka todennäköisesti tarjoavat hyvinkin autenttisen Kopli-kokemuksen.
Koplin kaupunginosasta löytyy runsain määrin rappioromantiikkaa; uudempaa vuosimallia olevat harmaat kerrostalot ovat hieman tylsän näköisiä kun taas vanhemmissa kivitaloissa piilee kauneutta, joskin usein melko huonokuntoisen kuoren alla.
Kävelyreittimme varelle osui myös Koplin puisto (joka on myös tunnettu nimellä Kopli kalmistu (eli Koplin hautausmaa); laaja alue toimi hautausmaana vuodesta 1774 aina toisen maailmansodan jälkimaininkeihin, jolloin alue muutettiin puistoksi).
Jatkoimme vanhojen puiden varjostamasta puistosta kävelyämme, ja kohdalle osui Koplin ammattikoulun pihalla Suvelōpu festivaal, mikä käytännössä oli sadonkorjuumarkkinoiden ja kaupunginosafestivaalin yhdistelmä. Ihan kiva ja paikallisen tuntuinen tapahtuma, jonne selkeästi tultiin sekä vihannesostoksille (mm. sipulia ja omenoita olisi saanut säkkikaupalla..) että tapaamaan tuttuja ja nauttimaan päivän ohjelmatarjonnasta.
Veikkaanpa, että kahdenkymmenen vuoden päästä Kopli voi näyttäytyä hieman erilaisena kuin meidän ratikkaretkellä…
KALAMAJA
Astuimme välillä hetkeksi takaisin ykkösen ratikkaan ja hurautimme Kalamajan hipsteralueen läpi kohti keskustaa. Kaupunginosien erot ja kontrastin huomasi Koplin suunnasta tultaessa selkeästi: Kalamajan alue tuntuu jo ihan keskustalta ja rakennukset ovat täällä jo suurimmaksi osaksi hienossa kunnossa. Tällä kertaa emme kuitenkaan pysähtyneet Kalamajaan (tunnelmia vierailustamme Kukeke-ravintolassa Kalamajassa löytyy täältä), vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.
KESKUSTA
Satamasta tultaessa ratikka ohitti valtavan rakennustyömaan A/B-terminaalin lähettyvillä: Uusi, suunnitelmista päätellen melko hulppea Liven-niminen alue on nousemassa tälle entiselle jättömaalle. Olemmekin monen monta kertaa ihmetelleet, ettei tätä aluetta ei aikaisemmin olla lähdetty rakentamaan.
Viru-keskuksen ympäristö tarjoaa puolestaan tuttuja kontrasteja: Keskivanhoja, ruskeita kivitaloja ja ultramoderneja, lasisia pilvenpiirtäjiä. Toinen toistaan kiiltävämmät ostoskeskukset ja hotellit ovat parissakymmenessä vuodessa vallanneet Viru-aukion; uusimpana tulokkaana vanhaan Postitaloon avattu ostoskeskus.
KADRIORG
Raitiovaunu kolisteli eteenpäin keskustasta kohti Kadriorgia, ja melko nopeasti kiiltävät pilvenpiirtäjät vaihtuivat vanhoihin puutaloihin. Raitiovaunulinja numero yksi esittelee päästä päähän matkustettaessa todellakin Tallinnan vastakohtia.
Kadriorgin puisto levittäytyy 85 hehtaarin alueelle ja tarjosi syyskuun alussa vielä runsaasti silmänruokaa istutusten ja laajojen nurmialueiden muodossa. Puiston 6000 ruusuistakin osa oli vielä ihan voimissaan.
Kadriorgin puiston helmiin kuuluu 1700-luvulla rakennettu Kadriorgin palatsi, joka toimii nykyään taidemuseona.
Myös vieressä sijaitseva, suomalaisarkkitehti Pekka Vapaavuoren suunnitelema, vuonna 2006 avattu taidemuseo Kumu kuuluu ehdottomasti suositeltaviin käyntikohteisiin jo pelkästään upean rakennuksen takia. Me emme tällä kertaa käyneet museon puolella, vaan tyydyimme kevyeeseen lounaaseen museon kahvilassa. Vinkiksi muuten, että Kumun katolta avautuu hieno, hieman erilainen näkymä kohti Tallinnan keskustaa.
PS. Hilton-hotellien ystäville tiedoksi: Matkatessamme paikallisbussilla Kumusta takaisin keskustaan ohitimme vanhan Reval Park Casino-hotellin, josta on mittavan uudistustyön tuloksen paraikaa kuoriutumassa uusi Hilton-hotelli ihan kohtuuhyvällä sijainnilla!