Alkukesästä teimme viikonloppumatkan Etelä-Helsinkiin, ts. Tallinnaan. Vaikkakin kaupungista käytetään leikillisesti usein tätä nimitystä, niin pieni totuuden siemen tässä piilee: Liikenneyhteydet ovat niin tiheät ja matkustus niin vilkasta kaupunkien välillä, että voidaan oikeasti puhua siitä, että kaupungit muodostava yhä tiiviimmän kaupunkiparin.

Lähdimme matkaan pikalaivalla (Tallinkin Superstar) perjantai-itapäivällä ja yövyimme Tallinnassa Radisson Blu Tallinn-hotellissa (josta on käytännössä muodostunut suosikkihotellimme kaupungissa – sen verran monta kertaa olemme siellä yöpyneet; kerron edempänä miksi). Kotiin palasimme (taas Tallinkin Superstarilla) lauantai-iltana, näin ehdimme samaan viikonloppuun yhdistää sekä hotellimatkan että sunnuntain kotona tinkimättä silti mahdollisuudesta viettää ilta Tallinnassa. Ilallisen söimme perjantai-iltana Mix Fusion-ravintolassa, lauantaian taas söimme reilun lounaan Kalamajan alueella, Kukeke-bistrossa. Näistä lisää erillisissä postauksissa edempänä.

Mutta takaisin tuohon meidän suosikkihotelliimme, Radisson Blu Tallinn’aan ja miksi se viehättää meitä. Olemme asuneet useammassakin Vanhankaupungin hotellissa joille yhteistä on että ne on rakennettu vanhoihin rakennuksiin. Niin viehättäviä kun nämä omalla tavallaa ovatkin, vanhoihin rakennuksiin rakennetuissa hotelleissa on talvisin usein hieman kylmää, sisäänkäynti huoneeseen saattaa olla suoraan ulkoa, kivilattiat saattavat olla hyytävän kylmät tai siisteystaso materiaalien takia kompromissien summa jne.

Radisson Blu Tallinn’assa (käytän koko nimeä, koska Tallinnassa on myös muita Radisson Blu-hotelleja) meitä viehättää ennenkaikkea vähäeleinen, skandinaavinen, vaalea sisustustyyli eikä voi myöskään kieltää, että hotellin yleinen siisteystaso vaikuttaa asiaan. Myös palvelun taso & tasalaatuisuus ovat kansainvälisessä ketjuhotellissa
omaa luokkaansa. Tietty ketjuleima ei meitä juuri tämän hotellin kohdalla haittaa, vaikka yleensä pyrimmekin valitsemaan yksityisen (ja yksilöllisemmän) hotellin ennemmin kuin ketjuhotellin.

Sitä skandinaavista eleettömyyttä Radisson Blu Tallinn-hotellissa…. Kuva: © Matkoilla-blogi

…ja näkymät uuden keskustan yli huoneesta. Kuva: © Matkoilla-blogi

Radisson Blu Tallinn-hotellissa plussan puolelle menevät myös hyvä sijainti (aivan Kaubamajan takana), loistava aamiainen sekä mahdollisuus nauttia yömyssy oman hotellin skybarissa (kauniilla ilmalla jopa terassin puolella).

Perjantai-illallisen jälkeen kävelimme takaisin hotellille vanhasta kaupungista tummuvassa kesäillassa; kontrasti kun kävelee Raatihuoneentorilta uuteen keskustaan on melkoinen – keskiaikaisesta arkkitehtuurista siirtyy ultramoderniin kymmenessä minuutissa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että uuden keskustan rakennuskanta tuntuu kyllä melko ”villiltä”, eikä nähtävästi hirveän paljon ole asetettu rajoitteita rakennusten arkkitehtuurin suhteen.

Viru-kadun kukkaloisto ja kukkien runsaus ilahduttaa aina. Kuva: © Matkoilla-blogi

Shoppailun lisäksi halusimme (tälläkin kertaa) nähdä Tallinnassa  jotain uutta, sillä mielestämme on hauska joka kerta avartaa kuvaa eteläisestä naapurikaupungista. Aivan liian helposti käy nimittäin niin, että aina tule kuljettua samoja reittejä ja mentyä samoille ostoskaduille. Niinpä täytyy pyrkiä tekemämän aktiivisia valintoja, jotta löytäisi uutta. Lauantaiksi olimme siksi varanneet opastetun kierroksen Viru-hotellin KGB-museossa (etukäteisvaraus kannattaa ehdottommasti tehdä, mikäli mielii kierrokselle tiettyyn aikaan – sekä meidän että seuraava kierros olivat loppuunmyytyjä). Lisätietoa kierroksesta löytyy tästä.

KGB-museo on ehkä hieman suppea nimitys museolle (joskin se varmaan myy huomattavasti paremmin kuin ’Viru-hotellin museo’ – nimi myisi…): Viru-hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevat museohuoneet kertovat nimittäin paitsi KGB’n toiminnasta hotellissa paljon laajemmin niin Viru-hotellin historiasta kuin ajasta ennen Viron itsenäisyyttä. Usein myös Suomeen liittyen, koska hotelli on suomalaisten rakentama.

Kuka muistaa vielä Viru-hotellin yhteydessä olleen pienen kauppakeskuksen? Kuva: © Matkoilla-blogi

KGB’ltä jäivät paperit pöydälle lähtökiireessä… . Kuva: © Matkoilla-blogi

Kuulolla ollan! Kuva: © Matkoilla-blogi

Oppaan mielenkiintoisia tarinoita kuunnellen tunti vierähti museossa äkkiä, kierros päätettiin Viru-hotellin (karmaisevan) 70-lukulaiseen ”Valuuttabariin”, jossa esitettiin vielä Viru-hotellin historiasta kertova lyhytelokuva.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen museo ajalta ennen nykyisenkaltaista massamatkailua.

70-luvun iiiihania väriyhdistelmiä Viru-hotellin ”Valuuttabaarissa”. Kuva: © Matkoilla-blogi

Museokäynnin jälkeen teimme ”pakollisen” shoppailukierroksen Kaubamajassa ja Viru-keskuksessa, ennenkuin suuntasimme kohti Kalamajan kaupunginosaa. Tämäkin oli otettu mukaan ohjelmaan meille ”uutena Tallinana”. Oli varsin hauska jälleen kerran huomata, kuinka 10 minuutin kävelymatkan päässä saattaa löytyä täysin erilainen ja monille tuntematon kaupunginosa.

Pienoinen ajatteluvirhe tuli meille ratikassa (olimme päättäneet leputtaa jalkoja hetken ratikassa, vaikka matka ei ollut pitkä) kun hyppäsimme pois heti Kalamajan alueen alkupäässä; tietenkin olisi pitänyt samalla lipulla kiertää päättärille asti ja palata sieltä takaisin niille kulmille, joille oltiin suuntaamassa. No, aina ei voi voittaa…

Kas, kass Kalamajan majassa. Kuva: © Matkoilla-blogi

Kalamajan alueen näkymiä hallitsevat isot, vanhat puutalot. Kuva: © Matkoilla-blogi

Lounaan jälkeen kävimme vielä kurkkaamassa F-Hoone -ravintolaa (sinne suuntaamme lounaalle seuraavalla kerralla!), samalla piipahdimme myös Telliskivi Loomelinnak’in kauppakäytävällä katsastamassa siellä olevat pikkuliikkeet.

Design-houkutuksia Telliskivi Loomelinnak’issa. Kuva: © Matkoilla-blogi

Siinä vaiheessa päivä oli jo kääntymässä kohti iltaa, joten oli aika ottaa reipas kävely Raatihuoneentorin kautta hotellille hakemaan matkatavarat ja suunnata iltalaivalla kotiinpäin.