Pärjääkö autolomalla myös talvella? Millaista talviautoilu on Saksassa ja Itävallassa? Onko omatoimimatka hyvä vaihtoehto hiihtomatkalle?
Näihin kysymyksiin yritän vastata tässä postauksessa, joten: Bitte, Ihren Sicherheitsgurten festlegen!
Tämän talven hiihtomatkamme teimme jälleen omatoimimatkana, fly & drive –tyyppisesti. Me lähdimme tänä vuonna (jo toista kertaa, edellisen kerran Flachaun matkalla ) liikenteeseen niin, että lensimme perjantai-iltapäivänä Finnairin siivin Müncheniin, otimme vuokra-auton kentältä ja jäimme lentokentän kupeessa sijaitsevaan Freisingin pikkukaupunkiin hotelliin ensimmäiseksi yöksi.
Autonvuokraus oli tällä kertaa hoidettu Sixtin kautta, osittain edelliskerran kokemusten perusteella, kun Hertzin pitkässä jonossa seistessämme harmittelimme, kuinka nopeasti kaikki tuntui sujuvan Sixtin kolme kertaa isommassa vuokraamopisteessä. Tälläkään kertaa mikään ei takkuillut Sixtissä, vaan ”Express” -tiskillä (jota voi käyttää jos kaikki tarvittavat tiedot on huolellisesti ilmoitettu ennakkoon online) homma sujui kuin tanssi. Toki hinnalla on myös merkitys, ja Sixt (joka on Saksassa kotikentällään) tarjosi tällä kertaa hyvän hinnan. Varauksen olimme tehneet jo loppusyksystä (flex-hinnalla, jonka pystyi perumaan), ja reilua viikkoa ennen lähtöä pystyin näin vielä tiputtamaan liki satasen pois vuokraushinnasta. (Kun tein ensimmäisen varauksen syksyllä, hintaeroa flex-hinnan ja ”maksa heti”-hinnan välillä oli pari kymppiä – satanen oli nettosäästöä.) Kannattaa siis aina vertailla hintoja!
Lauantai-aamuna emme edes tähdänneet kovinkaan aikaiseen lähtöön, vaan nukuimme hyvin, nautimme aamiaisen rauhassa ja nostimme kytkintä kello kymmenen maissa. Lähtöä hieman aikaistamalla olisi ehkä voinut välttää pidemmät ruuhkat, täysin niitä ei kuitenkaan lauantaisin pysty välttämään, sillä alppihotelleissa lauantai on suosituin vaihtopäivä ja liikenneruuhkat sen mukaisia.
Me otimme taktiikaksi aloittaa ajomatkan pienempiä teitä pitkin. Nopeusrajoitukset Bundesstraßeilla ovat matalampia (toisaalta liikennemäärätkin ovat huomattavasti pienempiä), tiet hyväkuntoisia ja maisemat usein paljon viehättävämmät kuin Autobahnilla (joskin A8 on tässä suhteen virkistävä poikkeus).
Alkumatka eteni hyvin baijerilaisessa maalaismaisemassa Erdingin ja Wasserburgin ohi kohti Rosenheimia, josta liityimme pienen kaupunkiruuhkan jälkeen mukaan A8-moottoritien ruuhkiin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisimme ehkä voineet välttää hieman ruuhkia kiertämällä Chiemsee-järven pohjoispuolta jatkaen pienempiä teitä lähemmäs Itävallan rajaa, esim. Siegsdorfiin saakka.
Rajanylitys ja loppumatkan liikenne sujuivatkin sitten ihan leppoisasti huristellessamme Autobahnia melkein perille asti, vain viimeiset 20 km Radstadtista oli pienempää vuoristotietä ylös Obertauerniin (1740 mpy).
Mutta miten siis autoilu alppimaisemissa ja niitä kohti matkatessa talvella, sitähän lupasin tässä myös sivuta…
Ihan kylmiltään emme lähteneet talviautoilemaan Saksaan & Itävaltaan; kokemusta autoilusta Saksan Autobahnoilla on ennestäänkin useilta kesämatkoilta. Jos ei Autobahneista ole ennestään kokemusta A8-moottoritie Baijerissa on sikäli hyvä paikka aloittaa Autobahnura, että Münchenin ja Salzburgin välillä tie on suurelta osin kaksikaistainen ja siinä on osittain myös nopeusrajoituksena 120 km/h. Eli moottoritie ei siinä mielessä poikkea kovin paljon meidän kotimaisista, tosin autoja on huomattavan paljon enemmän ympärillä koko ajan.
Alla listamuodossa muutamia asioita, joita on hyvä muistaa kun lähtee talvella autolla alppilomalle:
- Varaa tarpeeksi iso auto, jotta kaikki matkatavarat mahtuvat varmaankin mukaan; meillä oli varattuna farmari (kokoluokka VW Golf Variant tms.), käytössä meillä oli kuitenkin Opel Insignian famarimalli. Vaikkei tästä erikseen mainittu vuokrauspisteessä, epäilen että kokoluokkaa oli vuokraamon toimesta vaihdettu, sillä käsittääkseni kyseinen auto vastaa lähinnä VW Passat Variantin kokoluokkaa.
- Muista vakuutukset. Itse maksamme aina CDW’n (Colission Damage Waiver, auton vahinkovakuutus) täydellä omavastuun poistolla, jotta ei tarvitse vuokra-autojen mahdollisista naarmuista stressata – ainahan nämä eivät valitettavasti ole itse aiheutettuja, ja yleensä näistä kiistellessä vuokraamon kärsivällisyys väittelyssä on pidempi kuin asiakkaan. Muista myös PAI (Person Accident Insurance, auton matkustajien vakuutus), jos eivät omat perusvakuutukset ole kunnossa. Tosin matkaillessa ei voi liikaa korostaa kunnon matkavakuutuksen tärkeyttä. Meillä on jatkuvasti voimassa olea matkavakuutus, mikä on ehdottomasti edullisin vaihtoehto kun matkailu kuuluu olennaisesti harrastuksiin.
- Varmista, että autossa on talvirenkaat (mikä tarkoittaa Saksassa kitkarenkaita nastarenkaiden ollessa kiellettyjä)
- Vignette eli moottoriteiden käyttömaksutarra vaaditaan Itävallan moottoriteillä. Tarra myydään jo Saksan puolella lähempänä rajaa sijaitsevilla rastipaikoilla ja huoltamoilla. 10 päivän tarra maksaa n. 8 euroa.
- Turvaliivit kuuluvat pakollisiin varusteisiin Saksassa ja Itävallassa, joten tarkista että vuokra-autossa on sellaiset.
- Virkein ja tottunein kuljettaja rattiin!
- Liikenneradio; tästä ei ehkä ole niinkään isoa apua, koska isompia reittimuutoksia ei ehkä kuitenkaan tule tehtyä, mutta tietääpähän ainakin mitä on odotettavissa!
- Virkistä muistia yleisten nopeusrajoitusten suhteen (alla olevat yleisrajoituksia, mikäli ei muuta erikseen määrätä)
- Saksa: taajamissa 50 km/h, taajamien ulkopuolella 100 km/h, moottoriteillä suositus 130 km/h
- Itävalta: taajamissa 50 km/h, taajamien ulkopuolella 100 km/h, moottoriteillä 130 km/h
Mitä jos tulee huono ajokeli…?
Jos olet menossa korkealle/selkeästi vuoristoiselle alueelle varaa matkaan lumiketjut.
Meillä on onneksi käynyt aina hyvä tuuri kelien suhteen, ollessamme hiihtomatkalla vuokra-autolla liikenteessä. Tällä kertaa pääsimme myös Autobahnia pitkin miltei perille asti kohteeseen.
Oli keli mikä tahansa on aina kuitenkin hyvä muistaa se ainoa tärkeä asia: Varaa riittävästi aikaa, jotta on marginaalia mikäli matkanteko hidastuu (tai jopa pysähtyy) liikenneruuhkien tai huonon ajokelin takia.
No entäpä liikenneruuhkat sitten…?
Lauantai on hiihtokohteissa vilkkain vaihtopäivä, eli jos voit ajoittaa oman vaihtopäiväsi perjantaille tämä todennäköisesti vähentää moottoritieruuhkissa istumista.
Mikä ihmeen IG-L (voi lukea vaihtuvan nopeusrajoituskyltin yhteydessä Itävallassa)…?
Tämä kryptinen lyhenne tulee käsitteestä ”Immissionsschutzgesetz Luft” , ja tarkoittaa että nopeus on rajoitettu ilman korkeiden hiukkaspitoisuuksien takia.
Ei kai rajatarkastuksiin tarvitse varata aikaa kahden Schengen-maan välillä…?
Tähän voi vastata lyhyesti ja etenkin Itävallasta Saksan suuntaan: Tarvitsee!!!
Rajanylitys pienemmän raja-aseman kautta ei olisi menomatkalla säästänyt aikaa, sillä tämänhetkiset, tiukemmat raja-tarkastukset ovat Itävallasta Saksan suuntaan. Sitä vastoin olisimme ehkä säästäneet paluumatkalla Itävallasta Saksaan jonkin verran aikaa kiertämällä esim. Freilassingin pienemmän raja-aseman kautta. Toisaalta tämä olisi pidentänyt matkaa ja koska Freilassingissakin oli liikenneradion mukaan ruuhkia arvoitukseksi jää josko todellisuudessa olisimme säästäneet siinä loppujen lopuksi mitään.
Jatkossa (mikäli rajatarkastukset jäävät pysyviksi) pitänee Itävallan ollessa suuntana harkita lentoa suoraan perille, esim. Norwegianilla on Helsingistä suorat lennot Salzburgiin talvikaudella.
Ja alun kysymykseen vastaus: Fly&drive-autoloma on hyvä vaihtoehto talvellakin ja olimme (jälleen kerran) tyytyväisiä omatoimivaihtoehtoon alppilomalla. Emme tosin missään nimessä tyrmää myöskään pakettimatkaa (jollaisina olemme tehneet myös useita hiihtomatkoja); hyvänä puolena näissä on, ettei itse tarvitse jännittää aikatauluja tai keliosolosuhteita ja vastuu lennolle ehtimisestä on matkanjärjestäjällä.
2 kommenttia
Me oltiin omalla autolla talvireissussa Ruotsi – Tanska – Saksa – Hollanti – Belgia ja taas Saksan kautta takaisin reilu vuosi sitten eli joulukuussa 2014. Motareilla puikkelehdittiin sujuvasti ja oli helppo huomata miten nopeasti se vauhtisokeus iskee, kun alle 160 km/h vauhti tuntui köröttelyltä 😀 Aikamoisia kaistanvaihteluitakin nähtiin ja mentiinhän meistä tuollakin vauhdilla vähän väliä heittämällä ohi, ei mikään ihme että kolareita tapahtuu. Siipasta se 160 km/h tuntui hyvältä, kyllähän me kokeiltiin paljonko omasta kaarasta irtoaa, mutta tuota pidettiin perus matkantekovauhtina baanalla ajettaessa. Hampurin ja Bremenin välillä A1:llä oltiin menomatkalla reilut 3 tuntia käytännössä aivan jumissa, alle kilometri edettiin sinä aikana.
Cellen pikkukaupungissa paikallinen pariskunta huomautti meille, ettei Saksassa saa ajaa nastarenkailla. Hups 😀 Ei tosiaan tiedetty. Turvaliiveistä luin nyt vasta ensimmäistä kertaa.
Rajanylitykset on todella muuttuneet nykyisen pakolaistilanteen myötä. Vielä meidän reissun aikaan valtion rajan ylityksen huomasi useimmiten siitä, että liikennemerkit olivat erinäköisiä. Missään ei pysäilty tai pysäytetty kertaakaan, kun edestakaisin sukkuloitiin. Jos olisi pysäytetty, olisi ehkä jääty kiinni niistä renkaistakin… ?
Eli teillä oli ilmeisesti hieman pidempi automatka?
Totta on, että vauhtisokeus iskee nopeasti korkeammissa nopeuksissa. Niin kauan kun liikenne sujuu tämä vielä menettelee kunhan tämän tiedostaa ja auto on hallinnassa & olosuhteet hyvät. Vaaratilanteet Saksan moottoriteillä tulevat usein siitä, että hyvin sujuva matkanteko voi yhtäkkiä tyssätä kuin seinään, ja silloin 160 km/h antaa melko vähän aikaa reagoida.
Itse emme onneksi ole koskaan joutuneet ihan niin kauan istumaan ruuhkassa kun te A1’llä.
Meillä tosiaankin rajanylitysruuhka paluumatkalla viivästytti meidän etenemistä tällä kertaa n. 1 1/2 h.