Tukholma – ihana nähdä jälleen pitkästä aikaa!

Piipahdimme ensimmäisenä adventtiviikonloppuna Tukholmassa. Edellisestä kerrasta oli jo ehtinyt kulua yli kaksi vuotta – itselle ihan käsittämättömän pitkä väli, jollaista ei ole minulla ollut ala-asteen jälkeen. Kävin Tukholmassa säännöllisesti työmatkoilla melkein viidentoista vuoden ajan, joten Tukholmasta on tullut itselle hieman kuin toinen kotikaupunki.

Tällä kertaa teimme menomatkan lentäen, yövyimme Tukholmassa ja tulimme laivalla kotiinpäin; loistava yhdistelmä, joka antaa hieman enemmän aikaa perillä Tukholmassa kuin perinteinen ”Päivä Tukholmassa”-risteily, mutta yhdistää samalla matkaan risteilyn parhaat puolet – eli pitkä ilta laivan palveluista nauttien, mahdollisuus taxfree-ostoksiin sekä aina yhtä rakkaat merimaisemat (jotka rehellisyyden nimissä tähän aikaan vuodesta rajoittuvat enimmäkseen aamun tunteihin).

Helsinki-Vantaa oli tällä kertaa yllättävän hiljainen ja perjantai-aamupäivällä ja oli jotenkin surullista nähdä kuinka monet liikkeet olivat suljettuja normaalien matkustajamäärien puuttuessa vielä. Arlandaan laskeuduttuamme tuntui kuin olisi tullut eri maailmaan: väkeä oli liikkeellä ruuhkaksi asti eikä maskeja näkynyt. Tuntui jollain tavalla ihmeelliseltä, miten erilainen maailma voi olla vain tunnin lentomatkan pässä Helsingistä. Arlanda Express oli puolestaan miltei tyhjä, mutta edelleen yhtä nopea ja näppärä tapa matkata keskustaan kuin ennenkin. Hyppäsimme ratikkaan kohti Nybroplania. Matkaliput hoituvat muuten nykyään kaikkein näppärimmin Arlanda Expressin ja SL:n apeista.

Tällä kertaa olimme varanneet huoneen Nybroplanilla sijaitsevasta Radisson Collection Strand Hotel’ista – yksi Tuhkolman hotelleista, jossa en ollut vielä aiemmin yöpynyt. Jätettyämme laukut hotelliin suuntasimme Djurgårdenille; SL:n lippu on voimassa 75 minuuttia, joten ehdimme jatkamaan ratikalla vielä samalla lipulla. Moni näkyi suuntaavan Skansenin joulumarkkinoille jotka avautuivat samana päivänä kun olimme Tukholmassa (Skansenin joulumarkkinat ovat tänä vuonna avoinna pe-su kaikkina neljänä adventtiviikonloppuna), me olimme kuitenkin päättäneet jättää tällä kertaa Skansenin markkinat väliin. Jatkoimme raitiovaunulla Skansenin pysäkin ohi päättärille asti, josta jatkoimme kävellen Rosendalin puutarhaan.

Rosendals Trädgård on viehättävä käyntikohde kaikkina vuodenaikoina, mutta kasvihuoneessa sijaitseva kahvila on mielestäni erityisen tunnelmallinen juuri talvikaudella. Maittavan keittolounaan jälkeen piti tietysti vielä käydä leipomon yhteydessä toimivassa herkkupuodissa, jossa hyllyt notkuvat aina kaikenlaisia herkkuja – monet puutarhan omaa tuotantoa.

Suuntasimme takaisin keskustaan kävellen, ja poikkesimme Nordiska muséetille kahville. Tiesitkö, että kahvilaan pääsee vaikkei itse museoon tutustuisikaan – kysy ”kahvilatarraa” lipunmyynnistä! Nordens Paris -näyttely olisi voinut kiinnostaakin, mutta päivän liput oli siinä vaiheessa jo ehditty myydä loppuun. Kaunista katseltavaa oli kuitenkin tarjolla upean joulukuusen muodossa; hauskana yksityiskohtana vanhan rakennuksen sisäkattoon on tuotu moderni vivahde projisoitavien maisemavideoiden muodossa.

Djurgårdenille on tullut sitten viime käynnin myös muutamia uusia käyntikohteita: Vrak-museo sekä Liljevalchin Taidehallin laajennusosa – näihin pitää palata joskus tulevilla reissuilla.

Jatkoimme iltapäivä kävelyä Östermalmilla yhteen kestosuosikkikauppaan, johon pitää päästä  etenkin joulun alla: Eje’s Choklad. Jos et ole käynyt tässä pienessä suklapuodissa – käy ihmeessä seuraavalla kerralla kun suuntaat Tukholmaan. Tämä on suklaanystävän taivas! Östermalmilla kävellessä ei voi kun ihailla kaikkia kauniita vanhoja taloja, komeiden lasiovien läpi näkyviä upeita porraskäytävänäkymiä ja kivijalkakauppojen kauniita näyteikkunoita. Yksi upeimmista jouluikkunoista  oli Sibyllan’s Kaffe & Tehandel.

Kurkkasimme nopeasti sisään Östermalmshalleniin, mutta päätimme palata tustumaan halliin tarkemmin vasta lauantaina.

Levähdettyämme hetken hotellilla suuntasimme illalliselle. Poikkesimme At Six -hotellin rentoon ja kodikkaaseen Blanche & Hierta-baariin, jonka pehmeässä valossa skumppalasillisen nautti mielellään. Kesäkaudella valinta olisi ollut S.U.S.-kattobaari, joka on itsellä vielä toistaiseksi jäänyt katsastamatta.

Illallispöydän olin varannut marraskuun alussa avattuun Fat Cat-ravintolaan, uudessa Space-keskuksessa Sergelin torin laidalla. Ravintola luonnehtii keittiönsä japanilais-korealaiseksi, mutta ranskalaisella twistillä. 

Ruoka oli erinomaista, värikästä ja raikasta. Annokset olivat reilun kokoisia ja etenkin pääruokasi nautitut liha-annokset olivat kypsyydeltään täydellisiä. Myös tarjoilijan suosittelema jälkiruoka oli erinomainen ja kruunasi onnistuneen illallisen.

Myös palvelu oli erittäin miellyttävää ja sujuvaa vaikka ravintola oli aivan täynnä. Jotenkin juuri tämä ravintolan täyttöaste tuntui hieman ihmeelliseltä  etenkin kun pöydät olivat hyvin lähekkäin eikä kukaan näyttänyt liiemmin muistavan C-pöpöä ja olevan moksiskaan etäisyyksien pitämisestä.

Tämä olikin ihan yleisesti silmiinpistävää Tukholmassa – nimittäin naapurimaamme selkeästi täysin erilainen suhtautuminen pandemiaan. Tukholmassa emme voineet olla hieman ihmettelemättä niin maskittomuutta kuin etäisyyksien pitämisen unohtumista. Viereisessä pöydässä kuultu keskustelu uudesta virusmuunnoksesta vahvisti käsitystä erilaisesta asennoitumisesta: omikronista puhuttiin kuin se olisi jokin maapallon toisella puolella esiintyvä asia, joka ei kosketa Ruotsia.  En voi silti sanoa, että olisin missään vaiheessa tuntenut oloani turvattomaksi, mutta paljoltihan tämä on myös omasta asennoitumisesta kiinni. Itse ajattelen, että rokotukset antavat niin hyvän suojan kuin tällä hetkellä on mahdollista, ja meidän on vaan pakko oppia elämään tämän pöpön ja epävarmuuden kanssa.

Pikkujouluperjantai näkyi Tukholman illassa niin upeina jouluvaloina kuin iloisena juhlintana isommissakin porukoissa – aivan kuten silloin ennen…

Lauantaipäivä joulumarkkinatunnelmissa

Radisson Strandin erinomaisen aamiaisen jälkeen oli aika suunnata joulumarkkinoille. Olimme päättäneet käydä Hovitallin joulumarkkinoilla, joilla emme ole aiemmin käyneet. Kyseiseet markkinat ovat sikäli erikoislaatuisemmat, että ne järjestetään vain yhtenä viikonloppuna ennen joulua. Korttelin kokoinen, tiilimuurien ympäröimä Kungliga Hovstallet sijaitsee Östermalmilla, aivan Dramatenin takana. Ulkoapäin alueen kokoa ei ehkä ihan heti hahmota, mutta muurien sisäpuolelle tultuaan alueen laajuus aukeaa. Joulumarkkinoiden myyjät oli sijoiteltu ympäri tallia niin sisälle kuin uloskin, ja tarjolla oli runsaasti niin käsitöitä kuin ruokaakin.

Joulumarkkinoiden sisäänpääsymaksulla pääsee myös tutustumaan Hovitallin upeisiin vaunukokoelmiin (tämä on mahdollista myös muutenkin kuin joulumarkkinoiden aikaan opastetuilla kierroksilla viikonloppuisin.)

Hevosvankkureiden lisäksi esillä on myös kaksi kuninkaallista edustusautoa; toinen kuningashuoneen vanhin edustusauto Daimler vuodelta 1950 ja toinen Cadillac Fleetwood Seventy-Five Limousine vuodelta 1969, joka on samanlainen kuin Kekkosella oli meillä aikoinaan käytössään. Autotallissa saimme myös juttutuokion autoista Pohjanmaalta kotoisin olevan, hovin pitkäaikaisen kuljettajan kanssa.

Joulumarkkinoilta suuntasimme Östermalmshalleniin. Olen aina pitänyt Östermalmshallenista, ja odotukset parin vuoden remontin lopputuloksesta olivat korkealla kaikkien nähtyjen kuvien perusteella olivat korkealla. Itse halli ei pettänyt – upea rakennus ja sykähdyttävän kaunis kokonaisuus. Pieni kriittinen kommentti ehkä itsellä kuitenkin on, sillä hallista on mielestäni tullut nyt enemmänkin yhtaä suurta ravintola-aluetta, jota isoksi osaksi muutamat yritykset hallitsevat. Toki ulosmyyntiäkin on edelleen hallin herkkuja notkuvista tiskeistä, mutta jotenkin tuntuu että pääpaino on nykyään ravintolatoiminnassa (joka oli kyllä ennenkin isossa roolissa Östermalmshallenissa).

Östermalmilla kannattaa muistaa, että herkkukauppoja on myös hallin ulkopuolella, esim. ihana ranskalainen juustokauppa Androuet (jolla on myymälät myös NK Saluhall’issa ja Södermalmilla).

Sunnitelmissa oli myös käynti Svenskt Tenn’in myymälässä Strandvägenilla, mutta liki satametrinen jono (asiakasmäärärajoitusten takia) sai meidät toisiin aatoksiin ja jätimme käynnin seuraavaan kertaan. Sen sijaan poikkesimme Nordiska Galleriet’iin nauttimaan hetkeksi silmäkarkista.

Tällä kertaa väliin jäi myös toinen Östermalmin suosikkikohteista – Eataly – seuraavaan kertaan…

Kahvit kävimme juomassa Nationalmuseumissa, jossa on aina yhtä kiva käydä –  ihan jo rakennuksen takia. Ja vaikkei näyttelyihin sen enempää tutustuisikaan aina ehtii ainakin ihailla upeaa patsaspihaa, portaikkoa sekä upeasti modernia ja vanhaa arkkitehtuuria peruskorjauksen jälkeen yhdistävää rakennusta. Myös nopea piipahdus museokaupassa on aina hauska lisä.
Nationalmuseum muuten kuuluu ilmaisiin museoihin (paitsi tietysti erikoisnäyttelyt; tällä hetkellä meneillään oli näyttely ”Scandinavian Design & USA”)

Tämän jälkeen olikin jo aika suunnata kohti Värtanterminaalia ja odottavaa Silja Symphonya. Nousimme Dramatenin edustalla bussiin nro 76, jota tulee harvemmin muistettua. Yleensä olemme menneet keskustasta joko bussila nro 1 tai Tunnelbanalla Gärdetille. Linja nro 76 liikennöi Värtanin terminaalista Frihamemnenin ja Strandvägenin kautta Ljusterögatanille (Södermalmilla), eli kätevä yhteys etenkin jos on suuntaamassa esim. Gamla Staniin tai Södermalmille.

Oli ihanaa olla taas pitkästä aikaa laivalla: käyskentelyä Promenadella, tutustumista pikkumyymälöiden tarjontaan, kierros Taxfreessä, illallinen Tavolatassa ja yömyssyt varsin onnistuneesti uudistetussa keulabaarissa. Pikkujouluilta oli ravintoloissa varsin vauhdikas, joten me vetäydyimme jo hieman ennen Maarianhaminaa hyttiin yöpuulle. Erikoisaamiainen Tavolatassa tarjosi taas saman kuin ennenkin; rauhallisen, kiireettömän tunnelman johon mielelläni panostan.

Aamulla laivalla kuulutettiin, että rajatarkastukset oli omikron-virusmuunnoksen takia palautettu ja kaikkien matkustajien koronapassit tarkastettaisiin. Itse tarkastus sujui suhteellisen nopeasti joskin turvavälien pitäminen maihinnousuputkessa oli kyllä enemmän teoreettista ja edelleenkin ihmettelen miksei passeja tarkasteta QR-koodilla… Täyttämäämme Finnentryä ei kukaan kysellyt, mikä ehkä hieman ihmetytti itseäni.

Kaikenkaikkiaan Tukholman viikonloppumatka tarjosi tervetulleen tauon arjessa, jossa nautimme täysin siemauksin niin Tukholman tunnelmasta, joulumarkkinoista kuin laivamatkasta pitkästä aikaa.

Miten sinä toteutat mieluiten Tukholman matkan – lentäen, laivalla vai yhdistelmänä?