Arvaattekin varmaan otsikon perusteella, että viittaan eduskuntavaaleihin ja äänestämiseen. Vastaankin heti omaan kysymykseeni, että äänestäminen on mielestäni sekä oikeus että velvollisuus, enkä perustele tätä sen enempää, vaan luotan lukijoiden omaan päättelykykyyn. Varmuuden vuoksi suuntaankin antamaan ääneni ennakkoon jo tänään, sillä sunnuntaina on muuta menoa, joka saattaa estää uurnilla käynnin.
Itsellä äänestäminen ei siis vaadi suurempaa päätöstä, mutta sitä vastoin jonkin verran harmaita hiuksia aiheuttaa oman ehdokkaan löytäminen. Äänestäkö puoluetta vai edustajaa? Mikä aihe vaikuttaa painavimmin omaan päätökseeni ehdokkaasta? Mitkä ovat realistisia lupauksia? Onneksi vaalikoneet voivat tänä päivänä helpottaa tätä kartoitusta jonkin verran, mutta silti minun on edelleenkin (onneksi) tehtävä lopullinen päätös siitä, minkä numeron äänestyslipulleni piirrän. Numero, jonka minä uskon edustavan parasta kykyä hoitaa yhteisiä asioitamme.
Kukaan ei ole täydellinen, eikä minunkaan tarvitse tehdä täydellistä päätöstä valitessani ehdokasta. Tuskin pystyn sen tekemäänkään. Aivan kuten äänestäjätkin myös kansanedustajat ovat ihmisiä, ja vaikka kuinka vilpittömästi ehdokkaat kampanjoinnissaan antavatkin lupauksia me kaikki tiedämme, että niiden pitäminen ei koskaan onnistu 100%’sesti. Toivon kuitenkin, että oma ehdokkaani tekee parhaansa lupauksiensa lunastamiseksi; enempää ei voi keneltäkään pyytää (eikä mielestäni myöskään vähempää vaatia) kuin parhaansa tekemistä, asiassa kun asiassa. Se riittää. Aina.
Lähipiirissäni on hieman tuhahdeltu ”elämäntapakansanedustajille”, viitaten kansanedustajiin, jotka ovat istuneet monta kautta eduskunnassa eivätkä ole tehneet ”oikeita töitä”. Tässäkin pätee mielestäni kultaisen keskitien sääntö: Kansanedustajilla olisi tärkeää olla suhde työssäkäyvän ihmisen ns. ”normaalielämään” ihan omakohtaisesti, toisaalta kannattaa ehkä muistaa että kansanedustajan tehtävä on työ siinä kuin muutkin, jonka hoitaminen vaatii myös omanlaisensa työn osaamista. Sen syvemmin kansanedustajan työtä tuntematta, uskoisin siihenkin hommaan pätevän samat lainalaisuudet kuin muihinkin töihin, että kestää vuoden kaksi ennen kuin on työnteon kautta päässyt työhön sisään. Siksi useamman kuin yhden vaalikauden kokemus työstä eduskunnassa ei mielestäni ole pelkästään negatiivista.
Suomi on hieno maa, jossa demokratiamme antaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet asettua ehdolle. Päättäjiämme on (myös vaalien välillä) helppo lähestyä ja tämä en eri some-kanavien kautta helpottunut viime vuosina entisestään. Maamme ja kansamme dna’ssa on yhteen hiileen puhaltamisen perinnettä sekä sisukkuutta ja pienenä kansana olemme pystyneet erottumaan maailmalla kohtalaisen hyvin monellakin alueella.
Siksi minulle on tärkeä antaa tänään ääneni – Suomelle!
PS. London and beyondin Leena pohdiskeli mielestäni hyvin viime viikolla ulkomailla äänestämistä käsitellessä postauksessaan äänestämistä yleensäkin, kannattaa klikata lukemaan!
