Helmikuun alussa vietimme pitkästä aikaa viikonlopun Tukholmassa. Teimme Tukholman visiitin tällä kertaa lentäen, jotta aikaa jäisi hieman enemmän kohteeseen. Viikonlopun aikana liikuimme enimmäkseen Vasastanissa, joka valikoitui alueeksi tällä kertaa pitkälti hotellin takia.
Lähdimme matkan perjantaina iltapäivällä ja vaikkakin ensimmäinen päivä jää tällä tavalla hieman puolikkaaksi viikonlopun vietto toisaalta kirjaimmellisesti ihan kuin lennossa. Helsinki-Vantaan uuden, nopean turvatarkastusalueen ansiosta perjantairuuhkakaan ei tuntunut kovin pahalta vaikka väkeä oli selkeästi taas ihan kiitettävästi liikkeellä. Tukholma on siitäkin kiva kohde, että tunnin lento siirtää ihan eri maisemaan ja tunnelmaan kuninkaallisessa pääkaupungissa.
Arlandan kakkosterminaali ei ole minua koskaan oikein innostanut pelkistetyllä tyylillään, vaikkakin se on ihan kohtuukivan näköinen. Matkatavaroita jouduimme odottelemaan yllättävänkin kauan, mutta niiden saavuttua matka keskustaan sujuikin sitten käden käänteessä Arlanda Expressin kyydissä – hinnakas (420 SEK/suunta kahden hengen yhteislipulla), mutta nopea (18 minuuttia).
Sinänsä hotellimme oli ihan käveltävän matkan päässä Centralstationilta, mutta valitsimme loskaisessa säässä ihan mukavuussyistä matkatavaroiden kanssa maanalaisen. Viimeistään T-Centralenin väenpaljoudessa muistui taas mieleen, että Tukholma on Helsinkiin verrattuna oikeasti suurkaupunki.
Olimme varanneet kaksi yötä Vasastanissa sijaitsevasta todella viehättävästä Hotel Ruth’ista. Tästä boutique-hotellista on tulossa aikanaan erillinen esittelypostaus Tukholma.fi -sivustolle.
Tässä vaiheessa kuitenkin jo vahva suositus hotellille: viihtyisä, kodikas, kauniisti sisustettu ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: mikä aamiainen kotonatehtyine kermakakkuineen!
Vasastan – kotoisa taviskaupunginosa
Vasastan ei ehkä ole ensimmäinen alue, jota tulee katsottua kun on suunnittelemassa viikonloppumatkaa Tukholmaan. Kannattaisi, sillä minun mielestäni alueella pääsee lähelle Tukholmaa ja tukholmalaisten arkea. Alueella on paljon pieniä kivijalkakauppoja, pikkuravintoloita ja -kahviloita ja täällä on tavallisen elämän tuntua suurkaupungin pienellä rosoisuudella sopivasti höystettynä.
Päästyämme Surbrunnsgatanille kirjauduimme nopeasti hotelliin, veimme matkatavarat huoneeseen ja jatkoimme melkein heti Odenplanin suuntaan tarkoituksena poiketa johonkin lasilliselle ennen illallista.
Perjantai-iltana oli paljon väkeä liikkeellä afterworkin merkeissä, ja Vinbaren Grus Grus (klassikkoravintola Trananin sisarravintola) oli tupaten täynnä. Tarjolla ei ollut kuin seisomapaikkoja isomman viininmaistelupöydän ääressä, mutta lasillisen nauttimiseen tämä kelpasi meille mainiosti. Tämä viinibaari panostaa käsityönä tuotettuihin viineihin ja harvinaisempiin rypälelajeihin. Iloisessa puheensorinassa ilta alkoi mukavissa tunnelmissa ja laseihin kaadetut meille tuntemattomammat kuohuvat (mm. slovakialaista kuohuvaa) osoittautuivat todella mukaviksi tuttavuuksiksi.
Odenplanilla Tukholma näyttäytyy mielestäni erilaisena, vaikka matkaa Sergelin torille on vain pari kilometria. Kaukana ovat ydinkeskustan paraatikatujen luksusliikkeet, tilalla pienemmät erikoisliikkeet, taviskahvilat ja etnoravintolat.
Iltapalaksi olimme jo etukäteen suunnitelleet käyvämme maistamassa Visbyssä alkunsa saaneen Creperie & Logi-ravintolan crepes’ejä (apua; miten tämä nyt oikein taivutetaan oikeaoppisesti…?). Näitä olisi ollut saatavilla hotellin ravintolan puolella, sillä Hotel Ruth tekee yhteistyötä vastapäätä sijaitsevan ravintolan kanssa. Olimme varanneet pöydän hotellin ravintolaan, mutta ajattelimme kuitenkin käydä kokeilemassa onneamme, josko vapaa pöytä olisi löytynyt myös kadun toisella puolella. Löytyihän se, ja varsin mukavakin ravintolan hämyisässä ja hieman boheemissa tunnelmassa nautimme maistuvat suolaiset galettet. Valikoimaa on muuten niin suolaisista galetteista kuin makeista crepes’eistä enemmän kuin riittävästi ja maku oli todellakin kohdillaan.
Lauantaina aamupäiväkävelylle Östermalmille
Maukkaan ja runsaan aamiaisen jälkeen suuntasimme kävelylle yhteen suosikkiosoitteeseemme Tukholmassa: Erik Dahlbergsgatanille, jossa sijaitsee aivan hurmaava suklaakauppa Ejes Choklad. Tämä viime vuonna 100 vuotta täyttänyt perheyritys (joka on muuten myös kuninkaallinen hovihankkija) valmistaa konvehdit käsityönä liikkeen takahuoneessa ja palvelu on kiireetöntä ja sydämellistä; satunnaisenakin kävijänä tuntee itsensä vanhaksi tutuksi kun myyjien kanssa valitaan yhdessä konvehteja. Jos tämä suklaakauppa ei ole sinulle ennestään tuttu kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa ensi kerralla kun olet Tukholmassa!
Suklaakassin kanssa suuntasimme parin korttelin päässä sijaitsevaan Fältöversten-ostoskeskukseen, josta hypääsimme Karlaplanin asemalla Tunnelbanaan kohti Centralenia. Kyseisenä lauantaina oli muuten viimeinen päivä kun vanhanmalliset maanalaisen junat liikennöivät Ropstenin linjalla; valitettavasti nämä vanhat vaunut ajoivat vasta iltapäivällä näitä viimeisiä vuoroja, joten niiden viimeiset vuorot jäivät meiltä näkemättä.
Mall of Scandinavia – se astetta isompi kauppakeskus
Centralenilla suuntasimme maanalaisen asemalta vielä syvemmälle, Pendeltåg-junien asematasolle. Kymmenen minuutin matkan päässä Solnassa olikin päivän seuraava kohteemme, Westfield Mall of Scandinavia, jolla nimellä tämä pohjoismaiden neljänneksi suurin ostoskeskus nykyään tunnetaan. Vaikkakin kauppakeskus sijaitsee keskustan ulkopuolella, sinne hurauttaa Pendeltågilla Centralstationilta vain 7 minuutissa.
Yli 200 liikkeen joukossa löytyy niin luksusbrändejä kuin ruokakauppoja, tämän lisäksi yli 40 ravintolaa sekä Pohjoismaiden ensimmäinen iMax-teatteri. Väkeä oli lauantaina liikkeellä todella paljon, joten kanta-asiakkuuteen sisältyvä narikkapalvelu kannattaa hyödyntää – shoppailu ilman talvisia ulkovaatteita on huomattavasti mukavampaa. Aikaa täällä kuitenkin vierähtää kuin huomaamatta useampikin tunti, mikä kannattaa huomioida mikäli tänne suuntaa ”Päivä Tukholmassa”-risteilyn yhteydessä.
Matkalla takaisin hotellille satuin huomaamaan, että samassa korttelissa hotellimme kanssa sijaitsi Golfbaren by Swing, jonka tiesin ennestään. Kävimme nopeasti kurkkaamassa ravintolaa, joka sattui samana päivänä viettävän 7-vuotissynttäreitään.
Ovi, joka johtaa kellaritilassa sijaitsevaan ravintolaan on melko huomaamaton, mikä sopii sinänsä hyvin, koska ravintolan teema mukailee 1930-luvun salakapakoita. Ravintolan varsinainen teema on kuitenkin minigolf, jota pelataan vihreän nurmimaton päällystämillä radoilla. Jälkipelit voi käydä baarissa vaikka pizzan ääressä, ja iltapäivisin ravintolassa on tarjolla nykyään myös Afternoon Tea.
Illalliselle Lähi-Idän makujen pariin
Illallisen olimme varanneet hotellimme vieressä sijaitsevasta Byblos-ravintolasta, yhdestä Vasastanin monista kortteliravintoloista. Ravintola osoittautui ihan kelvoksi valinnaksi: ravintola oli viihtyisä, palvelu sydämellistä ja ruoka oli hyvää – joskin sitä oli aivan liikaa – kuten libanonilaisissa meze-ravintoloista yleensä.
Sunnuntaikävelyllä Vasastanissa
Kiireettömästi nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme päiväkävelylle Vasaparkenin suuntaan, päämääränä yksi kaupungin uusimmista museoista joka esittelee holokaustia. Sveriges museum om Förintelsen avattiin kesällä 2023 ja sijaitsee tällä hetkellä väliaikaisissa tiloissa samassa talossa, jossa on myös Bonnierin taidehalli. Museon on tarkoitus siirtyä jollain jänteellä uusiin, omiin tiloihin. Tämä on varmaankin hyvä, sillä museon nykyinen sijainti on kieltämättä hieman syrjässä.
Tämänhetkinen näyttely ”Sju liv” esittelee seitsemän Ruotsiin evakkoon tulleen ihmisen tarinan ja muistuttaa samalla siitä, kuinka tärkeää on että emme unohda.
Itselle museon suurin anti oli AI-tekniikalla toteutettu videoinstallaatio, jossa sai videoscreenin edessä esittää kysymyksiä Auschwitzissä vangittuna olleelle Elisabeth Citromille, joka muutti Ruotsiin vuonna 1956. Hieno ja toimiva toteutus, jossa nykytekniikkaa hyödynnetään uudella tavalla museossa.
Holokaust-museon synkästä aiheesta jatkoimme sunnuntaikävelyä talvisen harmaassa Tukholmaa. Poikkesimme lounaalle La Neta-tacoravintolaan. Tämä kellaritilassa ravintola on rosoinen ja hälyisä, mutta autenttisen tuntuisessa paikassa tacot ja quesadillat maistuvat erinomaisilta.
Jatkoimme Drottninggatania pitkin takaisin kohti hotelliamme. Täällä pohjoispäässä kadun luonne on täysin erilainen kuin Sergelin torin tuntumassa – aivan kuin eri katu. Kadun tässä päässä löytyy myös yksi Tukholman viime vuosien uusista tulokkaista konditoriarintamalla, SockerSucker. Tällä kertaa ohjelmassamme ei ollut aikaa poiketa fikalle, mutta ehdimme kuitenkin poiketa nopeasti ihailemaan konditorian versioita laskiaispullista – upeita taideteoksia, eikö?
Ylitimme Observatorielundenin kukkulan, josta avautuu hieman erilainen näkymä alas Sveavägenille.
Ennen kuin haimme laukut hotellilta ja suuntasimme lentokentälle poikkesimme vielä nopeasti sisällä Tukholman kaupunginkirjastossa. Olen kulkenut tämän arkkitehti Gunnar Asplundin suunnitteleman rakennuksen ohi lukemattomia kertoja, mutta en ollut koskaan käynyt sen sisällä. Vuonna 1928 valmistunut rakennus on yksi parhaimmista esimerkeistä ruotsalaisesta 1920-luvun tyylistä. Sisällä rakennuksen tunnusomainen, sylinterimäinen yläosa paljastaa kauneutensa: pyöreän tilan täyttävät useammassa kerroksessa kirjahyllyt. Upea tila, jonka takia kannattaa poiketa sisällä, jos liikkuu lähistöllä.
Mitä uutta tämä matka opetti?
No ainakin sen, että tuttukin kohde tarjoaa uutta, kun varaa hotellin hieman tuntemattomammalta alueelta. Suosittelen! Lisäksi aikataulu kannattaa suunnitella niin väljäksi, että se mahdollistaa myös ex-termpore poikkeamisia ja ihan rauhallista ”haahuilua” ilman lukkoon lyötyä päämäärää. Tämä takaa rentouttavan matkan.
Tällä kertaa emme oikeastaan ollenkaan käyneet Tukholman ydinkeskustassa, vaan liikuimme enimmäkseen Norrmalm-Vasastan-Östermalm -akselilla. Ehkäpä juuri siksi tuntuikin tällä kerralla siltä, että ehdimme lyhyellä, parin yön vierailulla Tukholmassa kokea paljon uusia puolia kaupungista hieman eri silmin. Samalla kun alue on ennestään tuntemattomampi on helpompi myös nauttia avoimin mielin, rennosti ja kiireettömästi maisemanvaihdoksesta.
Tukholma, rakas naapurikaupunki – miten paljon uutta nähtävää sinulle vielä onkaan…?
Onko sinulla jotain suosikkialuetta Tukholmassa ja mikä siinä viehättää?
1 kommentti
Valitettavan harvoin tulee Tukholmassa käytyä, vaikka puolisin sukulaisia sen lähellä asuukin. Vasastankin on itseltäni vielä käymättä, mutta pitää korjata tilanne seuraavalla käynnillä. Oma suosikkikaupunginosani taitaa edelleen kaikessa rosoisuudessaan olla Södermalm.