Aikaisemmassa postauksessa tällä viikolla kerroin jo, että olimme Luganon päiväretkellä pysähtyneet tutustumaan tarkemmin myös Villa Carlottaan. Como-järven rannalla, Tremezzossa sijaitseva huvila ryhdyttiin rakentamaan milanolaiselle markiisille, Giorgio II Clericille vuonna 1690. Clericin suku oli hankkinut vaurautensa tekstiilikaupalla, ja Giorgio II (joka oli myös senaattori) halusi rakentaa huvilasta perheensä menestyksen symbolin. Huvila valmistui vasta vuonna 1745 markiisin 21-vuotiaan pojanpojan, Antonio Giorgion johdolla.
Vuosien saatossa linnamainen huvila on vaihtanut useamman kerran omistajasukua, ja nykyään Villa Carlotta on kuuluisa paitsi huvilaa ympäröivästä, italialaisesta puutarhasta myös patsaskokoelmastaan. Huvilan omistajien joukossa esiintyvät Clericien lisäksi myös Sommarivan suku, Alankomaiden prinsessa Marianne sekä Sachsen-Meiningen (huvila oli prinsessa Mariannen häälahja tyttärelleen Carlottalle, tämän avioituessa Georg Sachsen-Meiningenin kanssa – siitä myös huvilan nykyinen nimi).
Erityisesti Giambattista Sommarivan aikaan (Sommariva oli varakas taiteen keräilijä joka oli myös Napoleonin ystävä) huvilaan hankittiin myös arvokkaita veistoksia, joista osa muodostaa museon nykykokoelman. Sachsen-Meiningenin kaudella huvila oli pääosin käytössä loma-aikoina; osa Sommarivan veistokokoelmasta myytiin myös tuolloin ja perhe keskittyi puutarhan kehittämiseen tuoden sinne monia harvinaisia ja eksoottisiakin kasvilajeja.
Noin 8 hehtaarin kokoiseen puistoon kannattaa varata aikaa, jotta ehtii tutustua sen kaikkiin, erityylisiin osiin. 1600-luvulle juurensa juontava italialainen puisto on sekoitus niin eri tyylilajeista kuin monenkirjavasta kasvustostakin. Erityisen kauniita ovat etenkin monet terassoidut osat, isot sitruspuiden muodostamat tunnelit. Puisto on kuuluisa myös keväisin kukkivista atsaleoista ja rododendroistaan.