Gotlannin rantaviiva lähestyi vähitellen. Samalla myös keskiaikaisen Visbyn siluetti piirtyi selkeämmäksi ja kohteet tulivat tunnistettaviksi: Keskiaikainen kaupunkimuuri, Tuomiokirkon tornit, S:t Nicolain taivasta kohti kurottavat muurinrauniot, Fiskarporten… Kohta olisimme perillä nauttimassa ruusujen kaupungin tunnelmasta.
Laivalla saapuminen Visbyhyn on sikäli oiva tapa matkata perille, että siinä myös mieli ehtii rauhassa siirtymään lomamoodiin. Laivalla kesällä myös enemmistö kanssamatkustajista on lomalla, joten tungoksesta ja väenpaljoudesta huolimatta tunnelma on varsin leppoisa; lite bättre…
Muistan ensimmäisen käyntini Gotlannissa lapsuudesta; olimme syyslomalla Gotlannissa syyskuussa 1976, ja Mao Tse-tung oli juuri kuollut Kiinassa. Muistan tämän siksi, että jossain näyteikkunassa oli esillä lehti, joka kertoi uutisen. Hassua miten tuollainen pieni yksityiskohta on jäänyt mieleen matkalta ja samalla minun mielessäni yhdistää Gotlannin ja Kiinan toisiinsa…
Tämän ensivierailun jälkeen olen käynyt Gotlannissa useaman kerran, mutta edellisen kerran saavuin Visbyhyn laivalla Ruotsin mantereelta 80-luvun lopulla.
Tunnusomaista Visbylle ja koko Gotlannille on pienimutoisuus – saari on ihmisen kokoinen: tarpeeksi iso, jotta tekeminen ja näkeminen ei lopu viikossa tai tuskin kahdessakaan ja samalla tarpeeksi pieni, jotta se tuntuisi viihtyisältä ja kotoisalta; ruotsalaisittain kiteytettynä sanaan mysig. Kesäaikaan Gotlanti on täynnä lomailijoita, mutta väenpaljoudesta huolimatta saarta leimaa tietty leppoisuus ja rauha. Suuri osa matkailijoista on ruotsalaisia, ja he ehkä osaavat kytkeä lomamoodin päälle hieman paremmin kuin me suomalaiset?
Kartalta katsottuna ei ehkä tule ajatelleeksi, että Visbyn sisäkaupunki levittäytyy rinteeseen, joten korkeuserot ovat keskustalle tunnusomaiisia. Tämä yhdistettynä mukulakiviin (jossain määrin myös portaisiin) on hyvä huomioida, mikäli seurueessa on mukana vaikeammin liikkuvia. Visbyn keskiaikaisen kehämuurin suojissa sijaitsevaan kaupunkiin nimittäin tutustutaan kävellen, onhan autoliikenne (ymmärrettävistä syistä) rajoitettu kapeilla, talojen ja kirkonraunioiden reunustamilla kujilla.
Visby on merenrantakaupunki, ja meren läheisyys on kaupungissa myös osattu hyödyntää rannan tuntumassa. Nykyaikaa edustaa aivan veden ääressä sijaitseva Kallis Beach Club, joka on rankattu Euroopan parhaimpiin rantaklubeihin. Nuorempaa juhlakansaa vetävä betoniarkkitehtuuria edustava ulkoilmaklubi elää muutaman hektisen kesäviikon, jolloin klubilla nautitaan myös monen Ruotsin nimekkäimpien artistien live-keikoista.
Rantapromenadi kaupunkimuurin ulkopuolella edustaa taas historiallisempaa Visbytä maisemiltaan. Tänne tullaan nauttimaan rauhallisesta iltakävelystä auringon laskiessa mereen. Tahti on leppoisan rauhallinen ja kiireettömyyteen kannustaa myös kaupunki joka on puistonpenkkien lisäksi täällä myös virittänyt riippukeinuja puiden väliin.
Muurissa on pieni Rakkausportti ; kansanperinteen mukaan pariskunnan, joka kulkee portin läpi tulee suudella portissa.
Visbyssä emme voineet lakata ihmettelemästä kuinka upea kokonaisuus vanha hansakaupunki on; ei rumia uudisrakennuksia (vaikka varmaan onkin melko tarkkaan säädelty mitä muurien sisäpuolella saa tehdä ja rakentaa) eikä epäonnistuneita peruskorjauksia vaan kaikki talot ja puutarhat tuntuvat kuin yhdestä sopimuksesta noudattavan samaa viehättävyyden kaavaa.
Visbyssä shoppailijalle tarjoutuu hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään, vaikka pikkukaupungissa ollaankin. Shoppailija löytää runsaasti pikkuputiikkeja, jotka myyvät käsitöitä, koruja, keramiikkaa, lasia, vaatteita… Etenkin paikallisten lammasnahka- ja villtuotteiden tarjontaa kannattaa katsastaa.
Kaupungin herkkupuotien houkutuksiin kuuluvat esim. paikalliset juustot, salmbärssylt-hillo, lampaanliha ja paikalliset yrttimausteet.
Ihan oma lukunsa herkkuliikkeiden joukossa on Kränku, vanhanajan tee- ja kahvikauppa, jonka tuoksu huumaa jo heti ovella. Tiedätte ehkä tunnusomaisen tuoksun vanhoissa herkku-kahvi-hedelmäkaupoissa…? Suosittelen käyntiä!
Hauska tuttavuus oli myös Kvinnfolki, viidentoista gotlantilaisen naisyrittäjän pyörittämä kooperatiivimyymälä, joka keskittyy käsityötuotteisiin.
Nälän tai janon yllättäessä Visbyssä ei huolta, sillä kaupungissa on Ruotsin korkein suhdeluku ravintoloita/asukas, eikä viihtyisiä kahviloita ja baarejakaan puutu katukuvasta; valinnanvaraa on lasiverannoista suojaisiin sisäpihoihin.
Kapeat kujat, keskiaikainen muuri ja ruusut. Kaikki nämä Visbyhyn liitettyjä kliseitä, mutta samalla sekä niin tosia että myös juuri niitä, jotka tekevät kaupungista niin hurmaavan. Kaikkialla on kauniita pihoja ja puutarhoja ja talojen ikkunat on somistettu viimeisen päälle; on kuin haluttaisiinkin, että kurkistetaan sisään – kilpailevatkohan talojen omistajat Visbyssä siitä, kenellä on kodikkain ikkuna ja komein puutarha
Ruusuja tuntui olevan kaikkialla, ja niinpä tähän loppuun vielä muutama ruusuinen kuva, olkaa hyvät!
Vaikka Visby on pinta-alaltaan suhteellisen pieni kaupunki, sen kujilla kiertelyyn ja ilmapiiristä nauttimiseen kannattaa varata ainakin kaksi päivää Gotlannin vierailun yhteydessä.