Krakovan matkalle lähdimme melko avoimin mielin ja nautiskelija-asenteella ilman minuuttiaikataulua. Kaksi ”must see”-kohdetta meillä kuitenkin oli: Auschwitz ja Wieliczkan suolakaivokset. Päätimme tehdä homman helpoksi, joten varasimme myös Wieliczkan retken Discover Krakowilta. Kyseessä oli iltapäiväretki johon sisältyi vaivaton nouto hotelliltamme, ajoaikaa Krakovasta Weliczkaan kertyi hotelliltamme (joka oli viimeisiä noutopysäkkejä) n. 30-40 minuuttia.
Jo ennen matkaa tiesimme, että kyseessä on todella suosittu kohde; maanalainen kaivosmuseo avattiin vuonna 1966 ja vuonna 1978 Wieliczkan suolakaivos valittiin yhdeksi ensimmäisistä UNESCO-maailmanperintökohteiksi yhdentoista muuan kohteen kanssa. Tästä huolimatta emme osanneet aavistaa että kaivoksen ympärillä olisi ihan tällainen kuhina. Ei ollut ilmeisestikään myöskään kaivosmuseo osannut varautua päivän ruuhkaan, sillä jonotus ja odotus kaivokseen laskeutumista varten venähti melko pitkäksi.
Tässä kohtaa myös pieni miinus Discover Krakowille järjestelyistä paikan päällä sekä Wieliczkaan tultaessa että sieltä lähdettäessä: Perillä opastettava ryhmä koostettiin useilla eri pikkubusseilla saapuneista ryhmistä yhdeksi isoksi ryhmäksi, eikä tämän koordinointi sujunut transferoppailta täysin sujuvasti. Etenkin informaatio siitä, missä piti olla ja milloin jäi epämääräiseksi ja tuntui, että paljon oli turhaa odotusaikaa, jonka olisi voinut käyttää aluetta kierrellen jos olisi ollut tarkka tieto siitä paljonko aikaa oli, missä piti olla ja mihin aikaan. Nyt homma meni enemmänkin siihen, että yritti sivusilmällä seurailla missä muut samassa bussissa tulleet harhailivat samoissa mietteissä. Sama juttu toistui kierroksen jälkeen. No, jollain ihmeellisellä tavalla saatiin ryhmä sekä kasaan ja jonoon kaivokseen laskeutumista varten että busseihin paluumatkaa varten.
Suolan louhinta laajemmassa kaupallisessa mittakaavassa lopetettiin kaivoksessa vuonna 1996, mutta rahaa siellä tahkotaan silti edelleen, sillä kävijöitä on vuodessa n. 1,2 miljoonaa edustaen yli 140 kansallisuutta. Museokäytössä on ainoastaan murto-osa kaivoksesta, ja normaali n. 1 1/2 – 2 tuntia kestävä turistikierros maan alla tutustuttaa kävijän veistoksiin, kaivoskäytäviin ja valtaviin maanalaisiin saleihin. Tarjolla on myös kolmen tunnin erikoiskierros (”Miners’ Route”), jossa tosin ei käydä turistikierroksen kuuluisisa maanalaisissa saleissa vaan kokeillaan kaivosmiehen työtä käytännössä oppaan johdolla.
Jonotettuamme aikamme päärakennuksen ulkopuolella oli aika lähteä laskeutumaan maan alle. Yhteensä kierroksen aikana on 800 porrasta, joista heti alkuun reipas aloitus 350 askelmalla kaivokseen laskeuduttaessa. Portaiden kävely alaspäin ei ollut paha, mutta pää meinasi mennä pyörälle koska porrastasanteiden välit olivat lyhyet.
Yhteensä kävelyä tulee n. 3 km maanalaisissa käytävissä, joiden lattiat ovat tasaiset ja helppokulkuiset. Lukuisten portaiden takia kaivosvierailua ei voi suositella huonojalkaisille. Kierros sopii lapsille, tosin pienempien lasten kanssa on hyvä muistaa, että kävelyä kertyy paljon ja rattaita kaivokseen ei voi ottaa portaiden takia. (Osa kierroksesta on mahdollista tehdä pyörätuolilla, varaus on kuitenkin hyvä tehdä etukäteen).
Mikäli ahtaanpaikan kammolle on alttiutta, en ehkä suosittele kaivosvierailua. Kaivoskierroksella ei liikuta kovinkaan ahtailla käytävillä tai tiloissa missään, mutta ajatus kävelykierroksesta yli 100 metriä maanpinnan alapuolella voi ymmärrettävästi ahdistaa jotakuta.
Lämpötila alhaalla kaivoksessa on ympäri vuoden tasaisen viileä (n. 14-16 C), joten kesällä kannattaa ainakin varata mukaan jotain pitkähihaista. Meidän käydessämme Wieliczkassa ulkona vallitsi helleaalto, eikä missään vaiheessa alhaalla kaivoksessa tullut vilu.
Taidokkaiden veistosten lisäksi kierros esittelee myös kaivosmiesten arkea; tasaisilta, hyvin valaistuilta kulkusilloilta kallioon hakattuja askelmia katsoessaan voi vain kuvitella mitä työnteko kaivoksessa on ennen aikaan ollut.
Kaivoksessa on aikoinaan ollut hevosiakin töissä; näillä oli kaivoksessa oma tallikin. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kierroksen aikana voi useassa paikassa nähdä isompiakin vuorisuolan esiintymiä, mutta yllättäen nämä ovat harmaita, sillä vuorisuolassa n. 90% on likaa.
Vuorisuola ei yllättäen ollutkaan valkoista. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kierroksen kohokohta oli käynti valtavassa salissa, jossa sijaitsee Pyhän Kingan kappeli, joka on saanut nimensä kaivostyöläisten suojelupyhimyksen mukaan. Salissa on lukuisia taidokkaita veistoksia ja reliefejä, upeita suolakiteistä tehtyjä kattokruunuja unohtamatta.
Kaivoksessa on useita kappeleita, joista yksi on Pyhän Ristin kappeli. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kuten kaikissa kunnon matkailukohteissa alhaalla kaivoksessa löytyy niin matkamuistomyymälä kuin ravintolakin; erikoisuutena on arviolta sata henkeä vetävä bankettisali.
Paluumatka taittui hissillä, ja aivan kuten kaikki muukin toiminta kaivoksessa tämäkin oli tarkkaan valvottua ja aikataulutettua. Yleensäkin vierailun aikana oli varsin levollinen olo, sillä turvallisuudesta näytettiin kauttaaltaan pidettävän erittäin hyvää huolta kaikissa vaiheissa.
Itse olen vieraillut aiemmin muissa suolakaivosmuseoissa ja niihin verrattuna Wieliczka tarjosi isommat puitteet ja huomattavasti pidemmän kävelyn maan alla (mutta myöskin moninverroin kanssaturisteja muihin käymiini kaivosmuseoihin verrattuna).
Kaikenkaikkiaan kierros oli mielenkiintoinen ja antoi perspektiiviä suolakaivoksen mittakaavaan ja laajuuteen. Mikäli ajatus retkestä syvälle maan alle tuntuu kiinnostavalta suosittelen ehdottomasti käyttämään puoli päivää Krakovassa retkeen Wieliczkan suolakaivokselle.
Lähtisitkö sinä kierrokselle 130 m maan alle vai ahdistaako ajatus?
